Menestymiseen ei ole reseptiä

Näin ainakin sanotaan. Vastaavasti sanotaan, että epäonnistumiselle on olemassa resepti. Ainakin silloin, kun ei uskalla panna itseään likoon vaan jättää kokeilematta. Sanotaan myös, että kuolinvuoteellaan katuua ainostaan sitä, minkä on jättänyt tekemättä.

"I don't know the key to success, but the key to failure is trying to please everybody."

- Bill Cosby

 Joka suuntaan et pysty kumartelemaan, sillä joka kumarruksella pyllistät jonnekin päin. Kesää vähän aikaa oppia tämäkin.

Hesarissa oli hyvä artikkeli menestyksen teeman puitteissa. Artikkeli on luettavissa täällä. Poiminpa muutaman mietityttämään jääneen ajatuksen tekstistä:

"Olen tunnistanut oman arvoni. Asenne töissä pitäisi olla sellainen, että työpaikka tarvitsee minua, mutta minä en tarvitse tätä työpaikkaa. Uusia töitä löytyy kyllä. Työ on niin suuri osa elämää, ettei sen takia kannata olla onneton", Anu sanoo"

 Itse arvelen, että elämä kyllä kantaa kummasti, kunhan vaan näkee mahdollisuuksia ympärillään ja pysyy positiivisella mielellä.


"Pitkään Anu ajatteli, että riittää, kun tekee työnsä hyvin. Kyllä aikaansaava ylenee. Hän meni aikaisin töihin ja jätti väliin verkostoitumislounaat, jotta ehtisi illalla jumppaan.

"Ajattelin, että kun olen hyvä, pomoni edistää uraani. Mutta eihän se niin mene. Hän edistää omaansa."

Suomalaiset (ja tosin monet muunkinmaalaiset) ovat ihan liian vaatimattomia, mitä tulee saavutuksiin työelämässä. Kerskumista omilla saavutuksillaan pidetään jopa naurettavana. Harvemmin kuitenkin sinua muut kehuvat, itse tiedät parhaiten aikaansaannoksesi.

"Anu päätti sanoa ääneen, mitä osaa. Työhaastatteluissa Anu opetteli kehumaan itseään kilpaa niin kuin amerikkalaiset kollegat.

"Ymmärsin, että eivät muut tiedä, mitä olen saanut aikaan, jos en itse kerro. Ei menestystä tarvitse hävetä", Anu sanoo."

Minulla on ollut pääsääntöisesti hyviä pomoja. Niin naisia kuin miehiäkin. Kunnes törmäsin tilanteeseen, jolloin minä olin hänelle uhka. Tajusin sen vasta jälkeenpäin. Kuten eräs ystäväni asian tiivisti: "Esimiehesi on aina sinun vihollisesi." Aika jyrkkä katsantokanta, mutta esimieshän voi todellakin olla tulppana uralle. Epäreilua, tiedän. Näin se vaan on kuitenkin.

"Success is not final, failure is not fatal: it is the courage to continue that counts."

- Winston Churchill

Päästäkseen tavoitteeseensa, tulee myös sietää takapakkeja. Ja ottaa niistä opikseen. Ilman epäonnistumisia ei ole onnistumista.

"Success is a lousy teacher. It seduces smart people into thinking they can't lose."

- Bill Gates

  

"What is success? I think it is a mixture of having a flair for the thing that you are doing; knowing that it is not enough, that you have got to have hard work and a certain sense of purpose."

- Margaret Thatcher

Menestyminen, se vaatii uskoa, uskallusta kulkea omaa tietään, tietynlaista piittaamattomuutta siitä, mitä muut sanovat, mahdollisuuksien huomaamista, epäonnistumisista oppimista, todellisuudentajua ja hyvää itsetuntoa.

Kukas sen kissan hännän nostaa, ellei kissa itse. Artikkelin naiselle voi vaan nostaa hattua.

Vähän pipariksi mennyt päivä

Sunnintaiksi olisi ollut lista kaikenlaista hommaa, siis jotakin hyödyllistä, mutta kuinkas ollakaan vetäisin iltapäivällä pikku tupluurit ja se olikin sitten siinä. Piti kuuden aikaan tavata eräs muualta tullut ystäväni, ja havahduinkin vasta hänen tekstariinsa, jolla hän ilmoitti olevansa noin varttitunnin myöhässä. Varttitunnin?!!! Ja minä olin vielä ihan alkutekijöissäni tukka takussa ja haukotellen.

No, illallinen oli ainakin todella hyvä. Tintåssa.

Kampasimpukka-tiikerirapupizza.

Lammasvarras, tabouleh-salaattia ja aiolia.

Maitosuklaajälkkäri.

Limoncello-pannacotta.

Ensi viikonloppuna on ne suuremmat juhlat, ja sommittelin nyt jo kynsilakan sävyä dramaattiseen asuuni. Näinkin yksinkertaisesti se syntyi, mutta kuva ei kerro puoliakaan siitä, miten upea se on kynsissä. Otin muutaman kymmenen kuvaa, enkä siltikään onnistunut vangitsemaan yhdistelmän upeutta.

Alle mustaa Mavalaa ja päälle kerros Barry M:n kultaisia "langanpätkiä" sisältävää lakkaa.

Upea lopputulos, jota ei näköjään voinut vangita kunnolla kuvaan.

Liikuntapäiväkirja - 36 viikkoa takana

Niin se sitten taas vierähti viikko saliohjelman parissa. En vieläkään osaa sanoa, mistä se johtuu, että tällä viikolla oli intoa ja tarmoakin saliliikuntaan. Joskus ei vaan ole mitään sytyttävää, vaikka aika hyvin saan siellä kyllä käytyä.

Maanantaina ja tiistaina tein koko saliohjelman ja tunnin kuntopyörälämmittelyn. Keskiviikkona vain tunti kuntopyörää ja randomeja yläkropan sarjoja laitteilla. Torstaina pidin välipäivän, että lihakset saisivat palautua ja perjantaina puoli tuntia kuntopyörää ja saliohjelma, + joitain randomeja käsivarsien ja selän lihasten harjoituksia taljalla.

Kunpa vaan oppisin pitämään tuosta crosstrainerista! Sillä saisi hiukan enemmän liikettä tuonne reisilihaksiin. Tällä hetkellä käytän kevyttä vastusta (kuten treeniohjelmassa on sanottu, sillä crossarin tarkoitus on nostaa sykettä treenin keskellä), mutta joskus voisi kokeilla kunnon vastuksellakin ja hiukan kauemmin. Tosin ajatuskin hirvittää tällä hetkellä.

Toinen pähkäilyn aihe on se, mikä merkitys on käsien heiluttelemisella tangoista kiinni pitäen. Pitäisikö niillä (käsillä siis) jotenkin kiskoa niitä crossarin "sarvia" ja avittaa polkemista ihan kuin koluaisi eteenpäin kävelysauvojen kanssa? Toistaiseksi olen vaan tyytynyt pitelemään käsin kiinni niistä "sarvista".

Tällä hetkellä crossari on edelleenkin kuin vihollinen, joka odottaa ivallisena selättämistään. Niin tosin teki se kuntopyöräkin ensialkuun, mutta tänään on kaikesta hiestä ja tuskittelusta huolimatta sellainen olo että "hahhaa, voitinpas sinut". Tuntuu siltä, että crossarin kanssa tämä kyräilyasetelma jatkuu vielä pitkään, sillä en edes kuvittelisi suorittavani puolen tunnin lämmittelyä sillä ennen varsinaista salitreeniä. Hohhoijaa, mistä tämäkin asenne johtuu? Liikunnassahan pitäisi koko ajan koventaa panoksia, ja se pitäisi olla muutakin kuin punnuspakan lisäämistä.

Nyt olen muuten vasta oppinut löytämään yläselkäni lihakset. Tuo Fustran näytetunti oli siinä yllättävän hyvä apu. Nyt voi sanoa, että kun lapatuki on löytynyt, niin sen treenaaminenkin sujuu oikealla tavalla, niin että tunnen sen oikeassa paikassa.

Yllättävän paljon kehittymistä tässä on kohta liki vuoden mittaan tapahtunut. Minä luulin salilla käymistä aikaisemmin huomattavasti tylsemmäksi kuin mitä se oikeastaan on.

 

Mittojen typistystä ja pituuksien kiharrusta (ja perjantai)

Huhhuh, mihin lienee taas viikko hävinnyt, vastahan oli viime perjantai? Olen koko viikon säpsähdellyt aina kun puhelin soi, on edelleen jonkin verran vaaraa joutua työmatkalle Sveitsiin. Etelä-Sveitsi on kylläkin kivaa aluetta, mutta vaikka olen lukuisia kertoja hypännyt tietyissä kaupungeissa, en ole nähnyt niistä yhtään mitään. Ei tietenkään, koska työmatkalla ei ole aikaa katsella maisemia muutakuin taksin tai lentokoneen ikkunoista.

Häivyn tästä kuitenkin lomalle jonnekin parin viikon sisällä....tai ainakin aikomus on.

Itse homma meni sillälailla, että tämännököiset laserläpyskät lämmittelivät ihoa (ja kuulemma siis hajottivat soluista rasvaa, joka poistuu elimistöstä kuona-aineiden kanssa) ja tämän jälkeen vartalo kiedottiin lymfahierontaa antavaan ilmatyynyyn. Lymfahieronta kesti myös puoli tuntia. Voi sanoa, että ihan rentouttava toimenpide, jota ennen piti olla tunti syömättä ja jonka jälkeen piti harrastaa kevyttä liikuntaa puoli tuntia, juoda paljon ja olla kaksi tuntia syömättä.

Kosmetologini sai minut taivuteltua kokeilemaan lipolaseria kun kävin siellä ripsipermanentissa. Vyötäröltä lähti 7, 5 cm. En olisi muuten uskonut, koska mittanauhan voi aina asettaa väärään kohtaan (tosin tässä tapauksessa kohdat merkittiin kynällä nahkaan) tai sattuu juuri hengittämään sisään mittaa alunperin otettaessa, mutta tässä tapauksessa paras mittatikku oli mekko, joka minulla oli eilen päällä ja joka kiristi hiukan vyötäisiltä. Kokeilin kotiin päästyäni, eikä enää piukottanut.

Katsotaan nyt sitten, miten tulos pysyy. Todellakin kuulemma yhdeltä kosmetologini asiakkaalta oli vyötäisiltä kadonnut 20 cm. Vaikka muutos ei nyt yhden kerran jälkeen pysyvä olisikaan, tekee tuo muutos kuitenkin tästä toimenpiteestä käyttökelpoisen, jos esimerkiksi pikaisesti pitäisi oheta joku vaatekoko vaikkapa juhliin.

Ripsipermis on taas meidän suoraripsisten pelastus. Viime viikolla thaimaalainen hieroja tiedusteli, että onko minulla ripsipidennykset. Ihmettelin suuresti, sillä olen aina pitänyt ripsiäni varsin tynkinä. Jokainen voi nähdä ne luonnontilassa kun katsoo jotakin aiempaa ripsiväriarviotani, missä on kuva ennen ja jälkeen.

Nyt voi ainakin sanoa, että permis tekee todella paljon noille "tyngille" Tässä kuva kummastakin silmästä ilman maskaraa. Ihan au naturel -lookki muutenkin, iho hiukan punoittaa permiskäsittelyn jäljiltä. Kuvaan tuonnempana uudelleen ripsarin kanssa.

PS: Minä siis maksoin molemmat hoidot itse, eikä tämä kosmetologi edes tiedä minun bloggaavan. Ihan vaan tiedoksi, että en todellakaan mainosta rahasta eikä muutenkaan.

Gluteenittomat savulohipiirakat

Nämä pienet piiraat tehdään tinapaperisiin, laakeisiin muffinssivuokiin. Voit myös tehdä ne tavallisiin paperivuokiin, jotka laitat mazariini- tai muffinssipellin koloihin (kuva alimpana). Resepti on erittäin helppo ja piiraat ovat herkullista sormiruokaa kylminä tai lämpiminä. Piiraat ovat myös vähähiilihydraattisia.

Gluteenittomat savulohipiiraat (6 kpl)

200 g kylmäsavulohta
5 rkl raejuustoa
2 rkl tuoretta tilliä hienonnettuna

Pohja:

3 dl mantelijauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 dl juustoraastetta
1 muna
1 rkl ranskankermaa

Voiteluun 1 muna. Laita uuni lämpenemään 200 C.

Yhdistä pohjan ainekset ja vaivaa taikina tasaiseksi. Jaa se kahdeksaan osaan. Vuoraa jokainen annosvuoka yhdellä palasella (käytät siis kuusi palaa kahdeksasta).

Yhdistä ylijäävät palat, joista piiraille laitetaan kannet.

Sekoita haarukan kanssa täytteen ainekset.Lohi murustuu helposti sekaan. Täytä piiraat.

Kauli loppu taikina levyksi, josta otat pyöreällä muotilla kannet piiraille. Kanteen voi tehdä koristeellisen aukon, vaikka sydämenmuotoisen. Ellet jätä aukkoa, pistele piiraat ennen uuniin laittamista.

Voitele kananmunalla ja paista uunissa n. 15 min.

Imukuppihierontaa

Löysin jostakin laatikosta sarjan tämännäköisiä vehkeitä. Ihan kuin joku ufo, vaan sellainen se ei ole. Kyseessä on kuppi, jolla hierotaan.

Noilla kupeilla muuten saa todellakin aineenvaihdunnan toimimaan ja selluliitit tasaiseksi. Lukekaapas vaikka täältä ja täältä. ja täältä.

Kosmetologi, joka teki minulle kestopigmentoinnit, hehkutti uutta lipolaser-laitettaan, jolla eräs hänen asiakkaistaan kahdeksan hoitokerran jälkeen kadotti 20 cm vyötäröltään. Aika uskomaton asia, hän näytti minulle kirjanpitoaan mitoista. Tällä naisella oli vielä kaksi kertaa sarjahoitoa käymättä.

Löysin jonkin "peer reviewed" - tutkimusartikkelin netistä, mutta ensivilkaisulla siinäkään ei oltu ihan varmoja toimintaperiaatteesta. Pitänee lukea uudelleen. Menen perjantaina laitattamaan ripsipermiksen (omat ripset ovat suorat kuin risuaita) ja laittaja vahvistaa kaiketi samalla nämä huulet uudella pigmentillä, sillä vaikka aiemmassa postauksessa ne aika hurjalta ja mustalla rajatulta näyttivätkin, niihin kuitenkin tarttui varsin vähän ainetta. Samalla hän lupasi näyttää lipolaserin toimintaa. Ihan mielenkiintoista nähdä.

Nuo hierontakupit ovat kuitenkin huomattavasti edullisempi tapa hoitaa itseään (ja kaventua). Kannattaa kokeilla, suosittelen, sillä ne ainakin toimivat.

 

Punajuurikinuski

Aiemmin tässä blogissa tehtiin punajuurikakkua (Red Velvet Cake) ja punajuurikuppikakkuja. Seuraavalla ohjeella saa vaikka keksien päällystettä teen tai kahvin seuraksi, tai kinuskilla voi kuorruttaa kakkuja  - tai syödä sellaisenaan !

Minä vein söpössä purkissa tuliaiseksi kaurakeksipaketin kanssa. Makeaa mahan täydeltä!

Punajuurikinuski

3 dl sokeria
3 dl punajuurimehua (esim. Biotta)
1 1/2 dl kuohukermaa
30 g tummaa suklaata
75 g voita
hiukan vaniljauutetta

Sulata sokeri laakeassa kattilassa tai pannussa ja anna sen paahtua nekkumaisen ruskeaksi Varo polttamasta sokeria tai itseäsi!

Lisää punajuurimehu (varovasti, silllä seos kuohahtaa!). Lisää kerma ja kiehauta niin, että sokeri on sulanut. Anna poreilla noin 5 minuuttia, että seos paksunee tai kunnes se on 110 -asteista.

Pilko suklaa hienommaksi ja kuutioi voi. Lisää ne seokseen ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä huoneenlämmössä.

Vinkki: Jos kinuski tuntuu keksin päällä tyurhan makealta, ripota päälle muutama merisuolarae.

Liikuntapäiväkirja - 35 viikkoa takana

Täytyy sanoa, että nyt ovat asiat kääntyneet niin, että mieluummin teen sitä aerobista pyörän kanssa kuin uutta saliohjelmaa. Tosin tämä lienee vain puhdasta muutosvastarintaa. Tunnin sutkuttaminen kuntopyörällä on tosin lyhyempi harjoitus kuin puolen tunnin lämmittely saman vekottimen kanssa + saliohjelma. Jotka vievät puolitoista tuntia ja hiukan päälle. Tosin nyt parilla viime viikolla olen miettinyt, että jos kerran se lämmittely on puoli tuntia, niin samantien sitä sitten sutkuttaa tunnin. Eipä tuolla enää siinä vaiheessa eroa ole.

Kaikenlainen kykkiminenkin alkaa sujua, eikä takamuslihaksissa tunnu enään niin kipeältä kuin alkuunsa. Ehkä ne vatsalihaksetkin sieltä löytyvät ajan kanssa. Yllä hyvä liikesarja niille. Tai niiden löytämiseksi.

Viime viikolla siis käytiin ahkerasti salilla, kaksi aerobista päivää ja kaksi tunnin aerobista + kuntosali. Perjantaina meni iltapäivä kosmetologilla.

Huomaan olevani varsinainen vitkuttelija salilla. Helposti siellä kuluisi koko päivä; kokeilenpa vielä tuota, ja vedänpä vielä rintaprässillä muutaman sarjan, vaikkei se ohjelmaan kuuluisikaan. Mitä teen, sen teen suurella hartaudella ja mieluummin hiukan liikaa kuin liian vähän. Ei varmaan kovinkaan hyvä tämäkään. Viikonloppuisin olen kyllä sitten ihan luvan kanssa lepäillyt.

Nyt oikeastaan ainoa ärsyttävä juttu on (ajoittain sen crossarin lisäksi) jalkaprässi! Jossain määrin myös kahvakuulakyykyt. Jalkaprässistä ennen tykkäsin kovinkin, mutta nyt on panoksia nostettu ja punnuspakkaa kasvatettu aikalailla.

Mutta odotellaanpa nyt se kaksi kuukautta täyteen tällä ohjelmalla ja katsotaan kuinka lihas on kasvanut. Joulukuussa ostettu M-koon takki harmikseni roikkui jo päällä kun otin sen käyttöön. Lihasta lisää sen täytteeksi!

Tässä samalla voisin hiukan mainostaa Lauran blogia, jota olen lukenut nyt monta päivää. Hiukan samanlaisia tuntoja olen käynyt läpi tässä liikuntaharrastuksessa, vaikken varsinaisesti olekaan pätkäpaastoillut kuten hän. Lukekaapa!

Btw, näiden finnbrittinaisten (tosin joukossa on muunkinmaalaisia) kanssa aiomme ilmoittautua Naisten Kuntovitoselle 25.5. Pitäisiköhän hiukan kokeilla juoksua jo hyvissä ajoin?

Ihon kuorinta - neljäs porras

Ihonhoidon askeleita mennään siis nyt neljännellä portaalla. Kaikki allaolevien portaiden tuotteet ovat edelleen käytössä, mutta nyt aletaan käyttää kuorintavoiteita entistä säännöllisemmin.

Olen esitellyt kotitekoisia kuorintatapoja esim. täällä ja täällä. Mekaanisesti ihoa voi kuoria esim. puhdistusharjan avulla tai kuorivia rakeita sisältävän voiteen avulla. Jotkut jopa käyttävät kertaalleen käytettyjä kahvinporoja. Olen myös aiemmin kirjoittanut aspiriinin käytöstä ihon kuorintaan täällä. iHerbillä on kuorintoja moneen lähtöön: DermaE:n kiitellyt "yli yön -kuorinta" (alta 9 euroa) ja Kuolleen meren suolaa sisältävä kuorinta ja kuorintakäsineet (alta 3 euroa). Tässä siis vain esimerkkinä. Nuo käsineet sopivat suihkussa käytettäviksi koko vartalolla, ja toki niillä voi vilkastuttaa pintaverenkiertoaan kuivanakin vartalon ongelma-alueilla.

Jos on ohut ja herkkä iho, tuollaiset kuorivat partikkelit voivat tehdä tosin hallaa iholle. Olen itse tämän tajuttuani siirtynyt käyttämään entsymaattisia kuorintoja, jotka poistavat kuolleen ihosolukon hiukan toisella tavalla. Yleensä näiden tuotteiden kanssa ihoa ei tarvitse hangata, vaan aine saa vaikuttaa jonkin aikaa iholla ennen sen pesemistä pois.

Tällä hetkellä käytän Dermalogican Daily Microfoliant -jauhetta, johon tutustuin Livboxin kautta. Se on jauhemainen, veteen sekoitettava aine, joka kulkee kätevästi pienessä pakkauksessaan mukana lentomatkoilla (ja yleensäkin reissussa).

Livboxissa luurasi kätevä kuorinta.

Monet ovat ihastuneet apteekeissa myytävään V10-sarjaan, jonka kuorinta on geelimäinen. Tässä linkki yhteen nettiapteekkiin, joka myy sitä. Ihan joka apteekista sarjaa ei saa. Minulla on tällä hetkellä käytössä myös samantapainen korealainen Tosowoong-merkkinen geeli.

iHerb myy myös entsyymikuorinta-aineita, joista yksi on todella kallis (mutta merkki Annemarie Borlind on hyvin paljon kehuttu), toinen on MyChelle Dermaceuticalsin, jota saa suihkepullossa (käytettäväksi kasvoveden tapaan) ja kuorintavoide samalta merkiltä. Mikä on kiva juttu, niin MyChelle myy kokeilupakkauksia monelle eri ihotyypille. Pakkaus sisältää kuusi tuotetta, eli oikeastaan kaikki, mitä tarvitsee esimerkiksi matkalle, aurinkovoidetta myöten. Tässä esimerkki. Kuorinta-aineita voi hakea sanoilla  enzymatic peeling tai exfoliator.

Näitä pakkauksia on usealle eri ihotyypille ja hinta euroissa on noin  11,50.

Herkkuja ja hemmottelua

TV1:ltä tuli tänään mielenkiintoinen ohjelma nimeltä "Taistelu syöpää vastaan". Se on tullut monen monituista kertaa uusintana, mutta nyt vasta huomasin napata sen telkku.com'in nauhalle. Niille, jotka eivät tätä palvelua tunne, voin kertoa, että se on kiva tapa katsella ulkomaillakin Suomessa näytettäviä ohjelmia, eikä ole kalliskaan.

Odotin ohjelmassa olevan sitä tavanomaista viurutusta solumyrkkyjen haitoista jne. vaan se kertoikin lähinnä erään syöpäpotilaan elintapamuutoksista, jotka ilmeisestikin olivat jo kerran maksaan, lymfasysteemiin ja muuallekin levinneestä esofagussyövästä kärsineen ja tilanteensa mukaan kertaalleen syövän vuoksi pikaiseen kuolemaan tuomitun miehen pelastus.

Kaikki varmaan tietävät Ann Wigmoren tarinan, ja tämä on hiukan mukaelua siitä. Vaikka syövän syyt lienevät moninaiset, ja yksilölliset, kuten myös hoidot useinkin, uskon silti, että ruokavaliolla ja liikunnalla on enemmän vaikutusta kuin uskotaankaan.

Ohjelmassa mainittiin professori Robert Bé liveau, jonka kirjan riensin ostamaan netistä heti katsottuani ohjelman. Täällä lisää aiheesta ja rintasyövästä. Kerron lisää kun olen lukenus kirjan, joka ei kyllä ole ihan sama kirja kuin mistä tuossa blogissa kirjoitetaan.

Syövännujerrus- ja -estosoppaa: Kaalta, kukkakaalta, kesäkurpitsaa, paljon sipulia, valkosipulia ja currya, jossa on mm.  kurkumiinia sisältävää kurkumaa ja sen imeytymistä tehostavaa mustapippurin piperiiniä. Kurkuma on tulehdusta lievittävä aine.

Olin iltapäivällä puolentoista tunnin yrttihieronnassa, ja sen jälkeen en todellakaan jaksanut paneutua ruoanlaittoon, vaan nakkelin kattilaan kaikkea, mitä kaapista löytyi. Tuli muuten ihan älyttömän hyvä soppa ja nimenomaan ristikukkaisten (kaalien), kaiken vihreän, sipulin ja valkosipulin ja mausteiden, kuten kurkuman syöntiä pidetään hyvinkin terveellisenä. Kuinka moni syö päivittäin sen puoli kiloa kasviksia, mikä pitäisi syödä? Minä ainakin pyrin syömään....

Tosin tulee sitä syötyä kaikkea turhaakin. Leivonnaiset kahvin kanssa olen pyrkinyt korvaamaan proteiinipatukoilla. Valitettavasti vaan Suomessa myytäsissä patukoissa on pääsääntöisesti ihan älyttömästi sokeria, mutta iHerbistä löysin hiukan turhankin hyviä patukoita, merkki on Quest ja varsinkin ne suklaahippuja sisältävän pikkuleipätaikinan makuiset ovat aivan ihania. Laatikollinen tuplasuklaahippupatukoita on mennyt myös ihan ennätysajassa.

Hervottoman hyviä proteiinipatukoita kahvin kanssa.

Olen myös koittanut vältellä gluteiinia ja tuntuu siltä, että nämä artroosin runtelemat ranteeni eivät ole olleet niin kipeät. Tosin voihan tämä olla silkkaa vilkasta mielikuvitustakin. Joka tapauksessa se linja jatkuu kuitenkin. Kasviksia ja marjoja runsaasti!

Viikonloppu on mennyt hiukan kotona piileskelyksi, koska nyt laitettiin sitten huuliin kestopigmentointi ja ne ovat aika kamalan näköiset ja turvoksissa aina nenää myöten. Ruvet ovat lähteneet suurimmaksi osaksi tänään pois, mutta odotan kauhulla jos siihen alkaa pukata herpesrakkulaa, koska ihoa on ärsytetty.

Nyt vaan odotellaan värin tasaantumista ja ensi viikolla hiukan paikkailllaan tarpeen mukaan.

Vietin muuten eilen illalla tunteroisen jos toisenkin korjatessa blogin kommenttikenttiä, kuten edellisessä postauksessa kerroinkin. Ei ollut helppo juttu, joten neuvo toisille bloggareille on se, että harkitkaa tarkkaan, jos liitätte Google-tilinne blogiin. Vaikka sanotaan, että sen voi palauttaa entiselleen 30 päivän kuluessa, niin ihan entiselleen se ei mene ilman ylimääräisiä hokkuspokkuksia. Kokeiltu on!

Minä kun ehdin jo miettiä kiukkuisena, että miksi ihmeessä ihmiset eivät kommentoi, ja minä tässä vaan jatkan monologiani!

Asia on siis korjattu ja menkäähän osallistumaan blogiarvontaan, palkinto on aika kiva! Tästä linkistä pääset osallistumissivulle!

TEKNISIÄ ONGELMIA! - korjattu!

Eekku raportoi ongelmasta kommenttien postauksessa. Olinkin jo ajatellut, että onpa hiljaista lukijakuntaa...

Muutin asetuksia juuri, mutta jos jollakin on vielä hankaluuksia kommentoida, laittakaa kiitos viestiä s-postiini!

dzinni (ät) europe.com

MUOKS: En kyllä ymmärrä missä vika, tekstieditorin asetuksissa kommentit ovat sallittuja kaikilta lukijoilta. Tutkin asiaa edelleen....


Noniin, nyt pitäisi toimia! Osallistukaapa arvontaan ja kommentit kaikesta muustakin ovat erittäin tervetulleita!

Ruusuinen arvonta

Palkintoon kuuluu:

- ruusunpunainen meikkipussi
- ruusuinen kasvopyyhe
- valkoinen ruusu -parfyymiöljy
- ruusuinen kauneussaippua
- ruusuisia ihonhoitokapseleita (Medi Angel, ihoa uudistava, sis. mm. ruusuöljyä, E-vitamiinia ja meriplacentaa)
- Maybellinen Baby Lips -huulivoide (Rose Addict)
- Kanebon ruusuinen käsivoide
- Ismen ruusuinen silmänympärysvoide
- ruusuinen pakkaus shiseidon puuteripapereita (blotting paper, ilman siis varsinaista puuteria)
- Korresin ruusuinen kuorintanaamio
- 35 ml pullo Nuxen ruusunterälehti-puhdistusvettä
- ruusuisten vaahtokarkkien tekopaketti, johon tarvitaan lisäksi vain vettä (ohje ainesten mukana)
- ruusuinen käsilaukkukoukku (jolla laukun voi ripustaa pöytään kiinni) ravintolailtoja varten

Suurin osa palkinnosta, vaihdan kuvan kun saan kaikki tavarat mahdutettua siihen.

Arvonta alkaa nyt ja loppuu 30. huhtikuuta (eli kuun vaihtuessa toukokuuksi), joten osallistumisaikaa on! Kerro kommenttikentässä, miksi juuri sinä haluaisit paketin ja mitä kautta luet tätä blogia. Lisää myös s-postiosoitteesi.

Hässäkkätorstai

Jos joku on kokeillut kokoustamista yhden työpäivän verran, tietää, että se on aika ryydyttävää touhua. Olin suurinpiirtein zombi kun raahauduin läppärin äärestä Rotaryklubini kokoukseen, jonka teema oli kiinnostava, eli puhuttiin brändäyksestä, esimerkkinä tanskalaisen puhujajäsenemme oma projekti. Hän on designer ammatiltaan.

Sen päälle illastimme ja siinä alkoivat silmäni jo lurpsahdella kiinni, joten pyytelin anteeksi ja livahdin sitten omille teilleni, eli ajattelin käydä parissa kaupassa. Kun sieltä oli palaamassa autolle, huomasin irtaimen turkiskaupukseni olevan hukassa, eli kaikki paikat piti talsia räntäsateessa läpi. Löytyi kuitenkin. Arrrgh! Jos tässä hengissä selviää vielä huomisen niin hyvä...

Jotakin jäi matkan varrella käteenkin, eli alennuksessa alta parinkympin ollut Fransan maastokuvioinen takki. Kuva on vähän huono, luonnossa se on oikein kaunis ja huomattavasti paremman näköinen. Mutta mikä kummallisempaa, 3-4 kokoa pienempi kuin tavallinen kokoni. Ilmeisen väljää mallia, sillä ei minulla noin paljoa ole kudokset tiivistyneet.

Olenjotenkin suunnattoman ihastunut kaikenlaiseen maastokuosivaatteeseen nykyään. Varastoista löytyi muuten sitä järjestellessä Brittien ilmavoimien maastokuositakki. Ilmeisestikin jokin jäänne niiltä ajoilta kun asustelin siellä vakinaisemmin.

Mutta nyt peti kutsuu. Pysykääpä tällä kanavalla, sillä olen saanut kasaan kevätarvontapaketin, joka on ruusuteemainen ja sisältää mm. Kaneboa hemmotteluun!

PS: Löysin muuten harvinaisen loppuun rutistetun tuotteen, jota en ollut näemmä saanut roskikseen saakka. Kenelle tämä on tuttu, ja miten on pelittänyt?

Sisäinen "deodorantti"

Kehon omat tuoksut voivat kieliä mm. valkosipulin tai joidenkin muiden ruoka-aineiden syönnistä, suusairauksista, ketoosista (karppaajat), alkoholista, maksa- ja munuaissairauksista, kielen bakteeripeitteestä tai joistakin tietyistä lääkityksestä. Siis ellei syynä ole yksinkertaisesti likaisuus.

Kuinka moni tietää, että syömällä runsaasti vihreitä vihanneksia, ne estävät kehoa tuottamasta pahanhajuisia yhdisteitä?

Hajut häivyttävä aine näissä vihanneksissa on lehtivihreä, eli klorofylli. Klorofylli on kasveissa se aine, joka muuttaa auringonvalon energiaksi (en nyt tässä paneudu sen tarkemmin tähän prosessiin, josta kaikki lienevät kuulleen jo alakoulussa). Ihmisille lehtivihreästä on monenlaista hyötyä; se lisää hapen kuljetusta verisuonissa, antaa lisää energiaa, toimii vahvana antioksidanttina ja antibakteerisena aineena ja joidenkin tutkimusten mukaan se myös estää syöpiä. Sanotaan, että klorofylli myös parantaa ruoansulatusta, tukee immuunijärjestelmää ja pitää elimistön happo-emästasapainoa yllä.

Muistan kun joskus lapsuudessani myytiin vihreitä, piparmintun makuisia Klorofylli-nimistä purkkaa, joka kai taisi tehdä tehtävänsä ja raikastaa hengityksen. Tosin se saattoi johtua siitä piparmintustakin.

Jos vihannesten käyttö on retuperällä, voi asiaa ainakin osin korjata erilaisilla viherjauheilla (esim. spirulina, chlorella, vehnänorasjauhe yms.), tosin on aina parempi syödä kasvit kasveina, sillä niissä on kuitua, joka puhdistaa samalla suolistoa mekaanisesti.

Minun kaapistani löytyi tällainen purkki (kuva ylempänä) ja spirulinaa. Viherjauheita laitan päivittäin juoman joukkoon, ja toki syönkin vihreää aika lailla. Jos joku nyt tämän luettuaan innostuu kokeilemaan sisäistä deodoranttia,  kannattaa muistaa, että se ei toimi yhden salaattiannoksen varassa, vaan lehtivihreää on saatava säännöllisesti jonkin aikaa, ennenkuin sen vaikutukset huomaa. Vaikka tässä puhunkin "deodorantista", se neutralisoi kaikenlaisia kehon tuottamia hajuja, ei ainoastaan hienhajua.

Manic Monday (ja Laura Mercierin Full Blown Volume Building Mascara)

Banglesin laulun sanoin ei voi muuta todeta kuin että hullu päivä. Täysin hullu. Mutta.....voi kun olisi tämä viikko jo ohi.

Puolenpäivän jälkeen sain viestin, että minun pitäisi hinata luuni Sveitsiin keskiviikkoaamuksi. Mitä &#%€#?tiä?!? Yleensä minua ei haittaa lähteä lyhyellä varoitusajalla jonnekin, MUTTA nyt olisi tiukasti kirjallisia töitä tällä viikolla ENKÄ sitäpaitsi näillä kulmakarvoilla voi mennä mihinkään ihmisten ilmoille.

No sitten kun olin muutaman tunnin järjestelly loppuviikon hommiani ja koko kalenterin uusiksi, joku oli vasta tajunnut, kuinka paljon lennot täältä Baseliin maksavat (olisivat kysyneet minulta, olisin voinut heti kertoa, että parin tunnin kokouksen takia minun raahaamiseni täältä mukaan maksaa valitettavasti monta tuhatta euroa, koska hommaan kuluu myös kaksi työpäivää sen kokouksen lisäksi).

Homma on nyt kutistunut videokonferenssiksi, mutta minun täytyy ajaa sinnekin parisataa kilometriä, koska vastapuolen tietotekniikan tuntemus on ihan onneton. Kyllä vebinaarimuotoinen konffa onnistuu minun tietsullani ihan hyvin ja dokut voidaan jakaa näytöllä, tilataan vaan esim. Elisalta konferenssinumero, johon osanottajat soittavat. Ei pitäisi olla mitenkään hankala homma.

Viikko on nyt sitten laitettu ihan persiilleen, ja huomenna varmaan porukka ilahtuu suunnattomasti kun soittelen "ei vaiskaan" -soittoja ja kerron, että ihan normaali viikko, paitsi yhden päivän joudun olemaan tavoittamattomissa.

Tätä inhoan tässä konsultin hommissa, firmojen johtotasollakaan ei aina tiedetä, mitä halutaan.

Mutta se siitä. Tähän postauksen loppuun pieni juttu erinomaisesta ripåsiväristä, jonka oikeastaan olen hankkinut jo ajat sitten, mutta on vaan jäänyt postaamatta. Ripsari on monien ylistämä Laura Mercierin Full Blown Volume Building Mascara. Tulihan sillä sitten erittäin kauniisti pituuttakin ripsiin.

Niinpä se kyllä lupaileekin tehdä, tuuhennuksen ja ripsien kihartamisen lisäksi. Sen sanotaan myös hoitavan ripsiä. Pidentävät kuidut (joita minä en kyllä tarkalla syynäämisellä nähnyt, mutta joita epäilemättä siinä oli) ovat yllättäen puuvillakuitua. Muuten massa on geelimäistä

Sephoran sivuilla ripsaria on kommenteissa paljon kehuttu, eikä Makeupalleykaan jää toiseksi kehuvissa arvioissa. Toki aina mukaan joutuu pari huonompaakin arvioita. Minä tykkäsin kovasti. Vähällä vaivalla hyvin eroteltua jälkeä. Alla kuvia, jossa naamasta puuttuu kaikki muu meikki, sori vaan, innostuin niin sutimaan tällä räpsyttimiäni.

Niin, ja lähtötilannehan oli tämännäköinen, eli hurja muutos oli, vai mitä? Mielestäni aika hyvä ripsiväri on.

Sunnuntaita ja random-mietteitä

Kylläpä kulmat ovat kutisseet ja kirvelleet, arrgh, vaikka niitä voitelisikin kuusi kertaa päivässä. Ulkonäkö on edelleen niiden takia aika hurja, mietin, miten voisi pitkää otsista laittaa hiukan enemmän peittämään niitä, koska muuten ei kyllä kehtaa mennä päiväsaikaan edes roskapussia viemään ulos. Sitäpaitsi kulmien ympärille on kehittymässä finnimäisiä näppyjä. Pitää varmaan huuhtaista alue (vaikkei sitä saa pestä) Bionin antibakteerisella kasvojenpuhdistusaineella. Toivottavasti nämä ruvet nyt kuoriutuisivat pian pois!

Lakkailin kynnet viime Livboxissa olleella Essien hilelakalla, joka tietty olisi vaatinut jonkinlaisen alusvärin. Kokeilin nyt kuitenkin ilman mitään, eli on vahdittava, että kynnenaluset pysyvät puhtaina.

Hiukan väsyttää, vaikka tekemistä olisi liiankin kanssa; mm. opetusmateriaalin hakemista maahanmuuttajanaisten lukuopetukseen. Melkolailla kaikki muut vapaaehtoisopet ovat eläkeläisiä, joilta ei netin käyttö niinkään suju. Minä taas olen entisenä tutkimustyön ammattilaisena enemmän kuin tottunut tekemään hakuja ja etsimään verkosta.

Väsyneen olotilan syy on osin sekin, että minä en tyydy enää vain herättelemään muita puhumalla öisin unissani, olen myös alkanut itse herätä siihen! Usein juttelen edesmenneelle koirulille, joka tapasi aina nukkua siinä lähellä. Huoh.

 
Sen verran tuntuu keväältä, että katselin tummanpuhuvaa vaatekaappiani, ja päätin, että jotakin värikästä on hankittava. Hankinkin.

Jotenkin olen hurahtanut vihreään väriin, kuvassa Laura Clémentin mekko.

Mikään pinkin värin ystävä en ole, mutta jokin säväytti tässä Papayan pelllavahameessa.

Muuten kevätmuoti näyttää olevan aikalailla harmaan, beigen, tummansinisen ja koralllinpunaisen linjoilla. Saisi tulla hiukan kirkkaampia värejä, ei punaista kuitenkaan, vaikka siitä tykkäisinkin. Ei vaan sovi punaisen tukan kanssa.

Tämän "sillisalaattipostauksen loppuun vielä pari sanaa kokeilemastani Garnierin Optical Blur -voiteesta (vai primeriksikö sitä pitäisi nimittää). Ostin sen itse asiassa tasaamaan ihon väriä ja käytettäväksi arkena vain sellaisenaan. Muuten hyvä, mutta jos joku tuntuu kirjaimellisesti pakkelilta, niin tästä voi sanoa niin.

Lupaahan se, ja tekeehän se, mutta tuntui muoviselle kerrokselle iholla. Ajattelin vaan, että mahtaakohan tukkia huokosia kovinkin, jos joka päivä käyttää?

  

Sama poski punoittavana ennen....

...ja sitten heti voiteen jälkeen. Kyllähän se tasoittaa sävyä ja sisältää näköjään hyvin paljon valoa heijastavia hiukkasia, koska ihon värikin näyttää kuvassa kalpeammalta.

Ihan käyttökelpoinen voide siis, vaikka aika lierulta tuntuukin. En ehkä osta toista kertaa kun tämän olen käyttänyt loppuun.

Michio Kushi ja makrobiotiikka

Ostin Michio Kushin kirjan "Your Face Never Lies". Niille, jotka Kushia eivät tunne, kerrottakoon, että tämä japanilainen herra on jossain mielessä makrobiootisen ajattelun ja ruokavalion isä.

Makrobioottisella ruoalla tarkoitetaan taolaisuuteen perustuvaa ajatusta tasapainoisesta ruokavaliosta, jossa vaikuttavat tasapainossa niin yin kuin yang. Täällä lisää aiheesta suomeksi.

Lyhyesti sanoen, makrobioottisessa ruokavaliossa käytetään kauden omia, mahdollisimman jalostamattomia tuotteita ja kiinnitetään myös huomio siihen, että ruoka pureskellaan hyvin ja ettei ylensyödä.

Makrobioottisen ruokavalion sanotaan jopa parantaneen syöpiä, mutta kiistatonta todistusaineistoa tästä ei ole. Makrobioottisesti koostetun ravinnon katsotaan kuitenkin estävän monia sairauksia ja pidentävän elinikää.

Jokainen ruoka-aine sisältää sekä feminiinistä yinia ja maskuliinista yangia, mutta toinen niistä on dominoiva. Nämä puolet tulevat esille vasta ruoka-aineen suhteessa toisiin ruoka-aineisiin. Esimerkiksi ohra, hirssi, quinoa, speltti, ruis ja tef ovat viljoja, joiden yin/yang -balanssi on hyvä verrattuna muihin viljoihin.

Joitakin kasviksia, kuten tomaattia, paprikaa, chiliä, munakoisoa, punajuurta, pinaattia ja avokadoja taas ei suositella syötäväksi suurina määrinä, sillä ne ovat liian yin-voittoisia. Toisen selityksen mukaan koisokasvit sisältävät myrkyllistä alkaloidia, solaniinia. Näiden kasvien liiallisen käytön sanotaan aiheuttavan tulehdusta elimistössä ja sitä myötä osteoporoosia.

Yleisenä ohjesääntönä ruokavaliolle voidaan pitää (maantieteellisestä sijainnista ja vuodenajasta riippuen) seuraavaa:

- hyvin pureskeltua täysjyväviljaa, etenkin ruskeaa riisiä 40-60%
- kasviksia 25-30%
- misokeittoa 5%
- merikasveja (levät) 5%
- perinteisesti tai luonnollisesti prosessoidut (esim. fermentoidut, hapatetut) ruoat 5-10%

Ruokavaliossa on hyvä käyttää kauden tuotteita ja  se on kasvisvoittoinen.

Kevät:
- kevyttä ruokaa
- villikasveja, vihreitä kasveja, miedosti hapatettua ruokaa (esim. fermentoitua soijaa), täysjyväviljaa, tuoreita vihreitä kasveja
- kevyt valmistus: höyrytys, nopea kypsennys wokkipannulla

Kesä:
- kevyttä ruokaa
- isolehtisiä vihreitä kasveja, tuoreita maissinjyviä, hedelmiä, kesäkurpitsaa
- enemmän raakaruokaa
- kevyempiä viljoja, kuten ohraa ja bulguria

Syksy:
- tiiviimpää ravintoa (ravintoainetiheämpää)
- juureksia, talvikurpitsaa, papuja, täysjyvää
- "raskaampia" täysjyviä, kuten hirssiä, riisiä

Talvi:
- vielä tiiviimpää ja voimakkaampaa  ravintoa
- pikkelsejä (esim. kimchi) ja juureksia
- enemmän misokeittoa, soijakastiketta, öljyä ja suolaa
- raskaampia täysjyviä, kuten tatari, hirssi, paistettu riisi

Tässä siis perusperiaatteet, kirjoittelen otteita kirjasta sitä mukaan kun kahlaan sitä läpi. Kirjassa on paljon itämaista ajattelua ja sairauksien diagnostiikkaa sillä ajatuksella, että kasvoista näkee henkilön sairaudet ja kunnon. Mielenkiintoista...

Liikuntapäiväkirja - 34 viikkoa takana

Se on taas perjantai, ja minä vaan ihmettelen, mihin viikko on taas sujahtanut ihan huomaamatta! Salilla on kyllä mennyt enemmän kuin hyvin, kaksi aerobista päivää ja kaksi lihaskuntopäivää = uusi ohjelma, siis. Crossariinkin olen alkanut suhtautua suurella ystävyydellä, mikä on todella ihme, niin paljon kuin sitä ennen inhosinkin.

Viikossa ei ole ollut oikeastaan muuta "negatiivista" kuin kipeät  perslihakset. Nyt kun on bikinikausi tulossa, niin neuvonpa yhden kotona suoritettavan liikkeen, jolla saa ahteripuoltaan muokattua.

Nojaa seinään (oikeastaan ovenpieli on vielä parempi) ja tee siinä kyykkyjä. Kokeile hiukan, missä lihaksissa tuntuu, jos pidät jalat kauempana tai lähempänä seinää, hiukan harallaan tai lähempänä toisiaan. Kummasti tuntuu takareisissä ja takamuksessa.

Jumppapallon kanssa tämä on myös ihan hyvä liike. Jos tuntuu liian kevyeltä, kokeile nostaa toinen jalka ylös maasta ja punnertaa vain toisella. Huh.

Uusi saliohjelma on kaiken kaikkiaan alkanut tuntua ihan hyvältä, vaikka aloitusliikkeet, esim. jalkaprässisarjat vedetään poikkeuksetta hampaat kirjaimellisesti irvessä ja mielessä kiroillen. Mutta kuten PT sanoi  - lihakset kulutetaan loppuun tässä ohjelmassa.

Ohjelman raskauden huomaa siitä myös, että muutamana päivänä olen joutunut vetäisemään päivänokoset, koska olo on ollut ihan ventti salilta tultua.

Välillä kyllä tuntuu, että minä olen siellä ainoa, joka vetää täysillä niin, että hiki roiskuu. Tosin tällä viikolla siellä oli todella lihava nuori nainen, joka täytti infrapunasaunassa kahden paikan ja joka joutui puhisemaan ja puuskuttamaan pukiessaan vaatteita ylleen. Salin puolella en häntä nähnyt, mutta olipa sillä tytöllä massaa! Tunsin itseni ihan kirpuksi pukuhuoneessa siinä vieressä.

Perjantai jäi väliin liikunnallisesti, koska kävin teettämässä kestopigmentoinnit kulmakarvoihini. Entiset olivat neljässä vuodessa jo häipyneet ja kilpirauhasen*  vajaatoiminta ehti ennen sen havaitsemista harventaa kulmia aika tavalla. Nyt yritän piileskellä katseilta kotona ja toivon, että arpeutuminen ja paraneminen sujuvat nopsaan, sillä ne ovat näin ensialkuun aika pelottavan näköisen mustat viivat.

Marlene Dietrich -tyylin kulmat, hui!

Nyt voisi mennä ennen nukkumaanmenoa vielä hiukan "lankuttelemaan".

* Jos muuten kulmakarvat alkavat mystillisesti harveta, kannattaa aina epäillä kilpparin vajaatoimintaa  - siitä minäkin sen ensiksi huomasin. Vajaatoiminta on yleistä varsinkin naisilla vanhemmalla iällä ja se on myös todella alidiagnosoitu vaiva.

Ascot-kuumetta

Asun kerääminen noihin kesän heppakisoihin on edennyt aika hyvin, vain se hattu on vielä ongelmallinen. Mustaa ja valkoista....pitäisikö hatun olla jokin väriläiskä vai ei? Nudet patenttikorkkarit vai mustat?

Jakun pitäisi olla jokin tämäntapainen, ei tuollaista kaulusta kuitenkaan, mutta tyköistuva ja 3/4-hihainen.

Mekko tulee olemaan varmaankin tällainen.

Kengät....hmmm, mustat patenttiavokkaat vai nudet?

Hankin myös suuresti himoitsemani Kate Spaden laukun. Lovea tekee lompakkoon, mutta se on niin kaunis, eikös vaan?

Kuninkaalliseen "karsinaan" saa viedä mukanaan yhden shampanjapullon läpinäkyvässä kassissa, se kassikin piti hankkia.

Olisihan noita viinipullopusseja kotona, mutta kun niissä ei saa olla logoja tms.

 
Tämän vuoden puolella ilmestyneessä Omaa Aikaa -lehdessä oli lyhyt juttu Ascotista. Nappasin salilla kännykällä kuvan artikkelin kuvasta. Nämä hatut nähdessäni tuntui, että hatun suhteen rimaa pitää hiukan nostaa. Huh. Tarttisi siis löytää hyvä modisti jostakin....