Pari ostosta iHerbistä

Olen ihan unohtanut kirjoitella näistä hankinnoista. Ensimmäisenä pitää mainita Acure Brightening Vitamin C & Ferulic Acid -seerumi.

Kyseessä on kevyt, maitomainen seerumi, joka sisältää kosteuttavaa glyseriiniä, C-vitamiinia, antioksidantteja (ferulahappo, teenlenhtiuute) ja ihoa kevyesti kuorivia ananas- ja papaijauutetta.

Ferulahaposta voit lukea lisää täältä. Ananasuute, eli bromelaiini hillitsee myös tulehdusta. Seerumi on kevyt, eikä rullaile tai murustu meikin alla.

 

Ecotoolsilta on markkinoilla niin kauniita siveltimiä, että oli ihan pakko ostaa tämä setti. Eiväthän ne luonnonkarvasiveltimille ihan vertoja vedä, mutta hyviä ja käyttökelpoisia ovat ja hoitavat hommansa.

Molemmat tuotteet maksoivat alle 15 euroa.

Muistathan, että iHerb.com'in hinnat sisältävät nykyisin kaikki verot (ja ovat euroina nettisivulla), joten paketti tulee suoraan ovellesi ilman mitään tulliselvitystarvetta.

Homeopaattista hammastahnaa ja hiukan hampaitten laservalkaisusta

Kävin joulukuussa hampaiden laservalkaisussa. Vuotta aiemmin sattunut leukaluun murtumahan jouduttiin silloin leikkaamaan ja levyttämään, ja jouduin käyttämään kauan aikaa klooriheksidiinivalmistetta suun purskutteluun ja se värjäsi hampaita ikävästi. 

Nyt vasta vuoden kuluttua sain luvan mennä hammaskiven poistoon ja teetin sen valkaisun siinä samalla. Ostin myös mittatilaustyönä tehdyt valkaisulusikat kotikäytöön.

Jos teitä kiinnostaa, miten paljon hampaat tässä toimenpiteessä valkaistuivat, yllä  suuhygienisti näyttää mallit. Itse asiassa hampaistani tuli valkoisemmat kuin tuo valkoisempi värimalli.

Koska laservalkaisun jälkeen ei ihan heti suositeltu käytettävän valkaisevaa tahnaa. Käytin tavalllista. Nyt ajattelin uusia valkaisukuurin täällä, ja koska olin unohtanut tavallisen hammastahnani Suomeen, piti käydä ostamassa täältä uusi. Mieluummin sellainen, jossa ei ole minttua tai mitään sentapaista makuna. Tosin tässä tahnassa on sorbitolia.

Huomasin vasta kotona, että tämä Elmexin makuaineeton tahnahan on homeopaattinen valmiste. Miten hammastahna voi olla homeopaattinen????

Kuten tuossa linkissä (Wikipedia) todetaan, homeopatiahan perustuu sille ajatukselle, että potilaalle annetaan pieninä määrinä sellaisia aineita, jotka suurina määrinä tuottavat hoidettavan taudin oireita.

Nyt siis hoidetaan hammastautia eli lähinnä hammaskiveä pois, eli... Tuottaako tämä tahna siis suurinä määrinä hammastautia? Vai miten tämä on ymmärrettävissä???

Katsoin uudelleen ainesosalistaa. Minun kriteerini tahnalle oli vain se, että se ei saa sisältää minttua/eukalyptusta ja sen pitää sisältää fluoria, eikä se saa olla valkaiseva.

Tahna kuin tahna, tämä täyttää kriteerini, ja kyllä se kai fluoripitoisena hommansa hoitaa.

Täällä on muuten kemppareissa todella paljon kaikenlaisia homeopaattisia valmisteita tarjolla, näitä tahnojakin on vaikka kuinka paljon. 

ihan huuhaatahan koko homeopatia on, mutta kuten fysioterapauttini kerran totesi, ihminen imeskelkööt vaikka satasen kulmaa, jos vaan kokee sen auttavan.

Jos joku muuten etsii makuaineetonta hammastahnaa sieltä Suomesta, ainakin Salutem on merkki, jota kannattaa kysellä apteekeista.

Stressin aiheita

Olen tänään funtsinut stressiä, ja sitä, pitääkö sellaista keksiä jostakin, ellei sitä luonnostaan ole. Viittaan tällä lähinnä taas tähän roska-ärsytykseen. Vaikka onhan sitä muutakin, kuten alta huomaat.

Tulin siihen tulokseen, että näköjään elämä tulisi ihan liian helpoksi, ellei ikinä stressaisi mistään. Tämäkin stressinaihe on kyllä aika ylimitoitettu - tai ainakin tuntuu siltä - nyt.

Viikolla selvisi, että jokaisella Saksan kunnalla on omat käytäntönsä koskien sitä, miten jätteet lajitellaan. 

Positiivista: meillä on sentään yleiset roskikset kellarissa, eikä sellaista pari kertaa viikossa -keräyssysteemiä, kuin Baselissa. Tämä tuntuu suorastaan ylellisyydeltä kun muistaa kaikki ne koukerot, joita jätteenlajitteluun liittyi Sveitsissä.

Yllättävää: täällä kerätään erikseen myös biojäte, kuten kai kuuluisi kerätä myös Suomessa? Missään muussa maassa, jossa olen asunut, ei niiden kanssa ole ollut niin tarkkaa, vai enkö vaan ole ollut kovin tietoinen asiasta?

Yksi työpaikalla olevista "aarrearkuista".

Tässä kaupungissa se sujuu näin. Ilmeisestikin nuo aiemmassa postauksessa mainitsemani kahvikapselit lajitellaan keltaiseen roskasäkkiin, eli muoveihin ja pakkausmateriaaleihin, vaikka ovatkin alumiinia ja sisältävät biojätettä, eli kahvinpurua. Tarkistimme asian vielä tavaamalla kaupungin jätteenlajittelunettisivuja viikolla saksanopettajani Clairen kanssa.

Tuli muuten eilen kaupassa suorastaan kunkku olo, kun löysin vihdoin keltaisia jätepusseja, täällä kun roskat lajitellaan värikoodattuihin pusseihin ja astioihin. Näissä on tarkemmin katsottuna limetin tuoksua. En ole vielä avannut pakettia, mutta toivon, ettei tuoksu ole niin kärpäsmyrkkymäinen, kuin kerran Lontossa lähikaupasta epähuomiossa ostamissani tuoksuvissa vessapaperirullissa. Koko huusholli haisi niin hirveältä, että ne menivät lopulta roskikseen.

Täällä (tai ainakin asunnossani) tuntuu jätekaappi olevan ihan taas vaihteeksi tuntematon käsite. Jätevaunu kyllä mahtuisi tilavaan työtason allaskaappiin, mutta jostakin syystä sinne on tungettu vain muutama tiskausväline, ja muu tila on käyttämättömänä (kuva alla). Minulla on muuten eteisessä tämän lisäksi myös tajuttoman iso varasto/siivouskomero, joten tänne voisi ihan hyvin laittaa jotakin ihan muuta.

Sitten se varsinainen roskis on pieni, kaksiosainen pönttö jääkaapin edessä, vastapäätä työtasoja ja tiskipöytää.

Että voin inhota näitä roskiksia, jotka pitää avata polkaisemalla. Yleensä koko keksintö kippaa siinä hommassa. GRRRR! 

Kaapin sisällä olevia roskavaunuja olen nähnyt Suomen lisäksi vain Sveitsissä. Nyt en tosin kuollaksenikaan muista, miten asia oli järjestetty Amsterdamin kahdessa asunnossa. Ehkä sielläkin oli roskavaunut keittiön kaapissa, kun en muista suuremmista roskastresseistä siellä kärsineeni.

Nyt pitää vielä selvittää, minne vanulaput kuuluvat. Siihen saakka pidättäydyn vanua vaativien kosmetiikkatuotteiden käyttämisestä. Kasvojen puhdistus sujuu ihan hyvin mikrokuituisen liinan avulla, ostin pinkin Isana-merkin liinan Dm:stä.

Ihanan pehmeä mikrokuituliina puhdistaa kasvot pelkän veden kanssa, tosin meikin poistoon käytän jotakin vahvempaa kuin vettä.

Tässä asunnossa on myös "tavalliseen tapaan" kylpyamme, jonne joutuu kapuamaan käydäkseen suihkussa. Hankin sinne liukuestematon, koska kerran Edinburghissa työmatkalla liukastuin tällaisessa ammeessa ja lensin laidan yli selälleni kylppärin laattalattialle. En ihmeekseni kyllä loukannut itseäni yhtään mitenkään, mutta tämän kokemuksen jälkeen olen ollut aika varovainen, sillä tuokin liukastuminen tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt ottaa mistään kiinni. Tai edes tajuta asiaa, ennenkuin olin lattialla.

Tässä kylppärissä ei edes ole mitään, mistä ottaa kiinni, jos huonosti käy.

Kylppäri on makuuhuoneen takana, ja jos kesken iltatoimien tulee tarvetta käydä vessassa, pitää kiertää koko asunto eteiseen, josta mennään varsinaiseen vessaan. Vessa on kuitenkin tämän kylppärin seinän takana.

Ymmärrän, että tämä on iankaikkisen vanha talo, ja noiden välissä oleva seinä saattaa olla kantava, joten ehkä sitä ei ole voinut puhkaista, mutta kun näitä epäkäytännöllisiä ratkaisuja on nähty muuallakin, kuten siinä asunnossa, jossa asuin ensimmäiseksi Sveitsiin muuttaessani. Siellä kylppäri ja vessa olivat vierekkäin ja omilla sisäänkäynneillä.

Amsterdamissa taas vieraat joutuivat menemään makuuhuoneemme läpi päästäkseen vessaan (jossa oli myös kylpyamme). Tosin sekin talo oli vanha rakennus. Näin oli myös Lontoossa.

Baselissa sentään asunnon pohjakaava oli järjellinen ja monitoimikylppäriin (vessa & suihku samassa) mentiin eteisestä.

Löytyy vielä muitakin asuntoon liittyviä stressin aiheita, kuten tämä keittiön hana. Minulla ei ole täällä tiskikonetta, jota tietty yksi asukki ei tarvitsekaan, mutta...

Tiskaaminen tämän hanan alla on kuin yrittäisi tiskata puutarhasadettajan suihkussa. Itse asiassa sekin saattaisi olla helpompaa kuin tämä löpö vesisuihku. Vesi ei tosiaan edes tule kovalla paineella. Jos se tulisikin, olisi astiat helppo huuhdella vesisuihkun alla.

Niin, että ei täälläkään kaikki niin käytännöllistä ole! Tiskikaappia ja bideesuihkua vessassa en tietenkään osannut edes odottaa, kun tiesin, että sellaisista tuskin täällä on kukaan kuullutkaan!

Limited Edition - omenaputsari

Olen käyttänyt iät ja ajat Cliniquen puhdistusbalmia, mutta joissain lukemissani ulkolaisissa blogeissa kehuttiin niin kovin tätä Farmacy Beautyn  vastaavaa, että pakkohan se oli hankkia kokeiluun. Nyt varsinkin, kun näitä kuluu, kun joutuu meikkaamaan enemmän. Etätöissä tähän saakka on saanut kulkea aika harakan näköisenä.

Farmacy Beauty Sweet Apple Clean makeup meltaway cleansing balm on sarjan limited edition -tuote. Vastaavia löytyy vakiovalikoimasta esimerkiksi persikkaisena. Linkki vie firman sivuille, jota kautta ei kannata tilata (kallista!), vaan brändiä myyvät Euroopassa (Suomeen) mm. parfumdreams.fi

Voide sulaa öljyksi kasvoilla ja puhdistaa meikin todellakin hyvin pois. Vieno, tuoreen omenainen tuoksu on plussaa, kuten pakkauksessa oleva spaattelikin. Pieni nokare ainetta riittää.

Ostin samantien myös sen persikkaversion, kyllähän tätä nyt kuluu päivittäin. Kehut!

Farmacy Beauty on ns. clean beauty -merkki. Minulle aiemmin ihan outo, mutta pitääpä tutkia brändin muukin valikoima nyt läpi.

Jälleen pieni peitevoidekatsaus

Jos pitäisi tulla toimeen hyvin niukalla meikkiarsenaalilla, valitsisin ensin peitevoiteen ja sitten vasta kaikki muut. Kroonisena nuhanenänä nenänpielet ja myös tummat silmänaluset vaativat peittoa.

Toin tänne mukanani kaksi Kicksin oman sarjan, BeautyActin Anti-Dark Circles -peiteainetta, jotka on tarkoitettu nimensä mukaisesti lähinnä silmänalusille. 

Tapani mukaan ostin kaksi eri sävyä, koska en osannut päättää, kumpi on se oikea. Sisätiloissa ja sähkövalossa sävy ei koskaan näytä samalta kuin luonnonvalossa.

Tämä peitevoide on kehitetty runsaspigmenttiseksi ja nimenomaan peittämään silmänalusia. Msinostekstin mukaan se sisältää persialaista silkkipuuta ja darudosidiä, jotka auttavat häivyttämään hienoja juonteita, tummia silmänalusia ja turvotusta silmien ympärillä.

Pigmenttiä voiteesta kyllä löytyy. Niin löytyy talkkiakin, ja sen vastapainona onneksi myös glyseriiniä. Vaikuttavina aineina mainostetaan persialaista silkkipuuta ja darutosidiä (darutoside, mutta kirjoitan tämän suomalaisittain, kuten se vääntyisi).

Persialainen silkkipuu (Albrizia julibrissin), josta käytetään kuorta/kaarnaa, saattaa olla jossain määrässä antioksidanttista, mutta pienellä netin kaivelulla selviää, että sen käyttö on yleisintä kosmetiikassa käytettyjen aineitten (pahan) hajun peittäjänä (masking agent).

Darutosidistä, tai sen alkuperästä taas löytyy muutamakin selitys, ja arvelu, että aine hoitaa ihoa jotenkin. Luultavinta on, että tämä aine on peräisin nystytähtien sukuisesta kasvista (Siegesbeckia orientalis, PubChemissä mainitaan myös eräs toinen kasvi), joskin kasvilähteinä on joissain netistä löytyvissä jutuissa mainittu jotakin ihan muutakin, eli aika sekava juttu kaikenkaikkiaan - tosin kyllähän samaa ainetta saatetaan saada useastakin eri lähteestä. Yhtään mitään tieteellistä todistetta darutosidin kosmeettisesta tehosta ei löytynyt.

INCI:ssä mainitaan myös maniokkiuute ja aaloe, mutta nämä ovat listan hännillä, eikä niillä varmaan ole merkitystä.

Hankkimani sävyt ovat 01C (ylempänä) ja 02C (alempana) kämmenselällä. Tuota tummempaa truuttautui vähän liikaa, vaikka vaahtomuovisen, tuubin päässä olevan levittimen ei olisikaan tietenkään pitänyt ruikauttaa sellaista määrää.

Kuten sanottu, pigmenttiä on paljon, ja hiukan valoa heijastavaa micaakin löytyy, mutta ei paljoa. Talkki valitettavasti tekee hiukan kalkkimaisen vaikutelman iholla, vaikka kuinka ohuelti voidetta yrittäisi levittää.

Voide vaatii mielestäni todella kostean ja kosteutetun pohjan, sillä omilla silmänalusillani tämä kyllä ainakin päivänvalossa näyttää - niin noh - kalkitulta! Vaikka mitä tekisi!

Iltavalaistus voi olla toinen, mutta karsastan hiukan sitä kuivankiristelevää tunnetta, minkä tämä peitevoide tuo.

En voi sanoa, että ihan varauksetta suosittelisin, ellei ole nuori, kosteutettu ja silkoinen iho pohjalla.

Tuote on vegaaninen ja maksaa Kicksissä 22,70 eur / 10 ml:n tuubi. Sävyjä on tarjolla seitsemän.

Hiljainen sunnuntai

Täällä on tosiaan ihan kuollutta sunnuntaisin. Vielä hiljaisempaa kuin oli Baselissa, jossa sentään SBB:n rautatieasemalla olevalla ostarilla olivat kaupat auki. Onhan siinäkin jotakin hupia käydä ruokaostoksilla sunnuntaisin, ellei muuta keksi.

Kokkailin kasvisgratiinia, johon laitoin yhden kukkakaalin, paketillisen pinaatti-sipulisilppua, pakkauksen japanilaisia munakoisoja (kuvan koisot olivat paksuja ja lyhyitä verrattuna siihen, mitä Rewessä oli viime viikolla), paketin Emmental-raastetta ja liemeksi kermaa, johon turautin hiukan ketsuppia ja maustoin sen valkopippurilla, paprikajauheella ja suolalla. Olin kuvitellut ostaneeni tavallista kermaa, mutta koska seikkailin ruokaostoksilla ilman lukulasejani, kerma olikin jotakin ruokakermaa. 

Tuli aika maukasta. Lämmittelin sitä nyt illalla pannulla, koska täällä ei ole mikroaaltouunia, mikä on harmillista.

Rewestä löytyi todella hyvää ruisleipää. Leipä ei kuulu ruokavaliooni, mutta ostin nyt kuitenkin. Löysin myös irlantilaista ja ruotsalaista voita - tai oikeastaan nuo molemmat ovat voi-rypsiöljysekoituksia. Minut on jotenkin aivopesty Irlannissa siihen ajatukseen, että sikäläinen voi olisi jotenkin parempaa kuin muut, sillä karja on ympäri vuoden laitumilla ja syö tuoretta heinää eikä mitään teollisia rehuja.

Dublinissa riemastuin kun löysin lähikaupasta kallista Fazerin ruisleipää, mutta se kyllä ei ollut ruista nähnytkään ja oli pahaa. Tämä Rewen luomuleipä tuntuu oikeasti rukiiselta.

Kunnon voin löytäminen Suomen ulkopuolelta on kyllä työn takana. Suurin osa voista on suolaamatonta ja ilmeisestikin tehty hapattamattomasta maidosta, sillä maku on todella olematon. UK:ssa ainoa maistuva merkki oli Anchor. Nyt en muista mitä Sveitsissä käytin, mutta se piti hakea Ranskan puolelta Saint-Louisista, mikä nyt ei tietty ollut iso juttu, sillä sinne pöräytti kolmosen ratikalla kymmenessä minuutissa.

*****

Roskastressi nostaa taas päätään. En vieläkään tiedä, mihin hemmettiin nuo käytetyt kahvikapselit pitäisi laittaa! Onneksi täällä on sentään kellarissa roskasäiliöt, eikä samanlaista kaksi kertaa viikossa -keräyssysteemiä kuin Baselissa oli. Sekin tietty oli luksusta, että Baselin kaupungissa (joka on eri kantoni kuin Basel-Landschaft) kerättiin roskat kahdesti viikossa, kun esimerkiksi juuri Landschaftissa oli keräys vain kerran viikossa.

Luksusta on myös täällä se, että paperin ja kartongin saa viedä roskankeräyspisteeseen koska tahansa, kun taas Baselissa niiden keräys oli kerran kuukaudessa, eikä sekään ollut koskaan sama päivä kuusta. Piti olla tarkkana, että osui paalittamaan ja viemään paperit ulos odottamaan oikeana päivänä. Mikä stressi.

*****

Aloitin saksantunnit. Olen koulussa lukenut pitkän saksan, seitsemän vuotta, mutta kun sitä kieltä ei ole koskaan käyttänyt niin todella ruosteessa ovat taidot. Ymmärrän kyllä aika hyvin, mutta puheen tuottaminen takkuilee.

Opettajani Claire on kotoisin Etelä-Saksasta ja opettaa minulle myös paikallisia tapoja. Kuten esimerkiksi sen, että ei pidä hämmästyä jos kysyt joltakin, että mitä kuuluu, ja vastaukseksi saat vilpittömän selostuksen henkilön anopin polvileikkauksesta ja sen aiheuttamista harmeista. Hyvin "suomalaista", mutta voin kuvitella, että joku amerikkalainen on varmaan hämmästynyt moisesta tilityksestä.

Claire opasti myös teitittelyasioissa. Kuulemma vanhempi henkilö on se, jonka on sopivaa ehdottaa sinunkauppoja, eikä sitäkään tehdä heti. Hän kertoi esimerkin amerikkalaisesta isästään, joka on asunut Saksassa liki koko ikänsä ja tuntee siis tavat hyvin.

Isällään on tuttu, jonka hän on tuntenut kymmeniä vuosia, ja jonka kanssa he teitittelevät toisiaan. Kunnes isänsä sanoi vahingossa "du", ja sai toisen osapuolen riemastumaan suunnattomasti, tuttu kun oli koko ajan luullut, että Clairen isä on häntä vanhempi, ja odottanut sinunkauppoja. Clairen isä taas oli siinä uskossa, että tämän tutun olisi pitänyt ehdottaa iältään vanhempana sinunkauppoja.

Sinunkaupat tehtiin, ja jälkeenpäin selvisi, että tämä Clairen isän tuttu olikin seitsemän vuotta Clairen isää vanhempi. 

Mistäs sitä kenenkään ikää nykyään oikein osaa sanoa? Minä ainakin olen todella huono asiaa arvioimaan.

Sain vihdoin ja viimein nimeni ala-aulan postilaatikkoon, etuoven soittokelloon ja kolmannen kerroksen käytävään johtavalle lukitulle ovelle. Eipä näitä nimilappuja tarvinnutkaan odottaa kuin kuukausi ja kolme viikkoa. Nyt kun vielä siivooja ilmestyisi jostakin, vuokrasopimuksessa kun on määritelty hintaan kuuluvaksi siivous kerran kahdessa viikossa. Se siitä saksalaisesta tehokkuudesta.

Tällaista siis tänne tänään, lumiloskaa riittää edelleen ulkona, yäks.

Aachenin katedraali, ja minun kotitaloni on siis tuo rusehtava tuossa vasemmalla.

Katedraalia vastapäätä on raatihuone.

Raudanpuutosta ja sen hoitoa

Kävin ennen joulua labrakokeissa ja hemoglobiini oli taas mitä oli. Minulla se on ollut aina alakanttiin, mutta nyt saattaa osasyynä olla tämä tautikin. Jouduin siis ennen muuttoani rautatiputukseen ja hematologi komensi syömään rautalisää vähintään kolme kertaa viikossa.

Vaan kun rautatableteista menee maha iloisesti sekaisin.

Ruokavalion rukkaaminenkin vaikuttaa toivottomalta. Syön suurimmaksi osaksi kaikenlaisia rehuja, ja nyt pääasiallinen ravinto koostuu vähintään puolesta kilosta kirsikkaluumutomaatteja per päivä. Proteiininlähteenä toimii raejuusto.

Välillä syön sushia (voisin elää pelkästään sillä!) ja esimerkiksi kukkakaalta tai salaatteja. Nyt kun kirjoitan tämän tähän niin alan suorastaan kauhistua koko ruokavaliosta. 

Leipää en syö kuin muutamaan otteeseen vuodessa, mutta täällä Saksassa olen sortunut kaikenlaisiin leivonnaisiin ja kahvinjuontikin on räpsähtänyt käsistä. OMG.

Raudan imeytymistä muuten haittaa ylenpalttinen kahvin ja teen juonti, sekä kalsiumpitoiset aineet, kuten maitotuotteet. Minun tapauksessani massiivinen teen ja kahvin kittaaminen ja maitotuotteet (juusto!) ja soijamaidon käyttö lisäävät ongelmaa. 

Rauta (ja sen puute) vaikuttaa niin moneen asiaan, kuten hiusten kasvuun, kynsien vahvuuteen, ihoon jne. Tietysti myös yleiseen jaksamiseen. Tämä pahuksen kuiva ihokin on varmaan ainakin osin raudanpuutteen aiheuttamaa!

Kävin taas tuossa kulman takana DM:ssä huvikseni nuohoamassa hyllyjä, ja muistin yhtäkkiä tämän rautalisäasian.

Olen joskus käyttänyt Salus Kräuterblutsaftia raudanpuutteeseen, mutta en tiennyt, että sitä/sellaista/vastaavaa saa geelikapseleinakin. Tai siis tämä Floradix on vastaavaa tai sama tuote? Hiukan sekavaa tämä näitten brändäys. 

Tästä ei mene vatsa sekaisin, joten ostin heti! Eikä se mikään pilipaliaine ole, minulla ainakin pysyy hemoglobiini viitearvoissa kun tätä käytän säännöllisesti. Se säännöllisyys vaan tuppaa joskus unohtumaan! Josko nämä kapselit käsilaukussa aina mukana menisivät paremmin käyttöön, pulloa kun ei viitsi kiikutella käsilaukussa mukana jatkuvasti.

Raudan imeytymiseen tarvitaan muutakin, kuten C-vitamiinia. Floradixista löytyy sitäkin. B-vitamiinit ovat hyväksi esimerkiksi iholle.

Kasvisvoittoisella ruokavaliolla B12-vitamiinin, eli kobalamiinin saanti voi olla ongelma, sillä sitä saadaan lähinnä eläinperäisistä ravinnonlähteistä. Kobalamiinia tarvitaan mm. veren punasolujen muodostamisessa. Lue lisää aiheesta täältä.

Entinen kollegani on muuten kirjoittanut aika kattavasti raudanpuutteesta ja sen hoidosta, artikkelit voit lukea täältä.

On muuten aika hassua, että minulla on alimmillaan Hb ollut alle 90 (naisten viitervo on 117-155 g/l) ja rautavarastot todella alhaiset, mutta en ole tuntenut itseäni väsyneeksi! Kroppa tottuu näköjään nopeasti pinnistelemään vähäiselläkin rautamäärällä.

Mukavaa viikonloppua!

NØ no makeup

Rossmannilta löytyi sitten tällainenkin sarja, NØ no makeup. Tarvitsin happokuorinnan tämän hiukan epäonnisen mekaanisen kuorinnan sijaan. Piti sitten ostaa kokeiluun hiukan muutakin kuin se kuorinta. Näkyy olevan aika hyvä markkinointikikka laittaa tuotteen nimeen tuollainen hassu Ø-kirjain, se kun pomppaa hyllystä silmille 😆💭. Ainakin minuun osui ja upposi.

Tämä ns. clean beauty -brändi on perheomisteinen. Erikoista kyllä, perustajat ovat isä ja tytär. Tuotteet valmistetaan Saksassa - itse asiassa koko arvoketju on siellä. Tuotteet eivät sisällä silikoneja, mikromuoveja, parabeeneja, PEGejä eikä mineraaliöljyjä. Pakkaukset ovat kierrätettäviä. Firman missio on tuottaa tehokasta, hyvin siedettyä ja edullista kosmetiikkaa.

Punainen rasia vasemmalla on Hypercalm® 2-Phase Cloud Serum. Tämä olikin aika mielenkiintoinen ja todella miellyttävä seerumi, joka sisältää nimensä mukaan kaksi faasia, joten pulloa on ravistettava ennen käyttöä.

Seerumissa on 5% azelaiinihappoa, keramideja, aprikoosi- ja avokadoöljyä ja sillä on anti-inflammatorinen, antokomedogeeninen ja ihoa rauhoittava vaikutus. Minun herkästi punoittavalle ja epäpuhtauksia pukkaavalle pintakuivalle iholleni tämä on ollut todella loistava löytö.

Vihreä-valkoisen laatikon sisältämä tuote on Awake Today Eye Cream, joka sisältää peptidejä ja antioksidanttista vihreää teetä. Tuote on tuubissa ja sanoisin, että koostumukseltaan se on keskipaksua voidetta. Oikein hyvältä tuntuu sekin.

Kellanvihreä-valkoisesta laatikosta löytyy se Chemical Peeling Serum, jota alunperin lähdin hakemaan. Se sisältää 6% AHA + PHA. Maitohappo kuorii ja kosteuttaa hellästi, glukonolaktoni kuorii, vahvistaa ja rauhoittaa ihoa. Aaloe suojaa, rauhoittaa ja kosteuttaa ihoa.

Viimeisenä oikealla on Retinoid Eye Roll-on, oranssivalkoisessa pakkauksessaan. Tuote sisältää retinoidi-peptidi -yhdisteitä ja jojobaöljyä, ja sitä voi käyttää kaikkiin muihinkin juonteisiin, kuten nasolabiaalialueelle. Pidän näistä roll-on -tuotteista, joska ne nyt vaan ovat käteviä.

Jos kiinnostuit, niin Purish.com'in kautta näitä (ja monia muitakin tuotteita) saa tilattua Suomeenkin. Tavallinen postipaketti aina niin tehokkaalla DHL:llä (siis Saksan posti, joka todellakin toimii, toisin kuin eräät muut postilaitokset) maksaa vain 5,99 euroa. Tuotteet siis lähetetään Saksasta, joten mitään ylimääräistä tullirumbaa ei lähetykselle tule.

Siellä on paljon muitakin kivoja merkkejä, ja ainakin Chrome on selain, joka kääntää kielen vaikka Englanniksi, ellei Saksa taivu.

*****

Meillä sitten näkyy pukkavan lunta, yöks 😩. En jaksanut lähteä kampukselle, tosin kaikki muutkin näyttävät olevan kotitoimistoissaan tänään 💨.

Fiiliksiä Saksanmaalta

Täällä Nordrhein-Westfalenissa on ollut pari viikkoa todella "irlantilainen" ilma, eli vettä on tullut vaakatasossa, ja on ollut harmaata ja kylmää, todella tuulistakin. Eli varsin "kotoisa" olo. Eilen ilma kylmeni ja sääkin muuttui pilvettömäksi sekä aurinko paistoi. Menin aamulla töihin ja ihmettelin pieniä lumikerroksia muutamien ohiajavien autojen päällä ja Elisenbrunnin puiston jäätyneitä vesilätäköitä.

Kreislauf des Geldes ei ollut kuitenkaan puistossa jäätynyt.

Tässä suihkulähteessä virtaa sama rikkipitoinen ja haiseva termaalinen vesi kuin puiston toisella puolella olevassa Elisenbrunnin varsinaisessa pylväikkörakennuksessa.

Aachenhan on ikivanha kylpyläkaupunki ja täällä ovat käyneet kylpemässä monet kuuluisat henkilöt aina Pietari Suuresta ja Giacomo Casanovasta lähtien. Voit lukea täältä lisää.

Tätä kerjäläisten ja kodittomien määrää täällä ihmettelen, Tuossa pyöreän suihkulähteen vieressä on Dm, jossa käyn usein ostoksilla. Dm:n edustalla on miltei poikkeuksetta eräs ilmeisesti koditon kerjäläinen "heppansa" kanssa. Tämä on siis kulman takana ulko-ovestani, ja silläkin matkalla sieltä tähän on yleensä muutama muukin käsi pitkällä. Tämä henkilö kiinnittää aina huomioni tämän leluheppansa kanssa.

Ihmiset näkyvät hakevan usein näille kodittomille leivonnaisia kulman leipomoista, joita täällä tosiaan riittää. Niissä on kauniit ikkunat, joiden somistukset vaihtuvat usein.

Somisteiden lisäksi valikoima on mahtava ja tarjontaa riittää... 

Töissäkin on alkanut olla todella kiirettä, vähän löysästi nuo kaksi ekaa viikkoa jo menikin totutellessa talon tavoille. Tässä vaiheessa voi vaan todeta, että lääkekehitystoiminta on suurimmaksi osaksi yhtä "vikapäivystystä" 😂😂😅, jota kauniimmin voisi sanoa alituiseksi "ongelmienratkaisuralliksi". Se tosin ei ole mitään uutta. Aina sattuu ja tapahtuu, vaikka kuinka yrittäisi ajatella asiat etukäteen. Enkä tarkoita tällä potilasturvallisuutta, se varmistetaan kyllä todella hyvin.

Mutta kyllä tämän työn tuloksiakin sitten voi vaan ihmetellä ja ihastella. Yksi työnantajani markkinoilla oleva tuote on kipulaastari, jonka vaikuttava aine on chilipippueista saatava kapsaisiini. Kyseessä on reseptilääke, joten en tässä mainitse mitään kauppanimiä, mutta tiettyihin kipuihin se auttaa 30 minuutin käytön jälkeen jopa kolme viikkoa. 

Nyt on työn alla kipulääkekandidaatti, jota tehdään kaktuksentapaisesta kasvista.

Jokainen on kai kuullut maailmanlaajuisesta opioidikriisistä? Tässä mielessä olisi siis hyvä, jos markkinoille tulisi lisää tällaisia ei-opiodipohjaisia, vahvoja kipulääkkeitä, eli hyvällä asialla ollaan. Kivun kanssa ei tarvitse kenenkään elää!

Kun huulet ovat rohtuneet

Olen aika laiska käyttämään huulirasvoja, ja luotan enemmän siihen, että huuliin laitetaan ensin jotakin vesipitoista kosteuttajaa, ja sitten vasta huulirasvaa. Siis jotakin rasvaa.

Itse asiassa tällä hetkellä olen hoitanut huuliani aika huonosti, ja nahka kesii niistä laattoina 😓. Huulipuna näyttää aika kamalalta, jos sitä siihen päälle yrittää tällätä.

Tehokuuria kehiin siis, eli tässä tapauksessa jotakin vesikosteuttajaa ja päälle Elizabeth Ardenin klassikkoa, Eight Hour Creamia, joka kyllä pehmentää, mutta maku ei ole kaikista paras. Tosin eihän se ole syötäväksi tarkoitettukaan.

Pakkasin onneksi mukaan jokin aika takaperin hankkimani saman sarjan sävytetyn huulivoiteenkin. Siinä on kevyesti punaa ja kiiltoa, ja Spf on 15. Tosin ei täällä ole auringosta tietoakaan, ilma on ollut varsin "irlantilainen" ne kaksi viikkoa, jotka olen täällä majaillut. Vettä tulee vaakasuoraan.

Parin päivän käytön jälkeen alkavat huulet taas olla kuosissaan, ja tämä huulivoide käy punasta röpelöisemmillekin huulille. Tarkoitan, ettei se näytä läjäytyvän kuiviin kohtiin, kuten normaali huulipuna tekisi.

Värittömän lisäksi näitä on saatavilla neljää eri sävyä. Kuvakaappaus Zalando.de

Seikkailua Rossmannilla

Ihanien kahviloiden ja leipomoiden lisäksi tässä asunnon ympäristössä riittää kaikenlaisia kiusauksia. Löysin kulman takaa myös Rossmannin. Raatihuoneen takana olevassa REWE-lähimarketissani kun ei ole kunnon teevalikoimaa, vain vaan yhtä rooibos-sorttia, niin piti tallustaa Rossmannille iltateenhakuun.

Erinomainen tekosyy shoppailla kaikkea muutakin.

Bebe (tai bebe, be you be true - pienellä alkukirjaimella) on jotenkin hämärästi tuttu merkki Sveitsin-vuosiltani. Tarvitsin kuorinta-aineen, fysikaalisen sellaisen ja arvelin, että tämä voisi olla hellävarainen, koska käytän kemiallisiakin kuorintoja, eikä iän ja viimevuotisten hoitojen ohentamaa ihoa saa turhaan rasittaa.

Samalla ostin ison pullollisen misellivettä, jota aina silloin tällöin käytän. Useimmat misellivedet poistavat liiaksi rasvaa kasvoilta, joten ihon luonnollinen suojavaippa kärsii, joten olen vähentänyt misellivesien käyttöä rajusti.

Kuorinta-aine on geelimäinen, herkälle iholle tarkoitettu, sisältää aprikoosiuutetta ja tuoksuu ihanan hennosti myös aprikoosille. Siinä on kuorivia partikkeleita, mutta todella harvakseen. Ruokalusikallisesta voi löytyä muutama. Sinänsä hämmästyttävää, koska INCI:ssä ei oikeastaan ole mitään, mikä kuorisi, muuta kuin nämä partikkelit. Joita siis ei oikeastaan juuri ollenkaan ole.

Mutta kyseisellä tuotteella on myös pesevä/puhdistava vaikutus. Koska se sisältää runsaasti glyseriiniä, käytän sitä meikin poiston jälkeiseen putsaukseen ja annan sen olla iholla jonkin aikaa. Ihosta tulee ihanan pehmeä ja olen myös ihan tyytyväinen ostokseeni. Eipä tuo maltaita maksanut, ja tulee kyllä käytettyä pois.

Mitä tulee miselliveteen, INCI on varsin simppelin näköinen: pääasiassa vettä, kosteuttavia kapryyliglyseridejä ja ruusuvettä. Ei pitäisi kuivattaa ihoa liikaa, eikä se sitä teekään. Olen tosiaankin alkanut varoa joitain misellivesiä, koska ne pidemmän päälle tuntuvat jopa vaurioittavan ihoa. Joskus käytin niitä päivittäin, mutta takanapa ovat ne päivät.

Onko tämä brändi sinulle tuttu?

Kallista "ilmaa"

Olen aina pitänyt Sensain tuotteista. Varsinkin hoitovedet ovat olleet kovassa käytössä. Nyt huomasin, että niistäkin on olemassa hiukan erilainen "olomuoto".

Tämä Sensai Absolute Silk Micro Mousse Treatment, Koishimaru-silkkiä sisältävä hoitovesi (tai voiko tätä sellaiseksi kutsuakaan?), onkin tällä kertaa vaahtomaisessa muodossa.

Vaahto on suhteellisen tiivistä, joskin kuplat alkavat aika pian hävitä. 

INCI-listan alun tienoilla komeilee diglyseriini, joka on itse asiassa dimeeri, tuplamolekyyli eli kaksi glyseriini-monomeeria muodostaa sidoksen. Diglyseriinillä on kookkaampana molekyylinä hitaampi imeytymistahti ihoon, ja se kykenee paremmin pitämään kosteuden ihossa. Eli siinä, missä tämä tuplamolekyyli hiukan häviää tavalliselle glyseriinille vedensitomiskyvyssä, se voittaa kosteutusvaikutuksen kestävyydessä.

Tuotteessa on myös hydrolysoidun silkin lisäksi mm. helokinsiemen-, (mauste)neilikankukka- (tämä ei ainakaan tuoksu mausteneilikalta tässä) ja perillanlehtiuutetta (Perilla ocymoides, mintun sukuinen kasvi, en osaa sanoa, onko tällä suomalaista nimeä?). Viimeksimainitusta sanotaan, että lehdistä saatava uute, kuten myös kasvin siementen öljy saattaa sisältää ferulahappoa, katekiineja, kversetiiniä, fytosteroleja, skvaleenia ja tyydyttymättömiä rasvahappoja.

Varsin hyviä aineita siis, ihollekin, antioksidanttisia ja ihoa suojaavia.

Mielenkiintoinen on tämä formulaatio. Jos olisin vaikka farmaseutti, ehkä osaisin paremmin pähkäillä, miksi näin.

Toki se vaahtomaisena levittyy hyvin iholle, eikä roisku käsistä hukkaan. Mietin vaan kuitenkin, että paljonko tässä pullollisessa on oikeasti ainetta itseään, ja paljonko vaahdon tuottavaa "ilmaa" (kaasua).

Se jäänee salaisuudeksi.

Tuote on kuitenkin hyvä, ja pehmentää ihon ihanasti. Minä en edes kaipaa siihen voidetta päälle, vaikka tuotesivuilla sanotaankin, että sen ylle pitäisi laittaa "emulsio ja/tai voide" osana "tuplakosteutusrutiinia".

Varsin hyvä korealainen ripsiväri

BBIA:n Never Die Mascara on välähdellyt aina silloin tällöin kosmetiikkaa käsittelevissä kirjoituksissa netissä. Kun tein käsivoidetilausta Bearelille, poimin myös sen uteliaana ostoskoriini.

Merkkinä tämä ei enää voisi olla minulle oudompi, vaikka korealaista kosmetiikkaa olen kokeillut ja käyttänyt jo kauan ennen kuin se löi läpi Suomessa. Yleisesti ottaen kaikki tähän saakka kokeilemani korealaisten merkkien ripsivärit ovat olleet luokattoman surkeita, eli mitään kovin huikeita ensiodotuksia ei lukemistani kehuista huolimatta ollut nytkään.

Musta sävy oli myyty loppuun ja otin siis toisen vaihtoehdon, eli ruskean, joka arkikäytössä onkin kasvoille armollisempi kuin turhan kova musta.

Harja on käytännöllisen ohut ja kaareva siitä syystä, että sen toisella puolella harjakset ovat tasalyhyitä ja toisella puolella harjakset pitenevät harjasosan keskelle. Näin ripsiväriä saa lehitettyä tarkalleen sinne, minne sitä haluaa, eikä se tuhrusta.

Mitään lennokkaita wow-ripsiä tällä ei saa aikaiseksi, mutta todella siistit ja hyvin erotellut työpäiväripset! Eikä levitysvaiheessa tarvitse olla koko ajan harjaamassa tai kampaamassa ripsiä erillisellä kammalla/harjalla.

Olen oikein tyytyväinen ostokseeni! Maskara pidentää hiukan ripsiä mutta ei paakkuunnuta niitä ollenkaan.

Pakkauksessa ei erikseen mainita mitään vedenkestävyydestä, mutta tätä myyvien firmojen nettisivuilla se kyllä mainitaan. Minun kasvoillani tämä ripsari ei olen viikon varrella tuhrustanut/valunut/varissut yhtäkään kertaan pitkien työpäivien ja sateessa kävelemisen aikana, mikä on varsin iso plussa.

Ostospaikasta riippuen 7g:n putkilo tätä ripsiväriä maksaa n. 13-15 euroa. Vahva suositus.

Kevennetään kasviskeitolla

Kuuma keitto lämmittää talven koleilla ilmoilla. Tämä ohje on ollut täällä aikaisemminkin, mutta laitetaanpa se nyt vielä uudelleen kun se on niin helppotekoinen.

Tarvitaan (noin):

- 1/3 (kg/dl...) kukkakaalta

- 1/3 (kg/dl...) porkkanaa

- 1/3 (kg/dl...) sipulia

- hyvää oliiviöljyä

- kermaa

- valkopippuria, suolaa

- (kasvislientä)

Ainesosien määrät saavat olla "hiukan sinnepäin", eli ei ole niin tarkkaa grammamäärää. Tykkään itse laittaa enemmän kukkakaalta, jolloin soppaan tulee vähemmän porkkanaa. Keitto vaan paranee kun sitä lämmittää uudelleen.

Kuori ja silppua sipuli ja kuullota silppu oliiviöljyssä kattilan pohjalla. Tämä on minun pohjani kaikkiin keittoihin ja niin myös tähän.

Perkaa ja pilko kukkakaali ja porkkanat.

Lisää kasvispalat kattilaan sipuleiden kanssa ja kaada päälle vettä/kasvislientä niin, että palat peittyvät.

Keitä kasvikset kypsiksi ja soseuta keitto. Lisää kerma ja kuumenna, älä enää kiehuta. Mausta ja tarkista maku. Myös yrtit, kuten esim. timjami ja kirveli sopivat tähän hyvin.

Pilkoin tähän myös kukkakaalin lehdet ja osan ydintä. Näistä täytyy muistaa, että niissä on usein puumaisia syitä, joten jätä puumaisimmat palat pois ja siivuta esimerkiksi lehtiruodit poikkipäin niin ohuiksi siivuiksi kuin mahdollista, ettei keittoon jää tikkumaisia partikkeleita.

Tarjoa ja nauti!