Hassu viikko takana

Onpas omituinen viikko takana. Suhasin alkuviikon töihin noin viiden kilometrin päähän keskustasta taksilla ennenkuin sain ostettua bussilipun, jolla pääsee näköjään myös sekä Belgiaan että Hollantiin 😛. Jos täällä on sunnuntaina ihan kuollutta (ja jos jaksan/viitsin), voisi vaikka lähteä rajan taa seikkailemaan.

Onpa muuten ihmeellistä, että kuukausilippu on tällainen paperinen "lipare" ja pieni kuin mikä. Vertaapa taustalla näkyvään kulkukorttini kulmaan. Yleensähän nämä kausiliput ovat sellaisia luottokortin kokoisia muoviläpysköjä!

Saas nähdä kuinka pian kadotan tämän tai sitten se kastuu ja printti tuhriintuu lukukelvottomaksi.

*****

Aloitin uudet työt tosiaan maanantaina, ja ennen sitä olin laittanut Facebookiin joitain kuvia mm. ikkunasta näkyvästä katedraalista ja sen äänekkäistä kelloista. Pomoni oli postauksen bongannut, ja uuden työhuoneeni pöydällä oli odottamassa pieni lahjapaketti. "Signing bonus", kuten hän sanoi (joskushan työsopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä tulee joku bonus, mutta sitä ei nyt "virallisesti" ollut, joten olin ihmeissäni). Paketissa oli neljä paria korvatulppia! Ilmeeni oli varmaan kyllä näkemisen arvoinen ja olinkin hölmistynyt!

Hänellä on näköjään kyllä huumorintajua!

Onhan se katedraali kyllä kiva näky ikkunoista ja ehkä noihin kelloihinkin tottuu. Toivottavasti.

On se taas kyllä hassu tunne olla uudessa paikassa, uudessa kaupungissa ja pienemmässä firmassa töissä. Varsinkin kun on viime vuodet työskennellyt ihan jättimäisissä firmoissa. Vaikka ei tämäkään mikään ihan pieni ole, vajaa 5000 työntekijää ja toimii globaalisti +100 maassa. 

Minä olen alkujaan keskikokoisen farmafirman kasvatti, joten ympyrä tavallaan sulkeutuu. Hassua kyllä aikoinani aloitin keskushermosto- ja kipulääkkeiden kanssa, ja nyt palataan samoille juurille 😂👌. Kummallinen fiilis. Kipulääkkeiden kanssa joskus aloittaessani tein yhteistyötä juurikin tämän nykyisen työnantajani kanssa. Enpä olisi voinut silloin kuvitellakaan, että nyt olen täällä töissä. Omituisia ovat nämä elämän kuviot.

*****

Täällä ollaan vielä joulutunnelmissa. Loppiainen ei ole täällä Nordrhein-Westphalenissa vapaapäivä, vaikka se ilmeisestikin monissa muissa Saksan osavaltioissa on, kuten Baijerissa (juttelin aamulla sieltä käsin töitä tekevän kollegan kanssa ja hän mainitsi, että on vapaapäivä - vaikka hän tekikin töitä).

Täällä on muuten Sveitsin tyyliin kahviloita joka kadunkulmassa. Minullakin on sitä myötä kahvinjuonti taas revennyt lapasesta, vaikka aikapäivät sitten olenkin vaihtanut teen kittaamiseen. Leivonnaisten ja herkkujen määrä on tietty todella mittava joka kahvipaikassa.

Kotona on sitten maailman turhin vehje, eli kapselikahvikone. En oikein ymmärrä mitä ihmiset moisessa masiinassa näkevät. Minulla on kotikotona (ja näitä olen käyttänyt elämäni aikana "puhki" monta) Krupsin espressokahvikone, jolla saa aikaan hyvän cappuccinon, ja siihen olen ollut aina tyytyväinen.

Tämä roskaneuroosi alkaa taas... Periaatteessa biojäte menee biojätteisiin (kahvinpurut), mutta kun näissä ovat kuoret alumiinia? Jotkut ovat ilmeisesti myös muovisia, eli minne ne laitetaan...?

En tykkää tällaisesta roskastamisesta. Sitäpaitsi tuossa DeLonghin masiinassa on tasan kaksi säätöä: pikkukuppi ("ruokalusikallinen") espressoa tai iso kuppi kahvia, eli noin 1 dl. Eli kunnon mukillista varten pitää tärvätä kaksi kapselia, eikä sillä saa edes vaahdotettua maitoa.

Hohhoijaa.

***** 

Jaa niin, unohtui muuten varmaan sanoa tuosta katedraalista, että se on Saksan ensimmäinen Unescon maailmanperintökohde. Historian havinaa! 

Oikein mukavaa viikonloppua!