Stressin aiheita

Olen tänään funtsinut stressiä, ja sitä, pitääkö sellaista keksiä jostakin, ellei sitä luonnostaan ole. Viittaan tällä lähinnä taas tähän roska-ärsytykseen. Vaikka onhan sitä muutakin, kuten alta huomaat.

Tulin siihen tulokseen, että näköjään elämä tulisi ihan liian helpoksi, ellei ikinä stressaisi mistään. Tämäkin stressinaihe on kyllä aika ylimitoitettu - tai ainakin tuntuu siltä - nyt.

Viikolla selvisi, että jokaisella Saksan kunnalla on omat käytäntönsä koskien sitä, miten jätteet lajitellaan. 

Positiivista: meillä on sentään yleiset roskikset kellarissa, eikä sellaista pari kertaa viikossa -keräyssysteemiä, kuin Baselissa. Tämä tuntuu suorastaan ylellisyydeltä kun muistaa kaikki ne koukerot, joita jätteenlajitteluun liittyi Sveitsissä.

Yllättävää: täällä kerätään erikseen myös biojäte, kuten kai kuuluisi kerätä myös Suomessa? Missään muussa maassa, jossa olen asunut, ei niiden kanssa ole ollut niin tarkkaa, vai enkö vaan ole ollut kovin tietoinen asiasta?

Yksi työpaikalla olevista "aarrearkuista".

Tässä kaupungissa se sujuu näin. Ilmeisestikin nuo aiemmassa postauksessa mainitsemani kahvikapselit lajitellaan keltaiseen roskasäkkiin, eli muoveihin ja pakkausmateriaaleihin, vaikka ovatkin alumiinia ja sisältävät biojätettä, eli kahvinpurua. Tarkistimme asian vielä tavaamalla kaupungin jätteenlajittelunettisivuja viikolla saksanopettajani Clairen kanssa.

Tuli muuten eilen kaupassa suorastaan kunkku olo, kun löysin vihdoin keltaisia jätepusseja, täällä kun roskat lajitellaan värikoodattuihin pusseihin ja astioihin. Näissä on tarkemmin katsottuna limetin tuoksua. En ole vielä avannut pakettia, mutta toivon, ettei tuoksu ole niin kärpäsmyrkkymäinen, kuin kerran Lontossa lähikaupasta epähuomiossa ostamissani tuoksuvissa vessapaperirullissa. Koko huusholli haisi niin hirveältä, että ne menivät lopulta roskikseen.

Täällä (tai ainakin asunnossani) tuntuu jätekaappi olevan ihan taas vaihteeksi tuntematon käsite. Jätevaunu kyllä mahtuisi tilavaan työtason allaskaappiin, mutta jostakin syystä sinne on tungettu vain muutama tiskausväline, ja muu tila on käyttämättömänä (kuva alla). Minulla on muuten eteisessä tämän lisäksi myös tajuttoman iso varasto/siivouskomero, joten tänne voisi ihan hyvin laittaa jotakin ihan muuta.

Sitten se varsinainen roskis on pieni, kaksiosainen pönttö jääkaapin edessä, vastapäätä työtasoja ja tiskipöytää.

Että voin inhota näitä roskiksia, jotka pitää avata polkaisemalla. Yleensä koko keksintö kippaa siinä hommassa. GRRRR! 

Kaapin sisällä olevia roskavaunuja olen nähnyt Suomen lisäksi vain Sveitsissä. Nyt en tosin kuollaksenikaan muista, miten asia oli järjestetty Amsterdamin kahdessa asunnossa. Ehkä sielläkin oli roskavaunut keittiön kaapissa, kun en muista suuremmista roskastresseistä siellä kärsineeni.

Nyt pitää vielä selvittää, minne vanulaput kuuluvat. Siihen saakka pidättäydyn vanua vaativien kosmetiikkatuotteiden käyttämisestä. Kasvojen puhdistus sujuu ihan hyvin mikrokuituisen liinan avulla, ostin pinkin Isana-merkin liinan Dm:stä.

Ihanan pehmeä mikrokuituliina puhdistaa kasvot pelkän veden kanssa, tosin meikin poistoon käytän jotakin vahvempaa kuin vettä.

Tässä asunnossa on myös "tavalliseen tapaan" kylpyamme, jonne joutuu kapuamaan käydäkseen suihkussa. Hankin sinne liukuestematon, koska kerran Edinburghissa työmatkalla liukastuin tällaisessa ammeessa ja lensin laidan yli selälleni kylppärin laattalattialle. En ihmeekseni kyllä loukannut itseäni yhtään mitenkään, mutta tämän kokemuksen jälkeen olen ollut aika varovainen, sillä tuokin liukastuminen tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt ottaa mistään kiinni. Tai edes tajuta asiaa, ennenkuin olin lattialla.

Tässä kylppärissä ei edes ole mitään, mistä ottaa kiinni, jos huonosti käy.

Kylppäri on makuuhuoneen takana, ja jos kesken iltatoimien tulee tarvetta käydä vessassa, pitää kiertää koko asunto eteiseen, josta mennään varsinaiseen vessaan. Vessa on kuitenkin tämän kylppärin seinän takana.

Ymmärrän, että tämä on iankaikkisen vanha talo, ja noiden välissä oleva seinä saattaa olla kantava, joten ehkä sitä ei ole voinut puhkaista, mutta kun näitä epäkäytännöllisiä ratkaisuja on nähty muuallakin, kuten siinä asunnossa, jossa asuin ensimmäiseksi Sveitsiin muuttaessani. Siellä kylppäri ja vessa olivat vierekkäin ja omilla sisäänkäynneillä.

Amsterdamissa taas vieraat joutuivat menemään makuuhuoneemme läpi päästäkseen vessaan (jossa oli myös kylpyamme). Tosin sekin talo oli vanha rakennus. Näin oli myös Lontoossa.

Baselissa sentään asunnon pohjakaava oli järjellinen ja monitoimikylppäriin (vessa & suihku samassa) mentiin eteisestä.

Löytyy vielä muitakin asuntoon liittyviä stressin aiheita, kuten tämä keittiön hana. Minulla ei ole täällä tiskikonetta, jota tietty yksi asukki ei tarvitsekaan, mutta...

Tiskaaminen tämän hanan alla on kuin yrittäisi tiskata puutarhasadettajan suihkussa. Itse asiassa sekin saattaisi olla helpompaa kuin tämä löpö vesisuihku. Vesi ei tosiaan edes tule kovalla paineella. Jos se tulisikin, olisi astiat helppo huuhdella vesisuihkun alla.

Niin, että ei täälläkään kaikki niin käytännöllistä ole! Tiskikaappia ja bideesuihkua vessassa en tietenkään osannut edes odottaa, kun tiesin, että sellaisista tuskin täällä on kukaan kuullutkaan!