lauantai 9. huhtikuuta 2016

IIK, itseruskettavaa!

Minulle in sana itseruskettava aina merkinnyt sellaista merkilliseltä haisevaa (siis tosiaan haisevaa) tököttiä, josta jää raajoihin kamalat rannut ja joka kuivattaa ihon koppuraksi. En ole aikoihin kokeillut yhtäkään itseruskettavaa ainetta, mutta kevät  - tai viimeistään kesä - paljastaa taas kalmankalpeat koivet, joten hankin monen kehumaa itseruskettavaa geeliä Fake Bake -merkkisenä.


Mietin kyllä ostaessani, että mikäköhän tämän merkin tuotteet muka tekee niin erikoisiksi... Joka tapauksessa ensimmäinen huomio oli se, että tässä geelissä ei ole sitä kammoamaani hajua, joka kuulemani mukaan yleensä voimistuu, kun aine joutuu kosketuksiin ihon kanssa.


Fake Bake -pakkauksessa oli mukana tukevat muovikäsineet, mutta raitaiset rusketukset kummitttelivat vielä liiankin hyvin muistissa, ja ennen levittämistä käväisin ostamassa tällaisen rusketuskintaan, jonka levityspuoli oli pehmeää ainetta, samanlaista kuin joissain luomiväriapplikaattoreissa. Tällä levitys sujuikin hyvin. Pieni dunkkis tässäkin aineessa on, mutta ei paha, ei sellainen, kuin muistikuvissani.

Ihan kivasti tämä koipia rusketti heti kertasivelyllä, ja rusketuskin tuntuu aika pysyvältä. Ohjeessa kehoitettiin kyllä kuorimaan iho aina ennen ekaa levitystä, mutta sitä en tehnyt. Jalkoja on nyt jynssätty kyllä Nurmen hohjakivisaippualla päivänä muutamana muualtakin kuin jalanpohjista, joten se näkyi riittävän.

Tykkkään myös siitä, ettei tämä geeli tunnu kuivattavalta. Rusketusta ylläpidetään sitten jatkossa lisäämällä ainetta kerran viikossa. Kuulostaa kohtuulliselta.

Millä tavalla te selviätte valkoisista kintuistanne kesän alussa? Ottamalla aurinkoa, vai feikkirusketuksella? Vai jollain muulla keinolla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!