Koipipuolen kuulumisia

En yleensä tylsisty, jos minulla vaan on läppäri tai jokin muu väline, jolla pääsee nettiin. Yllättävän paljon on asioita hoidettavana netin kautta, jos sattuu tällaiseen tilanteeseen, ettei pääse fyysisesti paljoakaan liikkumaan. Alla kuva tilanteesta, joka leikattiin ja korjattiin metallisilla tuilla, jotka kiinnitettiin luuhun ruuveilla. Aika pahasti kävi siis. En vieläkään oikein käsitä, miten se sattuikin niin.

Kirsikkana kakun päällä oli eilen aamulla sairaanhoitajan soitto TYKSistä. Olin Lontoosta tultuani käynyt pikaisesti taas magneettikuvauksessa noitten lannerangan kasvainten takia, ja eilen minulla oli siis lääkärin soittoaika. Soittikin hoitaja ja ihmetteli, etten ollut tullut vastaanotolle. Häh? Senhän piti hoitua puhelimitse?

Olivat lähettäneet kutsun postissa, mutta enhän minä edes ole kotona, joten en tietenkään sitä saanut. Olisivat voineet soittaa. Syy moiselle kiireelle oli se, että ne kasvaimet ovat kasvaneet ja asiaa pitäisi tutkia, eli ainakin luustokartta pitäisi ottaa mahdollisten metastaasien vuoksi ja sitten neulanäyte niistä kasvaimista, jotka siis ovat lannerangan sisällä. Ei paljoa naurata.

Vaikka lääketutkimuksia vetäessä on nähnyt yhtä sun toista, poden edelleen hillitöntä kammoa, jos joku toimenpide koskee itseäni. Hepariinia pistän nyt kuukauden verran joka päivä itseeni veritulppien ehkäisyksi raajan pitkän immobilisaation ja sairastetun syövän takia, mutta siihen se sitten jääkin. Ainakaan selkärankaa ei saa ronkkia, tai vähintään tarvitsen jonkinlaisen tainnutuksen ennen sitä.

Epiduraalipuudutuksessa oli jalankin leikkaus alunperin puhe tehdä, mutta sain selitettyä, ettei epiduraalikanava ehkä toimi kuten pitää noiden kolmen kasvaimen ja vanhan urheiluvamman takia. Tiedän kyllä, että epiduraali on riskittömämpi kuin täysanestesia, mutta kuitenkin. Meni hiukan pasmat sekaisin siitä eilisestä soitosta.

Tällaista tällä kertaa, harmillisesti :(