Niitänäitä

Huoh...jokainen kevät minussa herää pieni puutarhuri, vaikka en puutarhaa omistakaan. Vain parvekkeen. Mutta se ei estä minua mestaroimasta erään mieshenkilön puutarhassa. Minä hankin taimia ja siemeniä ja hän istuttaa.

Eräässä puutarhaliikkeessä oli eilen chilipäivä, luentoja chilien kasvatuksesta ja tietty taimia myytävänä. Olen itse allerginen paprikoille (pienikin puraisu tuottaa parin päivän ikävän röyhyttelyn), mutta jotkut chilit kyllä menevät. Ainakin kuivattuina.

Lidlissä oli myytävänä varjoisan paikan ruohonsiemeniä, ja koska täällä on hevoskastanjan varjossa kaikki ruoho sun muut kasvit menehtyneet, niin kokeillaanpa näitä. Ihmettelen vaan, mikä ero näillä on ns. tavallisiin ruohonsiemeniin verrattuna, mutta kaiketi asiassa jotakin eroa on, kun näitä mainostetaan nimenomaan varjoisille alueille.

Jos minulta kysyttäisiin, laittaisin koko nurmikon valkoapilalle, kuten vanhempani tekivät kesähuvilallaan. Ei tarvitse olla koko ajan leikkaamassa tai siistimässä. Ja on todella nätti!!!

Minun lapsuudenkodissanikin oli iso nurmikkoalue, jonka leikkaaminen ja haravoiminen oli aika työlästä. Puhumattakaan aiemman kotini kahdesta puutarhahehtaarista, jonka ylläpito oli enemmän kuin aikaavievää. Olin suunnitellut siihen liljoja, ruusuja ja havupuita, mutta homma kutistui kasaan, koska  - niin, liian työlästä! Syreenejä, liljoja ja yksi omenapuu sentään saatiin aikaan ja naapurin pikkupojat ajelivat nurmikon pikkurahalla, kun saivat käyttää pientä puutarhatraktoria.

Niin, raparperin ostin! niitäpä olikin suorastaan hämmentävän suuri valikoima! Meni toista tuntia tutkiessa, mikä olisi se mieleisin lajike, ja päädyin ostamaan "Canadian Red" - lajikkeen. Kuulosti hyvältä. En todellakaan tiennyt, että kotoista raparperiäkin on noin montaa sorttia.

*****

Sitten uutisia "Dzinni-kiusankappale vs. Paha TYKS": Kuten olen aiemmin kertonut, joku torvelo aiheutti minulle intuboitaessa (siis kun koipea leikattiin) kipeän ja pitkäaikaisen ruhjeen kitalaen perukoille. Siitä sitten kehittyi vähemmän miellyttävä peukalonpään kokoinen paise, jonka takia minut lähetettiin KNK-polille, jossa taas erikoislääkäri totesi, että se on toorus, ja ellei toukokuuhun mennessä häviä, niin soita. Lasku 37 euroa.

Mitä hemmettiä? Joudun maksamaan jonkun toisen tunaroinnista, johon ei ole itse osaa ei arpaa? Sain vihdoin ja viimein potilasasiamiehen (joka on nainen) kiinni, ja hän kertoi, että todellakin nämä aina veloitetaan asiakkaalta, ELLEI hoitosumma mene yli 200 euroa. No minun talouteni ei kaadu 37 euron vaikutuksesta, eikä kahdenkaan polikäynnin (niin, se paise ei ole vieläkään hävinnyt ja toukokuu on käsillä, eli tulee toinen visiitti), MUTTA jonkun muun talous voi todellakin sen tehdä!

Minua vaan tuohduttaa tämä. Kuulin sitten, että korvausta voi hakea sairaalan johtajalta ns. "isännyysvelvoitteen" perusteella. Sain lomakkeen korvauksen hakemista varten. Googlella en ole ainakaan vielä löytänyt mitään tuosta perusteesta.

Oletan tämän 200 euroa olevan potilasvakuutuksen omavastuu, joka laskutetaan potilaalta itseltään. Vaikkakin tiedän sairaanhoidon olevan Suomessa edullista asiakkaalle (jossakin muodossahan se laskutetaan joka veronmaksajalta kuitenkin  - mutta siis verrattuna moniin muihin maihin), mutta mielestäni tällaisen tunaroinnin maksaminen on kohtuutonta, ja aion taistella mielipiteeni puolesta. Joillekin tosiaan 37 euroakin saattaa olla iso raha.

Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli syöpäkontrolleihin. Minulla siis hoidettiin rintasyöpä toiseen otteeseen (samalla puolella) 2010. OK, kontrollikäyntejä on edelleen. Minulle on ihan OK, että ottavat mammografian ja ultran + verikokeet, mutta käynti voitaisiin hoitaa puhelimitse. Viime vuonna erikoistuva lääkäri oli todella asiallinen nuori nainen, mutta sitä edellisenä vuonna todella tantta  - käynnin aikana piti ainakin viisi kertaa kysyä huolestuneella äänellä, että "Miten sinä nyt olen voinut?". OK, me syöpään sairastuneet maksamme lääkärien koulutuksesta ison siivun. Tällekin oli varmaan korostettu empatiaa. Mutta siis miksi maksan tästä farssista sen 37 euroa!!?? Plus vielä se, että homma vie aikaa.

Joku varmaan nyt muistaa ne lannerangan kasvaimeni. Menin TK-lääkärille lisääntyneen alaselkäkivun vuoksi syyskuussa 2014. Lannerankaa on siitä lähtien kuvattu jos jollakin keinoin noin kvartaalien välein, ja usean ortopedin mielipide on (joo, siis kävin jo yksityiselläkin!) se, että seurataan. Ja ne EIVÄT VOI aiheuttaa kipua. Mistäköhän hemmetistä se kipu sitten hiipii?

En halua ruikuttaa, vaan itse asiassa jakaa tietoa. Sitten vielä tämä katkennut koipeni ei ole ollenkaan parantuakseen. Viikolla sitä on särkenyt ihan kerpeleesti ja se on ollut turvoksissa. Ei naurata.

Mutta tämä Suomi-vankeus loppuu ensi perjantaina ja lähden - siis minnekä muuallekaan kuin takas Lontooseen! Jotakin kivaa sentään!