Niitänäitä

Johan oli viikonloppu! Tässä menee päivät sekaisin, kun istuu vaan kotona ja tekee joitain konsultointihommia omaan tahtiinsa... Tämä huomattiin perjantaina, kun väkersin voipeipäkakkuja miehen vaimovainaan adoptiolapsen nuorimmaisen tyttären rippiäisiin, joiden kuvittelin olevan lauantaina. No, onneksi soitin miehen bangladeshilaissyntyiselle adoptiotyttärelle, joka korjasi asian  - siis että rippijuhlat ovat sunnuntaina! Menihän siinä sitten hiukan yöunet, kun kuvittelin jo kakkujen menevän piloille, kun ne niin aikaisin tein.

En kyllä parhaimmalla tahdollanikaan ymmärrä,miten olen päätynyt tämän suvun voileipäkakkumaakariksi 😅, sillä olenhan ihan täysin harrastelija! Yksi julkaistu keittokirja ei todellakaan tee ammattilaista, joten aina on hiukan kylmä hiki päällä ja onnistumispaineita...

No eivät ne mitään piloille menneet, hyvin tekivät kauppansa tänään. Tarjolla oli yksi kalakakku ja yksi lihakakku, kalakakun tehdessä kauppansa paremmin. Tarjoilut oli laskettu neljällekymmenelle hengelle, ja suorastaan jännitin, että voileipäkakut loppuvat kesken, ja vähältä se pitikin. Ei mitään kauniita kakkuja (ja olivat todella kiireellä koristeltuja), mutta maku se kai on tärkein 🍴.

*****

Eilinen meni netin ääressä, koska Tikkakoskelta tuli mahtava lentokonenäytös (Suomen Ilmavoimat 100 Vuotta). Tällaiselle Kauhavan Ilmasotakoulun katveessa kasvaneelle, se oli ihan must nähdä, olisin mennyt paikan päälle, jos olisin ajoissa saanut tietää tapahtumasta. Todella upeaa menoa! Ohessa muutama kuva.

Nykyään en enää edes taida tuntea eri konetyyppejäkään. Ennen tunnistus sujui enemmän kuin hyvin, sillä lentäjien juhannusjuhlat oli aina juhlittava, ja koska lapsuudenkoti oli lentäjien toimintasäteellä, kakarana meni erinäinenkin yö katsellessa yötaivaalla lentoharjoituksia. Hulluutta se on tämäkin.

Herr Ingenjörillä on muuten lentolupakirja, vaan eipä minua ole viety yläilmoihin koskaan...

*****

Päivät kuluvat ja vaikka olin alunperin ajatellut ottaa hieman löysemmin Sveitsin jälkeen, alkaa tämä verkkainen työtahti ja kotona kököttäminen hiukan työlästyttää. Nyt on työkomennus neuvottelun alla kolmen firman ja kolmen maan suhteen. Parhaiten näyttää edistyvän omassa listassani viimeisenä oleva vaihtoehto, joskaan ei mikään huono sekään, mutta kun se on saarivaltiossa. Mieluummin pysyisin mantereella, mutta katsotaan nyt. Olen kuitenkin orientoitunut siihen, että jossakin vaiheessa taas pakkaan kimpsuni ja menen. Sveitsi ei kyllä houkuta, muuta kuin korkeiden palkkojensa puolesta. Heidän verottajansa kanssa käymme edelleenkin kiivasta kirjeenvaihtoa vuoden 2016 verotuksestani. Muutenkin koko maa on ihan "kehitysmaa" ja kieli vielä kummallisempaa.

*****

Ensi viikolla olisi taas Royal Ascot hattuineen. Eli Lontoon kirjeenvaihtajanne raportoi sieltä käsin loppuviikosta, tosin muutama muu postaus on tulossa ennen sitä.

Lahden Jokimaalla muuten on Lahti Ascot, eli lounasravit, joiden profiilia on kohotettu Ascotmaisella meiningillä, eli hatuilla saa ja pitääkin koreilla (lue lisää täältä). Ihana idea! Tosin ravithan eivät ole laukkakisat, mutta heppakilpailu kuin heppakilpailu. Lahteen menevä ystävättäreni tulee huomenna luokseni puettavaksi (mullahan näitä hattuja riittää, vaikka toinen ystävättäreni yhden hattuni viime vuoden Ascotissa suureksi harmikseni kadottikin).

*****

Linkitänpä tähän vielä muotisuunnittelijaystävättärestäni (joka on myös Royal Ascotin jäsen) YLE:n julkaiseman kivan jutun.

Mukavaa sunnuntai-iltaa!