Keskiviikko ja yhä suurta surua koiran takia

Kuinkahan kauan mahtaa kestää, että tästä koiran menetyksestä selviää? Minulla on ollut viime viikon loppupuolelta saakka ihan surkea olo sen takia, ja yllätin itseni jo selailemasta löytökoirien sivuja netissä. Romanialaiselta koiratarhalta löytyi yksi koira, joka muistutti kovasti omaani  - myös nimeltään. Koirulista oli myös filkanpätkä, mikä sai jo kyyneleet silmiini.

Nykyinen elämäntilanne ei kuitenkaan taida sallia koiraa :(  Voi kun elämäeeä menisivätkin kaikki ajoitukset nappiin, mutta ei, näin ei ole! Tai sanotaan, että näin on harvoin.

Minä olen viettänyt suurimman osan elämästäni koiran kanssa, joten ei ole ihme, että koirattomana tuntuu yksinäiseltä. Koirasta on seuraa ihan eri tavalla kuin ihmisistä, joten vaikka kuinka paljon olisi sosiaalista elämää, niin se ei korvaa koirattomuuden mukanaan tuomaa ikävyyttä. Koiran kanssa tulee lenkkeiltyä ja tavattua muita koiraihmisiä. Nyt huomaan, että ulos tulee lähdettyä harvoin, eikä vähiten siitä syystä että toisten koiratuttujen tapaaminen saa taatusti purskahtamaan itkuun.

Pitäisi kerätä pois koissulin tavarat ja myydä ne tai antaa pois  - mutta sitäkään en ole kyennyt tekemään. Ainakaan vielä. Kauankohan tähänkin suremiseen mahtaakaan mennä? Sellainen, jolla ei ole koskaan ollut koiraa ei edes ymmärrä tätä.