sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Pari pettymystä ja yksi ilonaihe

Olen ollut todella tykästynyt Numbuzinin Tone-Up - voiteeseen, joka tasoittaa ihon pinnan todella kauniiksi. Postaus siitä on luettavissa täältä.

Nyt kun tuubillinen sitä on loppusuoralla, hankin toisen korealaisen tone-up -voiteen, tällä kertaa brändiksi valikoitui Skin1004. Tämä on Madagascar Centella -tuotelinjaa, johon olen kovasti tykästynyt kokeiltuani paria tuotetta (postaus noista on luettavissa täältä).



Tämä Skin1004 Madagascar Centella Tone Brightening Tone-Up Sunscreen on siis sävytetty aurinkovoide, SPF50, PA++++, eli voide tarjoaa todella hyvän suojan auringonvalolta. Fysikaalinen suoja (titaani- ja rautaoksideja) takaa myös suojaa elektronisten laitteiden siniseltä valolta, joiden vaikutuksia ihoon ollaan vasta herätty tutkimaan (lue täältä lisää aiheesta). Voiteessa on myös kemiallisia auringonsuoja-aineita tehostamaan mineraalien tuomaa suojaa.

Kun katsoo INCI-listaa, voiteessa on mm. kosteuttavaa glyseriiniä, madecassosidejä (nimensä mukaan rohtosammakonputkikasvista eli Centella asiaticasta), kirkastavia niasiiniamidia ja traneksaamihappoa, kosteuttavaa natriumhyaluronaattia ja anti-aging -ainesosana tunnettua ja korealaisessa kosmetiikassa todella usein käytettyä adenosiinia.




Itse voide on vaalean persikan sävyistä ja levittyy iholle kauniisti. Se myös tuntuu hyvin kosteuttavalta, mutta verrattuna tuohon Numbuzinin voiteeseen, pigmenttiä on paljon vähemmän.

Sitä paitsi se mielestäni jättää iholle valkoisen kalvon, eikä sävytä kuten tuo Numbuzinin vastaava.

Valkoiselta näyttävä kalvo tulee epäilemättä noista mineraalipigmenteistä 😒. En tykkää, sillä voide saa ihon näyttämään kalmonkalpealta. Meikin alla tämä on kuitenkin ihan OK, kun taas tuo Numbuzinin voide, joka sekin on varsin vaaleaa, on luonnollisemman näköinen iholla ja menee sellaisenaankin meikkipohjasta.

Sitten päivän toinen rutinanaihe:

Kuvakaappaus La Redouten nettisivuilta.

Minulla on kotona liinavaatteita suorastaan tuskastuttava määrä, mutta La Redoutessa (<---- paikallinen "Ellos" saksankielisissä maissa) myytiin tätä lakanasettiä, ja ihastuin tuohon kuosiin todella paljon. Kun siellä oli taannoin kaikki -50%, ostin kaksi lakanaa, aluslakanan ja kaksi tyynynliinaa (jotka vielä olivat oikeaa kokoakin täällä Saksassa kun tyynyjen koot ovat ihan erilaiset kuin Suomessa).

Paketti tuotiin kotiin (kuten täällä paketit aina) parissa päivässä, ja revin lakanat pakkauksistaan ja vein ne suoraan pyykkikoneeseen niitä sen enempää tutkimatta. Kun kone oli ne pessyt, vasta havaitsin, että nuo lakanat eivät olleet mitään pussilakanoita, vaan yksinkertaisia, vanhanaikaisia lakanoita!

Ei tullut mieleenikään, että tällä vuosituhannella enää tavallisia, yksinkertaisia lakanoita kukaan möisi missään!

Noh perkaalipuuvillasta tehdyiksi lakanoiksi nuo olivat alennuksen kanssa todella edullisia joten tilasin vielä kaksi lisää. Kahdesta lakanasta saa kyllä ommeltua yhden pussilakanan.

Kauniit nuo lakanat kyllä ovat.

*****

Höpöteltiin erään ystävättäreni kanssa puhelimessa tässä taannoin. Puhelun tuotoksena syntyi idea Reinin jokiristeilystä. Eikun tuumasta toimeen ja löysin kohtuuhintaisen neljän päivän risteilyn, joka lähtee Kölnistä ja laiva poikkeaa Mainzissa, Linzissä, Rüdesheimissä ja Koblenzissa. Kaikki kauniita paikkakuntia ja tämä keskisen Rein-joen osuus on todella kaunein, Unescon Maailmanperintökohde sekin. 

Paatti on Sveitsin lipun alla seilaava m/s Rhein Prinzessin. Baselissa asuessani katselin aina noita isoja jokiristeilijöitä, mutta sieltä ei tullut koskaan risteilylle lähdettyä, joten onpa jo aikakin!

Kuva lainattu: rivercruise-line.eu

Laivalla on täysihoito (aamiainen, lounas, iltapäiväkahvit/-teet, illallinen, iltaohjelma, iltapala ja keskiyön snack - mikä tämä viimeinen sitten mahtaakaan olla 😂). Paatilla on ravintola ja pieni myymälä + sauna (kyllä, sauna, luitte ihan oikein!). Satamissa on tarjolla saksaksi opastettuja retkiä ja viinitastingeja, joten varmaankin luotamme ihan omatoimisuuteemme retkien suhteen.

Näen jo meidät sieluni silmillä siemailemassa viiniä aurinkokannella! Syyskuussa on vielä ihan hyvät kelit.

Olin kerran viikon kokoustelemassa Rüdesheimissä (vai oliko se paikka vieressä oleva Assmanshausen?) ja möötte oli linnahotellissa, jonka nimeä en enää muista. Minun huoneessani oli erkkeri, jossa ikkunapenkit toimivat istuimina. Jokaiselle oli huoneeseen tuotu karahvillinen punaista portviiniä, ja todellakin nautin joka ilta upean illallisen jälkeen lasillisen tuota portviiniä istuskellen siinä erkkerissä. Näkymät olivat alas Reinille, jonka toisella puolella näkyi viisi keskiaikaista linnaa.

Kylläpä on mukavaa, kun on jotakin ekstrakivaa, mitä odottaa!

Nyt kutkuttaisi myös risteily Moselilla, sielläkin on todella upeat maisemat. Olen ollut siellä kiertelemässä autolla. Laitanpa tähän loppuun muutaman kuvan siltä reissulta. Yövyttiin silloin Luxembourgissa, jonne ajoimme Brysselistä, jossa olin ollut puhumassa jossain konferenssissa. Maa on niin pieni, että ei huomattu sitä ollenkaan, vaan ajettiin epähuomiossa sen läpi. Sitten alettiin ihmetellä Saksan lippuja...

Moselin rantojen jylhiä viininviljelmiä
.
Viiniköynnösten taimia Bernkastel-Kuesissa.


Bernkastel-Kues Mosel-joen varrella.

4 kommenttia:

  1. Mulla oli lomalla aina keskiyön snacsit sängyssä, luin kirjaa ja söin suolakeksejä juustolla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tämä Oura-sormus aina protkottaa, jos syön jotakin liian myöhään. Kerran söin pienen peukalon kokoisen täysjyväkorpun yhdentoista aikaan yöllä ennen nukkumaan menoa, ja johan tuli ankarat nuhtelut sormukselta aamulla! Rasittava kyylä välillä koko sormus.

      Poista
  2. Ai olisipa ihan kauheaa, jos kaupassa olisi sekä pussilakanoita että niitä pelkkiä lakanoita ja voisi erehdyksessä ostaa niitä pelkkiä lakanoita. Suomessahan on vaan pussilakanoita tarjolla. Ja reissuissakin on ollut viime aikoina onnea ja majapaikoissa on ollut pussilakanat. Ne sopii levottomalle ja huonolle nukkujalle huomattavasti paremmin kuin taistella sen irtolakanan ja peiton kanssa. -q

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä otti hiukan päähän, kun pesukoneesta noita kuivausrumpuun laitoin ja hoksasin, että ne olivatkin yksinkertaisia lakanoita. Mutta mitäpä siinä sitten kun tilaamaan toiset kappaleet. Nyt kun vielä löytäisi jonkun ompelemaan ne pussilakanoiksi. Tosin on minulla kotona Suomessa ompelukonekin.

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!