lauantai 24. helmikuuta 2024

Business-pukeutuminen nykyään

Katsastetaanpa välillä pukeutumispuolta. Joskus aikoinaan jakkupuku oli liike-elämässä toimivalle naiselle must-asu, mutta näin ei ole enää nykyään. En edes muista, milloin kansainvälisissä kuvioissa olisin nähnyt bleiserin kenenkään naisen päällä.

Farkkulinjalla ei kuitenkaan olla, ne ovat hyvin harvassa tapauksessa se asuvalinta. Ehkä ainoastaan joissain hyvin boheemeissa ammateissa niitä saattaa nähdä. Tällöin pukeutuminen on muutenkin vapaampaa, mutta jos nyt tarkastellaan esimerkiksi omaa työsarkaani, farkut ovat ehdoton nounou.

Minä uusin työvaatetustani hiukan yli vuosi sitten. Sijoitin materiaaleihin. Talvella yllä on yleensä kashmirista tehtyjä kotelomekkoja venepääntiellä ja 3/4-hihoilla. Kesällä materiaali vaihtuu seitinohueen merinovillaan, puuvillaan tai silkkiin. Merinovilla on yllättävänkin omiaan kuumillakin keleillä. Mekon lisäksi asuun kuuluu yleensä pitkä neuletakki ja/tai huivi.

Mekko ja kuvakaappaus Zalando/Trendyol.

Suosikkineulemekkoni Gobi Cashmerelta, josta myös kuvakaappaus. Toimittavat myös Suomeen.

Vaikka vapaa-ajalla käytänkin enemmän värejä, työpukeutumisen väripaletti on linjalla musta-ruosteenruskea- eri beigen sävyt. Mahdollisimman neutraalia siis.

Molemmat takit/kuvakaappaus Zalando/Ralph Lauren.

Ulkovaatteista tärkein on takki, joka saa mielellään olla myös hyvää materiaalia. Tällä hetkellä omistamani suosikit ovat konjakinvärinen pitkä kashmirsekoitatakki ja hiukan lyhyempi täyskashmirtakki, joka on sävyltään taupe, eli harmaanbeige. Molemmat ovat ns. kietaisumallia vöineen, eli hyvin klassisia.

Hyvät materiaalit maksavat, mutta ne ovat myös yllättävän helppoja huoltaa.

Takkia voi aina piristää kaulahuivilla, joita minulla onkin kokoelma, joko kashmirista, villasta tai silkistä. Skottiruutuinen huivi uudistaa asun ihan eri näköiseksi kuin yksivärinen. Esim. Barbourilla on kauniita tartan-ruudullisia huiveja.

Neutraali ruskea on tyylikäs pari mustan kanssa. Kuvakaappaus Gobi Cashmere.

Ja sitten käsilaukku. Tai reppu, mihin mahtuvat lyhyiden reissujen kamat ja läppäri. Tyylikkäästä nahkarepustani kirjoittelin aiemmin täällä. Mutta jos puhutaan käsilaukusta, johon 13" työläppäri mahtuu hyvin, niin minulla on tällainen Gerry Weberin crossbody-laukku. 

Ei ollut hinnalla pilattu, eikä edes oikeaa nahkaa, mutta 30 euron alehintaansa se on toiminut hyvin. Kolme vetoketjuin suljettavaa osastoa, pitkä hihna ja läppäri ja muut välttämättömyydet mahtuvat sinne hyvin. Salkut ovat nykyään jo historiaa!

Kengistä voin sanoa sen verran, että suosin varsin neutraaleja avokkaita, joissa on keskimittainen korko. Clarksilla on aika mukaviakin sellaisia. 

Tosin tämän kroonisen sairauteni johdosta jaloissa on varsin tuskallista perifeeristä neuropatiaa, joten käytän usein piilokorollisisia (ja korkeavartisia) lenkkareita. Aldolla on ihan loistavia sellaisia, jotka ovat hyvinkin "salonkikelpoisia" ja koristeellisia. Omistan niitä seitsemän paria, joissa on sekä korkeita että matalia varsia.

Noniin, tässäpä sitä tulikin pukeutumisasiaa, ja postaus sai alkunsa kun lörpöttelin puhemimessa ex-kollegani kanssa, joka on myynti-/markkinointihommissa. Hän alunperin alkoi puhua noista jakkupuvuista  + bleisereistä ja niiden puuttumisesta nykyisiltä businessnaisilta. Itsekin sitten yhtäkkiä hoksasin, että näinhän se on, nykyään ei enää pukeuduta siten, vaan on mekko tai housut/hame ja pusero.


En malta olla laittamatta yhtä kuvaa nuoruudestani! Tuskin itseäni siitä edes tunnistan, hiuksetkin ovat noin tummat... 

Keltainen väri jakkupuvussa oli totaalinen nounou, erään brittiläisen businessetikettikouluttajan mukaan aikoinaan! Vain musta tai tummansininen olivat sallittuja, siis naisilla!

Allekirjoittanut rikkoi sääntöjä ja esiintyi Toronton APA:ssa (American Psychiatrists' Annual Meeting) keltaisessa housupuvussa. Kuva Niagaran putouksilta, jonne pääsin kutsuvieraana mukaan. Nämä olivat kyllä tajuttoman hauskat kekkerit (siis lue: konferenssi) vuosittain milloin missäkin päin Ameriikan mannerta. Paljon vanhoja ystäviä, kollegoja ja hyviä luentoja ja sosiaalista kanssakäymistä. Oi niitä aikoja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!