Mailmanmenoa tänään - uusi paavi

Kävin tänään pitkästä aikaa urheiluhierojalla, ja olipas taas sellainen lihaskireys, että ihan vesi tirahti silmiin kun hieroja venytteli raajojani. Pisti kyllä samalla veren kiertämään ja muistutti minulle siitä, miten lihakset sumppuuntuvat äkkiä ellei niitä hiukan venyttele. Nyt kun koirattomana on ulkoilukin jäänyt todella vähäiselle (lue: kutistunut olemattomiin verrattuna entiseen).

Minulla on nyt muutenkin tehostettua fysioterapiaa tuohon leikattuun käteen miltei joka päivä. Ehkä menen huomenna hiukan roikkumaan takapihan palotikkaisiin, siinä kroppa venyy kivasti. Naapurit varmaan pitävät hiukan outona kun siinä roikun silloin tällöin, mutta se on ihan hyvä paikka hiukan jumppaillakin.

Saatiin sitten uusi paavikin. Minua kiinnostavat siinä määrässä nuo katolisen kirkon touhut, koska ko. kirkko on ollut ja on edelleen monessa mielessä mielestäni syypää naisten kurjaan asemaan monissa maissa. Tämä esimerkiksi siksi, ettei katolinen kirkko hyväksy ehkäisyä ja monilta naisparoilta jää senkin takia koulutus saamatta, koska helmoissa pyörii jo nuorella iällä aikamoinen lapsilauma.

Franciscus I:n tuore potretti.

Ei yksi pääsky kesää tee tässäkään tapauksessa, mutta sen lisäksi, että uusi paavi on ensimmäinen paavi Uudesta Maailmasta, hän on myös ensimmäinen jesuiitta, joka on valittu paaviksi.

Jesuiitoilla on hurja maine katolisen uskon fanaattisina puolustajina, mutta monet unohtavat sen, että nimenomaat jesuiitat kunnioittavat eri maiden kulttuuriperintöä ja arvostavat erityisen paljon koulutusta ja sivistystä. Jesuiitat myös tekevät arvokasta työtä kasvatuksen ja köyhien sosiaalisten olojen parantamisen puolesta.

Jäämme seuraamaan, enteileekö vanhojen tapojen murtaminen paavillisen nimen valinnassa rohkeutta ja halua tehdä muutoksia myös patavanhoillisen kirkon parissa.

Kuten olette ehkä huomanneet, olen jonkin verran pohdiskellut ja kritisoinut kirkkojen toimintaa ylipäätään. En itse kuulu kirkkoon, mutta olen kotoisin paikkakunnalta, jossa osattiin huomioida nuoret ja saatiin heitä mielellään osallistumaan kirkon toimintoihin. Kuitenkin nyt aikuisiässä huomaan, että esim. nykyisen asuinpaikkani kirkko ja seurakunnat ovat vain ns. "hevijuusereille", eli niille, jotka jo ovat kirkon piirissä. Ei kovinkaan kovasti panosteta muihin ihmisiin.

Eikä luterilainen kirkko ole tässä ongelmassa yksin; markkinointikoneisto on kovin ruosteessa myös muilla kristinuskon piirissä olevilla kirkoilla. Islam sensijaan kasvattaa suosiotaan huimalla vauhdilla.