Säännöt ne on sodassakin

Olin viime viikolla humanitäärisen oikeuden kurssilla, ja sieltäpä tulikin paljon ajateltavaa ja sulateltavaa mukaan kotiin. Nyt tulee myös seurattua uutisia hiukan laajemmalla näkövinkkelillä.

Kyllähän me kaikki tiedämme, että sodassakin on omat sääntönsä, mutta kuka ne pystyy ihan lonkalta luettelemaan, se on toinen asia. Ennen en minäkään tarkalleen tiennyt.

Näillä säännöillä siis pyritään periaatteessa rajoittamaan sodan vaikutuksia, lähinnä siviileihin ja niitä voisi sanoa moraalisiksi mittapuiksi, kun tulkitaan sodan tapahtumia.

Siviilien suojelemiseen kuuluvat olennaisena osana esim. kielto hyökätä sairaaloita ja kouluja tuhoten.

Humanitäärinen oikeus kuitenkin tunnustaa sodan realiteetit (vaikkakaan ei ota kantaa sodan oikeutukseen) ja taistelijoiden tavoitteet. Taistelijoiden kesken tapahtuvista väkivaltaisuuksista ei tuomita, mutta taistelijoiden on tunnistauduttava ja taistelijan määritykseen kuuluu myös se, että hän kantaa asetta.

Sodan säännöt on määritelty ns. Geneven sopimuksissa. Allekirjoittaneet maat ovat ns. ratifioineet ne, eli implementoineet säännöt omaan lainsäädäntöönsä.

Vaikka kaikki maat ovat ratifioineet kaikki neljä Geneven sopimusta, niiden lisäksi on muita sääntöjä, joita eivät kaikki maat ole hyväksyneet osaksi omaa lainsäädäntöään. On olemassa mm. säännös lapsisotilaiden värväyksestä, jota esim. USA ei ole allekirjoittanut ja ratifioinut (minun hämmästyksekseni). Virallinen selitys on, että se vie niin kauan aikaa.

Kuitenkin maiden on sodassa noudatettava ns. tapaoikeutta, joka on muodostunut valtioiden välisistä yleisistä käytännöistä. Tarkempi määritelmä on täällä.

Sodan aikana ei saa toimia ihan miten mieleen juolahtaa.

Hiusöljyjä

Tänään on ollut jotenkin todella alavireinen päivä. Sain tiedon anoppini kuolemasta (sai sydänkohtauksen eilen ja menehtyi sairaalassa), mikä veti mielialan vieläkin matalammalle. Pidimme harvakseltaan yhteyttä poikansa (siis minun avikseni) kuolemankin jälkeen ja juuri olen muutaman viime viikon aikana miettinyt, että pitäisikin pitkästä aikaa soittaa hänelle. Tämän siitä saa kun vitkuttelee, olisi pitänyt vaan soittaa ilman mitään jahkailuja.

Mutta tänään piti puhua hiusöljyistä, jotka ovat niin suosittuja kuin Suave aikoinaan. Livboxin mukana tuli pullollinen argaaniöljyä (Moroccanoil), joka on näköjään saanut jotkut kosmetiikkabloggarit haltioihinsa.

Kovin on muodikasta tämä öljy nykyään, vaikkei se minun mielestäni ole edes kovin kevyt öljy. Olen jo aikoinani ostanut sitä Pohjois-Afrikasta, kauan ennemmin kuin se on tullut muotihitiksi. Kuten sanoin, öljy ei sinänsä ole mikään kovin kevyt, joten mitä raskaampi tukka on kannattaa valita kevyempi öljy.

Tällä hetkellä minulla on käytössä ylläolevan kuvan suihkutettava öljyseos, jonka laitan tukkaan ennen pesua vaikuttelemaan. Olen ostanut tämän tuotteen muistaakseni ihan vain pariisilaisesta marketista ja sen merkki on Le Petit Marseillais. Kyseessä on ns. kuivaöljy, eli erittäin ohut seos argaani-, karité- ja manteliöljyä. Ainakin argaani- ja manteliöljy ovat suhteellisen paksua tavaraa, joten ihmettelen, millä seos on saatu noinkin "kuivaksi". Öljy on kuivan ihon hoitoon, mutta minä olen käyttänyt myös hiuksiin.

Mielestäni tuo öljy on varsintavallista kamaa, eikä saa minulta mitään erityismainintaa. Suomestakin saa ihan hyviä öljyjä suihkupullossa, ja yksi on ihan tavallinen Aqualan-ihoöljy, jota voi käyttää myös hiuksiin. Eikä maksa maltaita.

Tämäkin öljy on säilöntäaineeton ja tuoksuton, mutta INCI-lista kuulostaa hiukan epäilyttävältä. Siinä, missä tuossa ranskalaistuotteessa on luonnonöljyjä, on tässä raaka-ainelista tämän näköinen:  Caprylic/Capric Triglyserides, Isopropyl Palmitate, Hydrogenated Polydecene. Kapryylihappo on sinänsä hyvä aine ja tappaa bakteereita, sieniä ja homeita. Öljyä voi käyttää myös limakalvoille, joten esimerkiksi sukuelinten hiivatulehduksissa tämä voi olla hyvä ratkaisu. Myös hilseen hoitona toimiva.

Isopropyylipalmitaatti on taas ihoa pehmittävä aine. Se saattaa kuitenkin suurina pitoisuuksina ärsyttää erittäin herkkää ihoa, ja tukkia huokosia, joten ei ole ehkä parasta hoitoa akneiholle. Isopropyylipalmitaatin alkoholiosuus on synteettinen, mutta siinä on myös käytetty usein palmuöljyä, jonka laajamittainen hyödyntäminen on turmioksi maailman sademetsille.

Hydrogenoitu polydeceeni on synteettinen ja kosteuttava ainesosa joka saadaan mineraaliöljystä. Tämä voi myös tukkia huokosia ja ärsyttää ihoa.

iHerb myy Mayumi-merkkistä skvalaaniöljyä, johon olen tykästynyt sen "kuivuuden" takia. Skvalaani on herkän ihon rauhoittava unelmaöljy ja hajuton sellainen. Sitä saadaan joko oliivista tai hain maksasta, ja skvalaani on myös yksi ihon luonnollisen rasvan osista, joten se sopii kosmeettiseen käyttöön erinomaisesti. Eläinperäisestä aineesta käytetään usein nimitystä skvaleeni. Ihme, ettei tätä öljyä auitsutella niin paljoa kauneusblogeissa kuin pitäisi.

Puhtaita öljyjä voi tilata iHerbin lisäksi myös suomalaisesta Pienestä Tuoksukaupasta, jonka sivuilla on tarkempia kuvauksia niistä

Katariina ja Munkkiniemen kreivi

Katselin tässä yllämainittua vanhaa elokuvaa ja hahmojen ylinäyttelyn sijaan huomasin muutaman muun hassu seikan. Miksi Regina Linnanheimon vasen silmäluomi repsottaa kummallisesti? Muutamassa lähikuvassa tämä näkyy ihan selvästi. Myös hiukset hapsottavat kaksihaaraisista, mutta silloin ei tietenkään ollut kunnon hiustenhoitoaineita olemassa.

Eräässä kohtauksessa, jossa sankaripari (Wager & Linnanheimo) istuivat sängyn päällä, oli etualalla ihan merkillinen kukkapenkki. Toki tämä oli lavastusta, mutta milloin makuuhuoneissa on moisia kukkapenkkejä ollut?

Missä 1800-luvun maantiet ovat niin leveitä ja hyvin lanattuja? Eivät varmaan ainakaan Halikon liepeillä. Siihen aikaan siis.

Oliko juhlien yhteydessä esiintyvät vanhemmat kreivit tarkoitus esittää jotenkin humoristisessa sävyssä? Siihen malliin nämä hahmot pistäytyivät lyhyesti kuvissa töksäytellen yksinkertaiset repliikkinsä monotoniseen sävyyn.

Juhlissa myös ykskaks ilmestyy rokokooasuinen lapsilauma koikkelehtimaan, ja tietty kaikilla samanlaiset asut.

Puvustuksessa ylipäätäänkin lyö läpi tuon ajan muoti, mutta niinhän se lienee kaikissa tuon ajan elokuvissa, eikä yksinomaan suomalaisissa :D

Jokatapauksessa ei voi muuta todeta kuin että Leif Wager on harvinaisen sahapukkimaisen jäykkä sankari.

Tulipa sekin nyt taas katsottua.

Kotitekoista "terveysmarmeladia"

Sokeri tekee paljon myös rakenteeseen, joten varsinkin, jos käytät makeutusainetta, anna palojen kuivua kunnolla niitä vadilla käännellen!

Muistelin tässä päivänä eräänä kaiholla sitä kalifornialaista ihanaa B&B -paikkaa, joss kerran vietimme öitämme viinimatkalla Kaliforniassa. Paikan nimi on Camellia Inn ja se sijaitsee Healdsburgissa. Kehoittaisin kaikkia viinimatkailijoita jättämään Napa Valleyn vähälle huomiolle (mielestäni Napan laitamilla on vain pari tilaa, joissa kannattaa käydä  - niin ja tietystikin Thomas Kellerin French Laundry, jos siihen on varaa - saman omistajan Bouchon on naapurissa ja miltei yhtä hyvä). Healdsburgissa on monta tastingroomia ja erinomainen Michelin-ravintola Cyrus kävelymatkan päässä yöpymispaikasta.

Tässä yöpymispaikassa oli asukkailla iltapäivisin olohuoneessa tarjolla viinejä ja kaikkea pientä purtavaa (kuuluivat hintaan), joista yksi sortti oli itsetehtyä marmelaatia. Sitäpä yritin nyt sitten itse jäljitellä.

Mikä tekee sitten marmelaatimakeisistani "terveellisiä"? Ensinnäkin olen käyttänyt luonnollisia makuja ja vain kuumentanut hedelmäsoseet ja mehut pikaisesti. Tämän mahdollisti jauhemaisen agar-agarin käyttö. Sitä saa iHerbistä ja se sulaa marmeladimassaan nopeasti.

Nopeasti sulavaa ja hienojakoista jauhetta

Marmeladimakeiset

7 dl voimakasta mehua ja sileää hedelmäsosetta
2 rkl agar-agar -jauhetta
3-4 dl sokeria vastaava määrä makeutusainetta (tai sokeria)
kidesokeria tai erytritolia pinnan sokeroimiseen

Mittaa ainekset kattilaan ja kuumenna kunnes seos on tasaista ja ainesosat sulaneet.

Kaada sen jälkeen seos leivinpaperilla tai talouskelmulla vuorattuun laakeaan vuokaan ja laita jääkaappiin hyytymään. Leikkaa hyytymisen jälkeen paloiksi ja kuivattele palat tarpeeksi, että pinnalle laitettu sokeri/erytritoli ei heti sula.

Kohta hyytynyttä....

Käytin tässä satsissa lisäaineetonta ja makeuttamatonta mangososetta (omenasosetta kaupasta etsin, mutta kaikissa oli sokeria), sitruunamehua ja granaattiomenamehua, jota löytää markettien venäläisten ruokien hyllystä.

Antioksidanttipitoista granaattiomenamehua lasipullossa.

Viimeisen arvuuttelun oikea vastaus

Paljastanpa sen nyt sitten, koska kukaan ei arvannut tai rohkaistunut arvaamaan julkisesti. Se on miniatyyrimaisema.

Erikoista tässä miniatyyrissä on se, että kuvio on luonnon muovaama. Tämä on siis kivi-intarsiatyö, jonka keskusta on amazoniittia. Reunat luullakseni onyksiä tai agaattia.

Rintasyöpä

Kävin äsken mammografiaseurannassa, ja ajattelin vaan muistuttaa kaikkia naispuolisia lukijoita siitä, että ei kannata luottaa aina siihen, että kasvaimet löytyvät kuvauksessa.

Minulla ei viimeksi löytynyt. Kävin pari vuotta sitten ihan normaalissa seulonnassa, ja totesin aika pian sen jälkeen kyhmyn. Työterveys lähetti paikalliseen, yksityiseen terveysasemaan uusille kuville, ja jopa yksi (tietääkseni) maan parhaista radiologeista katsoi, ettei hänen mielestään siellä ollut mitään kummallista.

Työterveys oli sitoutunut maksamaan myös paksuneulanäytteen tarvittaessa, joten minä väitin kivenkovaan, että mielestäni siellä on "jotakin", joten radiologi otti näytteet.

Poistuin paikalta tuntien itseni todelliseksi idiootiksi. Viikon päästä soittelin tuloksista ja syöpäkasvainhan se oli.

Miksikö tiesin sen? Tunnen itseni edelleen täysin idiootiksi kun kerron tämän. Ensimmäisellä kerralla kun rintasyöpäni leikattiin, tunsin ennen leikkausta oudon tuntemuksen selässäni. Ihan kuin joku olisi painanut peukalollaan syövänpuoleisen lapaluun sisäreunaa. Nyt toisella kerralla tunne oli sama. Molemmilla kerroilla se hävisi leikkauksen jälkeen.

Halusin vaan sanoa, että tunne kehosi ja tutki rintasi  - ja vaadi tutkimuksia, jos sinusta tuntuu, että sellaisia tarvitaan. Olet itse oman kehosi asiantuntija.

Kirpparia ja nettihuutokauppaa

Koska kotini on varsinainen aarreaitta, olen päättänyt laittaa kaikenlaista tavaraa myyntiin. Vaatetta, kenkiä, huiveja, kosmetiikkaa. Mitä ihminen tekee parillakymmenellä ripsivärillä, ellei edes ole avannut niitä?

Ehkä eniten luopumisen tuskaa aiheuttavat kauniit silkkihuivini.

Kauniit, Kiinasta ostetut huivini!

Ehkä niille kuitenkin löytyy hyvät kodit, myyn aika edullisestikin. Enhän kuitenkaan ole niitä käyttänyt ollenkaan.

Olen nyt tavattoman innostunut kirpputoreista ja nettihuutokaupoista. Myyminenkin on aika hauskaa, varsinkin jos ostaja iloitsee ostoksestaan niinkuin eräs naishenkilö, joka osti yhden huiveistani.

Olen kyllä tainnut laittaa niihin ihan liian edullisen hinnan, hmmm.

Hankalaa kylläkin hinnoitella sellaisia tavaroita, jotka on hankkinut kauan aikaa sitten.

Olin laittamassa myös erästä upeaa Jones New Yorkin juhlamekkoa myyntiin  (käytön puutteen takia). Se on ollut minulla varastossa, enkä ole käyttänyt sitä kertaakaan. Nyt sitten yhtäkkiä huomasin sen olevan kuin haulikolla ammuttu täynnä reikiä. Siis eivät kai koit sentään syö tekokuitua? Esimerkiksi näissä silkkihuiveissa ei ollut mitään reikiä, mutta sitten taas kaksi pitkää, villa/tekokuitusekoitetta olevaa villatakkia oli myöskin rei'illä yltympäriinsä.

Juhlamekko, josta oli tullut muikkuverkko.

Onko kenelläkään hajuakaan, mistä reikiintyminen voisi johtua?

Tavaroiden penkomisesta on koitunut melkoisesti kaikenlaista hupia. Olen näköjään säilönyt "tyylikkäimpiä" kasarivaatteitani ja nyt kun niitä katsoin, niiin hiukankos hymyilytti. Ilmeisesti olen ajatellut joskus vielä käyttäväni niitä? Hehheh!!

Jostain kätköistä löytyi varmaan kilo Marianne-karkkeja Finnairin pussissa. Yhteen aikaan sai iiiison pussillisen niitä tai sitruunalakuja, jos osti Finnairin lennolla tietyllä summalla "tax-free -tavaraa", mahtoiko summa olla 80 euroa tai jotakin.

Ei liene vaikea arvata, mitä näille tapahtui löydon tekemisen jälkeen.

Joskus vannoin, etten enää KOSKAAN syö minttusuklaata. Joskus kun Alkossa oli myynnissä minttusuklaalikööriä, vai mitä lienee ollutkaan, sitä piti saada. Muotijuoma silloin... Lähdimme ystäväni kanssa hädintuskin 18-vuotiaina ruotsinlaivalle, siis Helsingistä Tukholmaan, jossa vietimme pari päivää. Olimme varustautuneet just sillä minttusuklaajuomalla.

Reissu meni niinkuin meni, hauskaa oli ja kaikkea sattui ja tapahtui, mutta ystävätär "röyhtäisi" hytin lavuaarin täyteen minttusuklaalta vivahtavaa oksennusta kotimatkalla. Valitettavasti lavuaarin tappi oli kiinni, enkä ainakaan minä olisi sitä sieltä ruvennut käsin onkimaan, joten siinä hajussa oli kestettävä.

Viimein päästiin Helsinkiin ja kummitätini oli vastassa ja vei meidät kamoinemme junalle. Kun nousimme autosta, hän yhtäkkiä muisti: "Niin, tässä, olen ostanut teille hiukan naposteltavaa matkalle." Otin pussin ja kiitin.

Vasta junassa vilkaisimme pussiin: Siellä oli jättipakkaus ranskalaisia pastilleja. Pussi pysyi visusti kiinni koko kotimatkan, me olimme kalpeana ja hiljaa ja yritimme nukkua.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa...

Näin tapasi aina fakiiri Kronblom sanoa minun lapsuudessani. Kuinka moni muistaa hänet?

Fakiiri Kronblom ei tullut toimeen ilman suolapurkkiaan.

Vaikka liiallista suolan käyttöä pidetäänkin terveyden kannalta vaarallisena, täytyy kuitenkin muistaa, että suola on ihmisen elimistölle tärkeä raaka-aine. Suolan, eli natriumkloridin ainesosia tarvitaan mm. hermoimpulssien kuljetukseen, ruoansulatukseen, kehon nestetasapainon säätelyyn ja entsyymitoimintoihin.

Suolaa saa myös automaattisesti joistain ruoka-aineista, kuten esimerkiksi merenelävistä, pähkinöistä, kananmunista, selleristä, ananaksesta, maidosta ja kukkakaalesta.

Liiallisen suolan saannin tiedetään johtavan elimistön nesteretentioon, joka nostaa verenpainetta. Mutta onko tässä suhteessa erilaisilla suoloilla merkittävää eroa? Markkinoilla on esim. Pan-suolaa, jossa on puolet vähemmän nestettä keräävää natriumia. 52 natriumkloridiprosentin lisäksi siinä on muita kivennäisaineita, joista ainakin magnesiumin ja kaliumin uskotaan alentavan verenpainetta.

Jäin miettimään sitä, miten suositeltavia raffinoimattomat suolat ovat Pan-suolaan verrattuna. Itse kun olen siirtynyt käyttämään yksinomaan puhdistamatonta merisuolaa, Himalajan vuorisuolaa, tms. Nämä puhdistamattomat suolat sisältävät myös magnesiumia ja kalsiumia sekä erilaisia hivenaineita. Makukin on parempi.

Väitetään, että luonnonsuolaa imeytyy elimistöön vain tarvittava määrä. Raffinoitu suola taas on pieninäkin annoksina rasittavampaa keholle, sillä se on miltei puhdasta natriumkloridia ilman muita elimistölle hyödyllisiä aineita.

Tässä valossa voisi ajatella, että luonnonsuolan koostumus on keholle optimaalisempaa, ja ettei sama määrä luonnonsuolaa verrattuna puhdistettuun pöytäsuolaan kohottaisi niin paljoa verenpainetta. Voiko olla myös niin, että suolanhimon takana olisikin tarve saada magnesiumia, kaliumia tai muita hivenaineita?

Itse asiassa, vaikka puhutaan suolan käytön vähentämisestä, se tarkoittaa itse asiassa natriumin saannin vähentämistä. Kun äkkipäätään vilkaisee Fineliin, huomaa, että natriumia on piilossa vähän joka puolella.

Hups, syökö joku niin terveellistä merilevää päivittäin ja täydentää sitä vielä spirulinakapseleilla? Käytätkö einesruokia tai ateriankorvikkeita? Leivotko sakariinilla makeutettuja leivonnaisia? Lista ei sinällään pidä sisällään mitään ylläreitä, mutta kun sen lukemia on hetken aikaa tuijottanut, pistää miettimään, onko ihan pakko laittaa sitä suolaa niin paljon? Ainahan sitä voi lisätä, mutta sen pois ottaminen on hankalampaa.

Nyt kun käsi on ollut paketissa, olen ollut "eineskuurilla", mutta silloin kun teen itse säännöllisesti ruokaa, huomaan, että suolansietokyky alenee äkkiä. Leikkeleet ja juustot maistuvat ällöttävän suolaisilta. Juuri juustojen suhteen inhoan tilannetta eniten, sillä pidän periaatteessa juustoista, mutta joitakin suolaisimpia ei vaan tee mieli syödä sen suolaisuuden takia.

Mutta tottumus on tottumus. Kerran olin Ruotsissa työmatkalla ja kokouksen välillä tarjottiin lounaaksi aivan sairaan suolaista lohilasagnea. Valitettavasti se oli annosteltu lautasille ja kohteliaisuudesta oli ainakin osa syötävä. Voin miltei pahoin. Ja kaksi miespuolista ruotsalaista työkaveriani pyysivät suolasirotinta ja ripsuttelivat suolaa ronskisti omille annoksilleen. Mahtoiko se kaikki suola olla siinä minun palasessani? Huh.

Jahka käsi tästä paranee, niin heitän sakariinit mäkeen ja leivon jollakin muulla. Plus käytän raffinoimatointa suolaa  - ja sitäkin kohtuudella. Omissa kokkauksissani.

Laseja kannun pariksi

Niinhän siinä kävi, että tuon taannoin ostamani kannun seuraksi piti saada laseja. Ainakin tällaisia löysin:

Ei ollenkaan kannun väriä. Hmmm...mielellään kyllä muuten saisivat olla kaikki erivärisiä.

Etsin siis edelleen, ainakin puoli tusinaa niitä saisi olla kaikkiaan.

Addiktioita

Liikaa vehnää.

En ole tainnutkaan mainita, että syksyllä aloitin diabeteslääkkeenä tunnetun metformiinilääkityksen. Minulla ei ole diabetesta, mutta verensokerit tanssivat lampaanpolskaa, ja se haittaa elämää suunnattomasti.

Toisinsanoen olen yliherkkä hiilihydraateille, eikä asiaa paranna sekään, että käyttäisi jotakin täysjyväviljatuotteita, sillä asia ei ole sen kummempi. Itse asiassa normaalitilassa pitäisi lopettaa maitotuotteiden käyttö ja rajoittaa kasviksiakin ruokavaliossa. Hedelmistä puhumattakaan ja proteiiniakaan ei saisi saada liikaa, sillä se muuttuu sokeriksi sekin.

Metformiini on kummasti tasannut oloa, olen ihan yllättynyt. Toisaalta sitten olen juuri niin torvelo, että sen takia annoin itselleni luvan syödä tänään vehnäpohjaiset pizzan, jonka vanavedessä myöhemmin päivällä meni kaksi laskiaispullaa kahvin kanssa.

Niin, gluteiinissa, eli vehnän sitkoaineessa, proteiinissa on opioidinkaltaista koukuttavaa ainetta, ja nyt täytyisikin pysyä koko aineesta erossa. Ongelmallista on, että piilossa olevaa gluteenia voi olla monessakin sellaisessa ruoka-aineessa, jotka eivät ihan ensimmäiseksi putkahtaisi mieleen. Näitä ovat mm. soijakastike, purukumin perusmassa, ohran-, kauran- ja vehnänoraat (!!!!) ja yleensäkin idut, olut, speltti jne. Ehkä minulla on piilevä keliakia, keliaakikkoja kun on suvussa? Ehkä kuiva ja kutiseva iho ja pullanpalan tai leivänpalan syömisen jälkeen tuleva pohjaton vehnäsenhimo on oire jostakin, joka ei ainoastaan selity verensokerin heilahteluilla. Nytkin noiden "laiskiaispullien" (kuka on lapsena lukenut Totte Svenssonin seikkailuja?) jälkeen alkaa olla lähinnä ärtynyt olo.

Mutta huomenna on uusi päivä, ja ruokavalio palaa taas raiteilleen. Munakas on tukevaa (ja edullista) ruokaa, jolla nälkä pysyy kurissa, sillä alkaa päivä hyvin.

Kinkku-juustomunakasta tuloillaan!

Nammmm!!

Monessako perheessä muuten nykyään syödään aamiaisella munakasta? Entäpä lounaalla tai päivällisellä? Minun lapsuudenkodissani se oli aina säännöllisesti ruokalistalla, ei ehkä niinkään aamiaisella, mutta muuten. Salaatin kanssahan se on mitä helpoin ruokalaji ja varmasti parempi kuin einekset, joita nykyään käytetään ihan liikaa.

Pientä purtavaa

Olen aina pitänyt itseäni hiukan omituisena, koska ravintoloiden listojen pääruoat ovat mielestäni useimmiten todella mielikuvituksettomia verrattuna alkuruokiin. Niinpä olen usein päätynyt tilaamaan esimerkiksi kolme alkuruokaa ja niiden päälle jälkkärin. Esimerkiksi Lontoossa tätä ei ole koskaan katsottu vinoon, ja nyt luulen, että Suomessakin on hiukan löysätty ajattelua tässä suhteessa. Itse asiassa monessa ravintolassakin saa nykyään kasattua ateriansa haluamastaan määrästä "tapaksia".

Jos kotonaan pitää kutsut, on tällainen sormiruoka myös aika helppoa valmistettavaa ja tarjottavaa. Tässä muutamia esimerkkejä:

Esimerkiksi tällainen lohiburger on helppo tehdä. Pala lämminsavulohta, kermajuustoa tai majoneesia sen oheen. Sitruunamajoneesi maistuu varmasti. Lämminsavulohella voi täyttää myös minicroissantteja, jolloin croissantin sisään voi pyyhkäistä hiukan jotakin hedelmächutneyta. Toimii savustetun lohen kanssa muuten todella hyvin!

Minikokoisia kevätrullia dippikastikkeella. Näin tänään tällaista rullia pakasteena, mutta eipä niitä ole vaikea tehdä itsekään. Sisälle voi laittaa kasvisraastetta, hienonnettuja katkarapuja, porsaan jauhelihaa...oikeastaan mitä vain. Mausteeksi suolaa ja valkopippuria.

Jos riisipaperiarkit ovat isoja, ne voi puolittaa ja rullan kääriminen sujuu parhaiten kostean froteepyyhkeen päällä, joka kostuttaa paperiarkkia juuri tarpeeksi, ei liikaa. Opin tämän viime vuonna Vietnamissa. Sitten rullat suljetaan munanvalkuaisella (keltuaisen voi heittää täyteseokseen) ja uppopaistetaan.

Kesärullat ovat sitten sellaisia rullia, joiden sisältö on vaikkapa rapeita kasviksia, pavunituja ja valmiiksi kypsennetttyjä, hienonnettuja katkarapuja. Kesärullia ei uppopaisteta, vaan ne syödään dipin kanssa sellaisenaan.

Insalata capricciosa uudella tavalla, eli kypsää ja mehukasta tomaattia ja mozzarellaa. Lisäisin tuohon vielä pikkuisen pestoa. Bambuvartaaseen voi koota salaatin myös kun käyttää pieniä, pyöreitä mozzarellapalloja ja kirsikkatomaatteja.

Hitaasti kypsennettyä, mureata paistia paahtioleivällä. Pulled pork voisi myös olla aika maistuvaista, ja siihen seuraksi voisin taas laittaa jotakin hedelmächutneyta. Tai mitä olisi tällainen "minilihapata" pienen Yorkshire puddingin kanssa? Persiljaa päälle. Ihan herahti vesi kielelle kun ajattelen.

Minikebabeja ja béarnaisekastiketta. Ohessa punajuurisalaattia. Kebabit ovat helppoja tehdä, eikä jauhelihaan tarvitse oikeastaan lisätä kuin mausteet. Paistaminen sujuu kätevästi uunissa. Jos teet kebabia lampaanjauhelihasta, sen oheen voisi vaikka laittaa intialaista kurkkuraitaa, juuri sellaista, jossa on myös minttua.

Arvuuttelua

Kuka arvaa, mikä tämä on? Arvaukset kommenttiosioon!

Hikipajoja ja muita epäkohtia maailmalla

On mennyt muutama päivä kirjoittamatta, koska on riittänyt kaikenlaista puuhaa nyt kun käsikin alkaa olle hiukan parempi. Pidän kuitenkin vielä osan aikaa lastaa ja laitan sen "Star Wars" -mallin käteeni kun lähden ulos  - jos vaikka sattuisi liukastumaan niin ei hajoa koko käsi.

Kaksi sievää arpea käsivarressa; hui kun näyttää paksulta käsivarsi -tosin se on vain optinen harha, koska se on lähimpänä linssiä.

Olin eilen Amnestyn järjestämällä luennolla kuuntelemassa ja keskustelemassa naisten seksuaalioikeuksista eteläisen Afrikan alueella. Vaikka töitten puolesta Etelä-Afrikka on vuosien varrella käynyt tutuksi, olen ollut enemmäkseen tekemisissä valkoisten ja hyvin toimeentulevien ihmisten kanssa. Mitä nyt tiimissäni oli kaksi mustaa nuorta naista, hyvin koulutettuja, mutta niin eristyväisiä omaan seuraansa. Apartheid vaikuttaa vieläkin, vaikkakin heidän oma tiiminsä oli ottanut heidät hyvin vastaan.

Silti tavanomaisten poskipusutervehdysten vaihtaminen meidän kanssamme sai heidät milteipä hätääntyneen näköisiksi, vaikka se sama tapa tervehtiä oli meillä kaikilla.

Toinen näistä naisista; kahden pienen lapsen äiti, tuli miehensä surmaamaksi. Epäilimme, että se johtui hänen miehensä (lääkäri) mustasukkaisuudesta, koska työnsä vuoksi tämä nuori nainen joutui matkustamaan paljon ja tapaamaan ihmisiä. Ajattelin jälkeenpäin, että siinä "vanha" mustien kulttuuri löi kai jotenkin läpi.

Eurooppalaisen on vaikea ymmärtää, että joissain maissa nainen on vieläkin miehensä omaisuutta.  Swazimaata lukuunottamatta eteläisen Afrikan maat ovat demokratioita (Swazimaa perustuslaillinen monarkia), joissa ainakin nimellisesti on sitouduttu toimimaan siten, että naisille taataan oikeua päättää omasta ruumiistaan. Käytännössä se ei aina näin kuitenkaan ole.

(Nuoria) naisia raiskataan ja pahoinpidellään. Tai käytetään muuten vain hyväksi. Koska sairaalaan saattaa olla huonoja teitä pitkin 600 km:n matka, ei raskaana oleva tyttö voi sitä matkaa salaa vanhemmiltaan tehdä, vaikka siellä saisikin laillisen ja kunnolla suoritetun abortin. Kun tyttö sitten menee paikallisen "poppamiehen" puheille asian takia, hän ehkä rahattomana saattaa palvelusta vastaan joutua maksamaan "luonnossa", ja hups, ollaan taas samassa tilanteessa.

Miksikö tyttö ei sitten puhu raskaudestaan vanhemmilleen? Yleensä ottaen seksistä puhuminen on tabu, ja toisekseen perheensä häpäissyt tyttö ajettaisiin vähintäänkin kotoaan, ellei sitten kokisi vielä pahemmankin kohtalon.

Naisten arvostuksesta kielii sekin, että eräälle levottomalle alueelle oli määrätty poliiseja pitämään yllä rauhaa niin, että lapset pääsisivät kouluun ja sieltä kotiin turvallisesti. Mutta mitäs tapahtuikaan? Näistä koulutytöistä oli kohta hiukan yli puolet raskaana näille nuorille poliisimiehille. Jotkut tytöt olivat uskoneet pääsevänsä naimisiin heidän kanssaan, mutta kun poliisit siirrettiin muualle, niin se oli siinä.

Ehkäisystä ja seksiasioista ei tiedetä yleisesti, koska niitä asioita ei opeteta koulussa, koska niistä puhuminen on tabu.

Näistä asioista voisi kertoa tuntikausia, ja me kuuntelimmekin monta tuntia eilen.

Hikipaja Bangladeshissä.

Toinen juttu on ihmisten riisto halvaksi työvoimaksi. Etenkin ruotsalaisia vaateyrityksiä (Ellos, Cellbes, Hennes & Mauritz etc.) on syytelty orjatyövoiman käytöstä. Niin, me haluamme halpoja vaatteita, lenkkareita ja muita tuotteita. Mutta tosiasia on, että esim. H&M:n käyttämillä hikipajoilla (sweatshop, sweat factory) naiset tekevät yli 70-tuntista työviikkoa, eikä heillä silti ole  tarpeeksi rahaa ruokaan, eikä aikaa kunnon yöuniin. Työntekijöiden pyörtyileminen on tavallista, ja eräässä paikassa heitä muutamassa päivässä kuoli jopa noin 250. Pöyristtyttävä luku.

Jos vaatekappaleen hinta kohoaisi euron, ja me tietäisimme, että se menee suoraan lyhentämättömänä noille naisille, ostaisimmeko silti vaatteen? En usko, että kenenkään talous yhteen euroon kaatuu, mutta se olisi iso raha jollenkin bangladeshiläisnaiselle. Nyt näissä myytävissä vaatteissa myyntikatteet menevät noiden edellämainittujen firmojen omistajien ja johtoportaan taskuun, ainakin siitä päätellen, miltä noitten firmojen tahkoamat vuositulokset näyttävät.

Eikä tämä siis rajoitu vaatteisiin...

Kirpparilla ja shoppailua netissä

Eräs ystäväni on yrittänyt minua piristää koirulin poismenon aiheuttaman apeuden keskellä, ja tänään päädyimmekin hänen kanssaann läheiselle kirppikselle. Piti mennä vain kahville jonnekin, mutta sielläpä vierähtikin tunti jos toinen ja rahaakin meni. Tein kylläkin vain yhden löydön, ystävätär sitten senkin edestä.

Nyt vasta alkoikin tuska ja rahanmeno, sillä tähän pitää saada lasit!

Kun päästä pääsee, niin hännästä tarttuu, eli lasien metsästys alkaa NYT.

Sorruin ostamaan myös kaksi vintage-rannekorua. Tosin nämä eBaysta.

...ja...öh, yhden vieläkin kalliimman, mutta siitä lisää tuonnempana.

Päätin ostaa kahdet parit kenkiä, koska en osannut päättää kummat otan. Molemmat oli tilattu eri postimyyntifirmoista, ja tänään kun katsoin niiden hintoja, niin ne olivat laskeneet roimasti. Normaalitilanteessa se sapettaisi suunnattomasti, mutta kun hoksasin, että oma kokoni oli kummastakin mallista mennyt, ei enää harmittanut yhtä paljoa.

Clarksin Nice Melody -mokkanilkkurit. Kunnon "läskipohjalla". Jokapäiväiseen huiteluun maailmalla. Näissä pohjissa on sentään hiukan kitkaa aiheuttavaa kuvioita, joten ehkä ne eivät ole niin liukkaat.

China Girlin Tabby. Korkeampi korko ja sirompi mekon kanssa.

Niin, minäkin ihmettelen, pitikö ostaa noin samanlaiset parit. Vielä hassummalta se näyttää kun laitoin tänne nuo kuvat. Se on kuitenkin tosiasia, että kulutan loppuun parin kenkiä aika nopeasti, eli kyllä nämäkin tästä todella käyttöön tulevat, kumpikin pari.

Onko 13,90 euroa per kuukausi omaan hemmotteluun liikaa?

Minulle ei ole. Varsinkin kun nykyään käyn ulkona syömässä paljon harvemmin kuin ennen.

Siispä hankin Livboxin. Kuukausittain saapuva ylläripaketti sisältää viisi kosmetiikkatuotetta kooltaan normaaleista pienempiin. Tällä kertaa sisältö oli tämä:

Moroccanoil Treatment -hiusöljy, Isadoran Wonder Nail Wide Brus -kynsilakka, Rimmelin Lasting Finish by Kate -huulipuna, Louis Widmerin Eye Contour -silmänympärysvoide ja Dermalogican Daily Microfoliant -kuorintajauhe.

En tiedä, joko Livboxin saa tilattua ilman kutsua, mutta jos jotakuta lukijaa kiinnostaa, minulta saa yhden ylimääräisen kutsun, kun vaan pyytää lähettämällä e-mail -osoitteensa minulle dzinni@europe.com

Tuntuvat kaikki laatutuotteilta, vaikkennolekaan mitään vielä kunnolla kokeillut. Lakkasin kuitenkin kynteni äsken; ihana väri oli 746 Silk Road. Katsotaan miten kestää.

Huulipuna tuntuu iholla hyvinkin kestävältä, mutta karsastin hieman saamaani väriä; se oli üüberpinkki (no 13). Mutta toisaalta, voisihan sitä joskus rikkoa rajojaan, ja kokeilla jotakin uutta?

Livboxin voi tilata täältä.

Timjamilla maustettua rahkamustikkapiirakkaa

Tänään teki mieli mustikkapiirakkaa. Koska minulla sattui olemaan kaksi isa muffinssia, murustelin ne pohjaksi. Muuten ohje oli mustikoita ja timjamia lukuunottamatta sama kuin persikkapaistoksen. Toisinsanoen todella helppo.

Mustikoita meni pakastepussillinen, olisiko ollut 2 1/2 dl-3 dl. Hienonnettuja timjamin lehtiä (älä käytä puumaisia osia) laitettiin mustikoiden sekaan n. 2 tl ennen mustikoiden kippaamista pohjalle. Timjami antaa mustikoille ihanan metsäisen aromin.

Käytin tällä kerralla taivaallisennpehmeän makuista kermarahkaa. Tästä ei paljoa piirakka parane!

Tarjoile mieluiten lämpimänä!

Flunssan selätystä luonnon keinoin

Olen täällä jo aikaisemmin eräässä postauksessa kehunut sinkin ja C-vitamiinin yhteisvaikutusta flunssan selättämisessä. Nyt jatketaan muilla vinkeillä.

En ole itse kokeillut (kun en flunssia juurikaan sairastele) tätä, mutta jostakin kuulin, että yksi konsti parantaa flunssaa on laittaa korviin tippa-pari vetyperoksidia. Hmm...tuskin siitä haittaakaan on, senhän saa ravisteltua/pumpulipuikolla kuivattua pois. Niksin lähde ei kerro, miten vahvaa vetyperoksidin pitäisi olla, ja miten kauan aine saa vaikuttaa. Tuleepa ainakin korvat putsattua, jos tätä kokeilee.

Lakritsi on sitten hiukan järkevämmältä kuulostava flunssan parantaja. Nyt jos joku lukija ilahtuu ja luulee pääsevänsä herkuttelemaan sairastuttuaan, täytyy muistuttaa, että monissa makeisissa ei ole ollenkaan flunssan tainnutukseen tarvittavaa glykyrritsiiniä sisältävää lakritsanjuurta, vaan maku on korvattu aniksella. Lakritsanjuurta saa luontaistuotekaupoista.

Glykyrritsiini on aine, joka vaikuttaa verenpainetta kohottavasti ja on myös antiviraalinen, saattaen potentiaalisesti parantaa jopa SARSin ja HIVin. Ayurvedisessä lääketieteessä lakritsia pidetään myös limaairrottavana, joten flunssassa esim. lakritsiteen juonti on suositeltavaa. Varovaisuuteen tietty kehoitan, jos verenpaineen kanssa on ongelmia tai on monta lääkitystä päällä.

Lakua lääkkeeksi?

Timjami on myös hyödyllinen yrtti, joka helpottaa varsinkin limaisesta yskästä kärsivien oloa. Timjamin eteeristä öljyä voi käyttää johonkin toiseen öljyyn sekoitettuna (eteerisiä öljyjä ei koskaan saa laittaa sellaisenaan suoraan iholle) ja hieroa sillä ihoa. Eteeristä öljyä voi laittaa kylpyveteen ja timjamilla maustettua vettä voi käyttää höyryhengitykseen. Timjamiteetä voi valmistaa hauduttamalla 10 minuuttia 2 tl kuivattua timjamia per kupillinen vettä.

Seljan (mustaselja) uute (kauppanimi mm. Sambucol) on Suomessa varsin vähän käytetty ja kasvin marjatkin yleensä saavat jäädä lintujen ruoaksi pusikoihin. Sen on kuitenkin todettu lyhentävän flunssan potemisaikaa merkittävästikin, joten pullollinen kannattaa flunssakautena pitää varalla. Mm. iHerb myy seljaavalmisteita (hakusana elderberry, sambucol, sambucus).

Auringonhattu-uutetta (Echinacea) on pidetty flunssan parantajana, vaikka siitä ei varsinaisesti olekaan näyttöä. Uute kuitenkin säännöllisesti käytettynä valkosipulin kanssa näyttäisi pitävän flunssavirukset loitolla.

Uurnan haku

Vieläkin vaikea ajatella, että tässä kävi näin. Näin ja niin nopeasti. Vajaassa kahdessa viikossa pieni koiruli meni niin huonoon kuntoon.

Hiukan ahdistava päivä; kävimme hakemassa koirulin uurnan kotiin.

Tagatoosia ja munanvalkuaisproteiinijauhoja

En taas tänään yhtään huomannut ajankulua, ja tuumailin iltamyöhällä että voisi oikeastaan tehdä pannullisen karppimuffinsseja, nyt kun olin hankkinut uutta makeutusainetta, tagatoosia iHerbistä.

Tagatoosista sanotaan, että se:

- on noin 92% sokerin makeudesta
- ei nosta verensokeria tai nostaa sitä hyvin hitaasti (riippuen kai määrästä)
- ruskistuu ja karamellisoituu sokerin tavalla
- toimii prebioottina hyville bakteereille
- luonnollista ainetta, jota löytyy maitotuotteista, hedelmistä ja kasviksista
- sisältää imeytymättömiä hiilihydraatteja, joten tagatoosilla on laksatiivisia ominaisuuksia

Tagatoosi tuntuikin tavalliselta hienolta sokerilta sormiin. Siis siltä hienommalta, mitä oli taloussokerin ohella joskus aikoinaan. Lapsuudenkodissa sitä hienompaa sokeria oli aina kahvipöydässä hienomman palasokerin (Pulmuko se nyt sen nimi oli, sinisessä paketissa) ohella.

Yllättävänkin hyvänmakuinen uusi tuttavuus makeutusaineitten joukossa.

Toinen juttu, jota kokeilin tässä muffinssitaikinassa, oli munanvalkuaisproteiini. Tein tuttuun tapaan taikinan hapanneeseen kermatilkkaan, munaan, voirahtuseen ja mantelijauhoihin, kohotusaineena ruokasooda. Mantelijauhot olisivat loppuneet kesken, ellen olisi keksinyt laittaa hiukan psylliumia (no, sitä laitan teelusikan-pari yleensä muutenkin) ja sitten saostin lopun taikinan vaniljanmakuisilla munanvalkuaisproteiinijauhoilla.

Tuli yllättävän kuohkeita muffinsseja. Mausteeksi laitoin tällä kertaa jauhettua kardemummaa, mutta tarkemmin kun ajattelin, tämä olisi ehkä tullut vielä parempi, jos olisin lisännyt taikinaan jäisiä mustikoita.

Seuraavalla kerralla sitten!

LISÄYS: Olipas kyllä ihan sikahyviä muffinsseja! Niissä oli jopa sellainen pieni sokerin tahmeus, eikä mitään sivumakua, joten minua olisi voinut fuulata ihan hyvin väittämällä niitä sokerista tehdyiksi muffareiksi. Annostelin tagatoosia melko lailla saman verran kuin olisin laittanut sokeria. Pitääpä tilata ko. ainetta lisää iHerbistä.

Minttuteetä ja yön mietteitä

Ennen en voinut sietää minttuteetä, mutta nyt olen siitäkin suosikkini löytänyt. Varustauduin tänään keksipaketilla ja puolentoista litran teetermoksella viettämään minulle harvinaista leffailtaa, mikä tuntui ihan kohtuulliselta ajanviettotavalta, varsinkin kun en vieläkään saa nukuttua kunnolla vaan kaipailen rakasta koissulia. Yön "haamu" siis täällä taas tänä yönä.

Uusi teepannu, joskin varsin pieni kooltaan.

Olen aiemminkin postaillut jotakin stereotyyppisistä naiskuvista tietyissä elokuvissa, ja tänään eräs toinen kanatyyppi sai minun vaihtamaan kanavaa. Olette varmaankin kaikki nähneet rikosjännäreitä, joissa rikostutkija-sankaritar hiippailee roistojen perässä pyssy ojossa, tyylikäs ja tyköistuva bleiseri päällään (tällaisessa tiukassa asussa varmaan onkin hyvä ruveta painiotteluun roiston kanssa) ja pitkä tukka auki hulmuten? Noniin, kuinka moni sellainen, joka olettaa saattavansa joutua fyysiseen yhteenottoon konnaporukan kanssa, pitää ylipäätään pitkiä hiuksiaan auki? Kysyy hän, jota eräs mielenterveyspotilas kerran retuutteli pitkistä hiuksista niin, että pää jäi oven väliin ja tuli lievä aivotärähdys.

Niin, ja näillä sankarittarilla on joskus vielä kynähame/tiukat farkut ja korkokengät.

Illalla tuli kuitenkin Schindlerin lista, josta entinen koulukaverini Facebookissa jo kommentoi. Kuulemma on tyrmistyttävää näyttää jotakin Lidlin mainoksia tällaisen elokuvan välissä. No jollainhan senkin leffan lisenssi pitää maksaa, ja ne välit ovat kallista mainosaikaa. Sitäpaitsi businessmielessä se filkkakin on tehty, vaikka todenperäisestä ja koskettavasta asiasta kertookin.

Tulipa tästä filmistä mieleen liki kolmekymmentä vuotta sitten vietetty juhannus. Tapasimme avis-vainaani kanssa heinäkuulla käydä autolla "kesämäessä" esim. Stubaissa autolla. Yhtenä juhannuksena loskaisen gletscher-päivän jälkeen tuli mieleen ajella Dachauhin, jossa oli aikoinaan yksi ensimmäisistä (ja alkeellisimmista) keskitysleireistä. Parkkitilaa oli paljon, ja se oli maksutonta, mutta kun saimme auton parkkiin, paikalle köpötti kiireenvilkkaa hampaaton, käkkyräinen vanha mies keräämään kolmen saksanmarkan kolehdin. Lähdimme kävelemään kohti kaasukammiorakennusta ja ex-avis tuumasi, että "ainakin tuo parkkipaikan vahti näytti just siltä kuin olisi viettänyt puolet elämästään keskitysleirillä pakkotyössä". Ilmeni sitten, että näin tosiaan olikin!

Ne kaasukammiot yms. tuli sitten nähtyä tuhkineen ja polttouuneineen, ja samana päivänä kävimme myös Berchtesgadenissa Hitlerin Kotkanpesällä. Jyrkkä oli tien nousu; moottori kuumeni matkalla niin sata kertaa ja välillä siis jouduimme pysähtymään ja lauhduttelemaan sitä. Perille kuitenkin pääsimme ja komea paikkahan se olikin.

Mutta palatakseni minttuteehen, minulla on todellakin kaksi suosikkia tällä hetkellä:

Minttuteesuosikit, iHerbistä saa molempia.

Vasemmalla Rishi Tean Vanilla Mint Chai  -irtotee, joka on orgaanista reilunkaupan pu-erh -teetä nimensä mukaan luomuvaniljalla, luomupiparmintulla, luomukanelilla ja luomulakritsinjuurella. Chai keitetään veteen ja maitoon.

Oikealla Zhena's Gypsy Tean Egyptian Mint, joka on myös luomua ja pohjana vihreää teetä (käytän kuitenkin maitoa ja steviaa sitä juodessani). Siinäkin on luomupiparminttua ja lakritsinjuurta. Purkki sisältää teepusseja.

Mahtaako ollakin juuri tuo lakritsinjuuri, joka tekee mintusta pehmeämmän? Ilmankos se tuntuu sammuttavan janontunteen aika hyvin. Ammoisina aikoina autiomaissa kamelikaravaanien kulkiessa on jo käytetty murskatun lakritsanjuuren palaa suussa koska se hillitsee janontunnetta.

Hoh, näin polveilevaa tajunnanvirtaa siis tulvii väsyneestä päästä yön pimeinä tunteina. Eikä nukuta. Pitäisi saada aivot nollattua jotenkin, mutta tämä surutyö vie aikansa.

LISÄYS 7.1.13: Tämä Celestial Seasoningsin Candy Cane Lane tuli avattua vasta tänään. Olipas hyvää! Eettisen kaupan vihreän teen (decaf) pohjassa on piparminttua, appelsiininkuorta, vaniljatankoa, kanelia, maarianohdaketta (milk thistle, puhdistaa maksaa), karhunvatukan lehtiä, paahdettua johanneksenleipäpuun hedelmää (carob) ja paahdettua sikurinjuurta.