perjantai 18. tammikuuta 2019

Laatuaikaa yksityissairaalassa

Tänään tulee hiukan lyhyempi postaus, sillä päivä kului paikallisessa yksityissairaalassa pienessä operaatiossa ja nyt on sen verran keskushermostovaikutteisilla kipulääkkeillä tropattu oli, ettei oikein jaksa keskittyä mihinkään.

Kahvia ja konjakkia sekä makeita herkkuja toimenpiteen jälkeen. Myöhäiseksi lounaaksi oli sitä ennen runsas low carb -annos hedelmäistä kalkkunasalaattia. Siitä en nälissäni huomannut ottaa kuvaa, vaikka se olikin kaunis katsella.

Pidempiaikaiset lukijat saattavat muistaa, miten minun kävi tammikuussa kolme vuotta sitten, kun nousin autosta ulos. Tietty liukastuin ja pohjeluu räpsähti nilkan tienoilta poikki. Sittemmin, ennen lähtöäni Sveitsiin, nilkka leikattiin kahteen otteeseen, ja koska se nyt edelleen vaivaa, otettiin siitä tänään ylimääräinen metalli pois, jotta siitä saisi paremmin magneettikuvan.


Fibulassa ollut "lasta" on noin 7 cm pitkä ja vajaan sentin leveä, ja sain sen mukaani ruuvien kera. Eihän sitä enää siellä luun tukena tarvita, sillä murtuma on luutunut hyvin.

Tuli vaan mieleen, että tuostahan saisi kivan kaulakorun! Joku kultaseppä voisi laittaa siihen toiseen päähän koukun/lenksun, ja ehkä riipukseksi se ei tarvitsisi muuta kuin ketjun. Tai sitten siitä voisi tulla rintaneula takinliepeeseen? Mitä luulette?

Kirurgista terästä tämä taitaa olla? Tai titaania?

En muuten taas muistanutkaan, miten kipeä nilkka voi puukolla sorkkimisen jälkeen ollakaan! Kyynärsauvojen kanssa köpöttelen, ja inhottaa taas ajatus olla neljän seinän sisällä  - fysioterapeutti arveli, että koko parin viikon saikkarin aikana en voisi ajaa autolla, huhhuh! Siitä ei kyllä tule mitään, eli toivoa sopii, että koipi toipuu pian.

6 kommenttia:

  1. Kyllähän tuosta "lastasta" saisi tyylikkään korun;) Tehdäänhän myös esimeriksi silmälasikehystuotannon hukkamateriaalista koruja. Itselläni on sellainen kaulakoru, ja onkin aika kiva. Tuollainen metallihan onkin vielä arvokkaampaa materiaalia ja harmi heittää ihan hukkaan;)
    Voimia sinne<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota sinun korusi tarinaa en tiennytkään. Voisit postata aiheesta ja laittaa omastasi kuvankin?

      Poista
  2. Ei jesta, en edes tiennyt,että tuollaista tehdään. Laitetaanko ne vielä takaisinkin? Tai siis uudet? Ymmärrän kyllä,että pakko poistaa,että voi kuvata,mutta jotenkin vaan huh huh.Kuulostaa jotenkin niin hullulta.Ei kun kirjoititkon,että murtuma on luutunut hyvin,että ei noita enää tarvi.
    Mutta jotain vaivaa silti,voi elämä!!Kaulakoruna vois kyllä olla ihan tyylikäs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi ei laiteta takaisin!

      Poista
    2. Joo,luulin eka,että otetaan pois kuvauksen ajaksi ja sitten takaisin, olisi kyllä melkoista!!huh huh

      Poista
    3. Ei, huhhuh! Kyllä fibula eli pohjeluu on luutunut jo kunnolla näiden kolmen vuoden kuluessa. Osansa tähän kipuun tietty tekee se, että nuo ruuvien reiät viilattiin sileiksi, ettei lihaskudos kärsi terävistä reunoista metallin poiston jälkeen. Ehkä se tästä paremmaksi muuttuu, nyt olen ainakin vielä tänään pienessä opioidikipulääkehuppelissa. Silti sattuu nilkkaan.

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!