Uudenvuodenyön raketit ja koiranomistajan tuskaa (+ muuta)

Tulin äsken kaupasta, josta piti ostaa Suomiherkkuja mukaan Saksaan. Lähden huomenna ja joudun lentämään Helsinki-Vantaalta Riian kautta Düsseldorfiin. Harmittava takaisku, kun SAS peruutti lennon ja uudelleenreititti minut Helsingistä Tukholmaan ja sieltä Osloon, josta Düsseldorfiin. Gardemoenin tylsällä kentällä olisi ollut yli kuusi tuntia odottelua, joten ei kiitos.

Peruutin ne liput ja varasin uudet Air Balticilta, joka kyllä lentää Turusta Riikaan, mutta se kone lähtee jo kukonlaulun aikaan ja oli täynnä huomenna ja ylihuomenna. Tämä SAS:n muutos tuli hiukan viime tipassa.

Joten siis bussilla Turusta H-V:lle (jota sydämestäni inhoan) ja siitä sitten Riian kautta Düsseliin, josta junalla kotiin (reissun suurin jännitysmomentti on tietenkin tämä vähemmän ihana Deutsche Bahn, joka ei ikinä kulje ajassaan ja jonka junien peruutukset ovat enemmän normi kuin poikkeus).

Mutta piti puhua uuden vuoden rakettien räiskimisestä koiranomistajan ominaisuudessa. Rakas hörökorvani Sere on ollut poissa elämästäni jo yli kymmenen vuotta, mutta silti tämä rakettien räiskintä ahdistaa edelleen.

Molemmat ylläolevat kuvat: J.B. koirulini yhteishuoltaja.

Koissun kanssa elettiin pitkä pätkä elämästä yhdessä, taisi olla 17 vuotta. Sere pelkäsi kuollakseen noita raketteja, ja yritinkin aina viedä neidin ulos myöhäisiltapäivällä että selviäisimme aamuyöhön saakka.

Yritin laittaa radion päälle, neidin korviin pumpulitupot jne., mutta silti makkarissa sänkyni alla kaivettiin kauhuissaan poteroa - en ole edes uskaltanut katsoa, missä kunnossa parketti sängyn alla on.

Ongelma oli lähinnä se, että niitä raketteja paukuteltiin ennen sallittua aikaa, ja myös sen jälkeen. Eli noin viiden aikaan käynti ulkona oli silkkaa toiveajattelua, sillä aina posahti jossakin ja koira oli niin kauhuissaan, ettei suostunut tulemaan edes ulos rakennuksesta.

Sama aamuyöllä.

Sitten meni monta viikkoa siinä painajaisessa, kun koiruli ei edes uskaltanut tulla kävelylle.

Nyt kun tulin kaupasta, niin ajattelin, että ehkä nykyään on joitain uusiakin sääntöjä tälle posauttelulle. Toivottavasti niitä myös noudatetaan, koska pitäisi myös ajatella, mitä huolta ja tuskaa sääntöjen noudattamatta jättäminen tuo paukkuaroille eläimille (siis muillekin kuin koirat!) ja niiden omistajille.

Rakettien ampumisen aikaikkuna on kuitenkin uutena vuotena niin monta tuntia, että luulisi asian hoituvan ohjeiden mukaisessa ajassa.

Aavikkokoira Sere Kuwaitista Turussa Aurajoen rannassa piknikillä, joita hän rakasti.

Miettikääpä sitä.

Ruoanlaitto on taidetta (mustapapupihvit ja munanuudeli-stir-fry)

Tätä postausta kirjoittaaessani eilen tuo munanuudelihässäkkä oli jo valmis, mutta nuo mustapapupihvit, tai siis niiden taikina on vailla jotakin. En vaan keksi mitä. Mutta se selviää siihen mennessä, kun postaan tämän jutun.

Resepti nyt sitten kehittyi ruoanlaiton myötä! Nuudelit sentään sain keitettyä ja siihen sitten paistoin pari makeaa pitkää paprikaa ja yhden 250 g kesäkurpitsan.

Sitten siihen lisättiin keitetyt munanuudelit.

Kun näitä sitten paisteltiin, kypsennettyihin vihanneksiin lisättiin ne keitetyt munanuudelit ja mausteita.

Nyt sinne meni tätä (mies ei tykkää mistään kovin mausteisesta, eli tämä on mietoa), hiukan soijaa ja vahingossa myös vietnamilaista kalakastiketta loraus (kas kun lukulasit huurussa kokkaa, niin maustepullot menevät joskus sekaisin).

Itse asiassa nuudeleista tuli oikein herkullisia, mutta ne mustapapupihvit... Tein suurinpiirtein tällä ohjeella. Eivät kyllä totisesti menneet suosikkireseptien kategoriaan.

Ne hajosivat helposti, kuten kuvasta näkyy. Eikä makukaan ollut hääppöinen. Munan eikä kahdenkaan lisääminen massaan ei auttanut yhtään. Mutta tulipahan kokeiltua, eikä aina voi onnistua! Tänään paistan kanapihvejä tuon lopun stir-fryn seuraksi.

Oikein mukavaa uudenvuoden aattoa!

Versace Jeans Couture

Valitsin tässä laukkua iltarientoihin, ja huomasin, etten olekaan tänne kirjoittanut tästä Versace Jeans Couturen pikkulaukusta.

Ostin sen noin puolitoista vuotta sitten lähinnä kännykänkuljetusvehkeeksi, ja laukku on siis 18 x 12 x 5 cm, eli minun laukukseni todella pieni, kun sitä tavaraa on aina mukana jonkin verran.

Kaunis laukku sinällään, aitoa nahkaa ja nahalla myös vuorattu. Neppikiinnitys ja sisus on avoin, eli ei lokeroita/taskuja. Tänne mahduttaa juuri ja juuri kännykän ja korttikotelon, huulipunan ja puuterin.

Hihnan saa irti, mutta sitä en osaa sanoa, mitä iloa siitä olisi. Ehkä valmistajalta löytyy korvaavia? Ketjumainen olkahihnakin voisi olla kiva.

Takaosa näyttää tältä, ja se on ihan sileä. Jotenkin se vaikuttaa värikkäämmältäkin, mutta se voi johtua valaistuksestakin. Talvella on aika kökköä ottaa kuvia, olivatpa ikkunat sitten kuinka suuret tahansa.

Olisiko tämän kokoinen laukku sinun käyttöösi turhan pieni, vai juuri sopiva? Lompsaa en tuonne saa mahtumaan, eikä se johdu siitä, että siellä olisi rahaa kuin roskaa, mutta kaikenmaailman kortteja kyllä löytyy, vino pino 😖.

Miten meni joulu?

Onneksi sekin on taas oli, ja on ohi. Minulla on pienoinen juhlapyhäkammo, mutta onneksi täällä Suomessa eivät kaikki paikat ole suljettuja ja elämä ihan niin kuollutta kuin jossain muualla (lue: Saksassa).

Kävimme perjantaina joululounaalla Tårget-ravintolassa Turussa. Taisi olla paikkakunnan edullisin, vain 29 euroa per nokka. Kyselinkin henkilökunnalta, miksi näin edullisesti myyvät ja vastaus oli, että ovat vähentäneet noutopöydän valikoimista kaloja. Oli siellä kuitenkin 3-4 lajia silliä, joten se riitti kyllä minulle savustetun lampaanpaistin ja minttukastikkeen ynnä perinteisten jouluruokien (kinkku, laatikot, rosolli, Waldorfinsalaatti, vihersalaatti, mädillä täytetyt kananmunat ja joululimppu - jälkkäriksi kahvia/teetä, pipareita, maustekakkua ja piparimoussea) lisäksi.

Tårget sijaitsee ns. Casagranden korttelissa, josta on hyvä näkymä Vanhalle Suurtorille Aurajoen toiselle puolelle.

Tårgetin henkilökunta oli osallistunut Turussa piparikisaan, jonka tuotoksena koreili ravintolan ikkunassa piparista leivottu pienoismalli tuosta Casagranden talosta. Ravintola on muuten viehättävä, siellä on esimerkiksi lattian alla lasin takana näkyvissä paikalla keskiaikana sijanneiden rakennusten jäänteitä.

Liukenin lounaalta ystäväni seuraan pienelle viinikierrokselle ja juoruilemaan.

Jouluaatto menikin kyläillessä. Tein ruokailupaikkaan mukaan jälkkärin, eli peribrittiläisen triflen. En hoksannut ottaa tuotoksesta kuvaa, mutta se on helppo tehdä, eikä vaadi sen kummempia ohjeitakaan.

Jälkkäri on hiukan kuin täytekakku, joka tehdään lasikulhoon. Pohjalle tulee esim. sokerikakkusiivuja, jotka kostutetaan perinteisesti makealla viinillä (nyt laitoin Hollannista ostettua vaaleaa kakkua pohjalle, ja koska syöjien joukossa oli lapsia, kostutus oli sitruunamehulla).

Pohjan päälle laitoin ison purkillisen kaupasta ostettua valmista vaniljavanukasta.

Sen jälkeen seuraavaksi kerrokseksi laitoin Jellosta tehdyn marjahyytelön, joka vaati kaksi pussia vadelma-mustikka-mansikka -sekoitusta ja paketin Jelloa (josta tulee 0,5 l hyytelöä). Näitä hyytelöitä saa eri makuisina marketeista amerikkalaisen ruoan hyllyistä. Jos olisin käyttänyt marjojen sijasta esim. purkkihedelmiä, olisin valinnut vihreän sitruunanmakuisen.

Hyytelö jäi hyytymään yön yli, ja aamulla vispasin päälle purkillisen kermaa, johon sekoitin myöskin Hollannista ostetun clotted cream -pullon sisällön, ja maustoin vaniljalla.

Koristelu oli hoidettu kyläpaikan pikkuneidin suosikkiteemalla, eli sokerista tehdyillä yksisarvisilla. Tottapuhuen unohdin koristeet täysin ja ne piti viime tipassa käydä ostamassa lähimarketista 😅.

Mutta hyvää tuli, ja oli helppo tehdäkin. Kaunis myös tarjota.

Joulupäivänä piti ottaa vähän kevyemmin ja syödä mm. savustettua kalkkunaa ja paahdoimme sen kylkeen kastanjoita, jotka tarjottiin vaahdotetun sitruunavoin kera. Tapaninpäivänä taas söimme pippuripihvit.

Mitäs teillä oli tarjolla joulunpyhinä?

Yksi Tårgetin joulukuusista.

Turun Wiklundin kattobaari, Walo.

Guerlain Aqua Allegoria Flora Cherrysia

Mukavaa 2. joulupäivää! Katsastetaanpa tänään taas päivän tuoksu, joka on Guerlainin Aqua Allegoria - sarjan Flora Cherrysia.

Flora Cherrysia on aromaattinen hedelmätuoksu, joka on lanseerattu vuonna 2019. Suhteellisen tuore tulokas siis Guerlainin valikoimissa.

Tuoksu avautuu vesimelonilla ja Calabrian bergamotilla. Tuoksun keskivaiheilla on ruusua, päärynää ja kirsikankukkaa. Pohjatuoksuna on valkoista myskiä, orvokkia ja puumaisuutta.

Kuvakaappaus: fragrantica.com

Myskistä ja ruususta huolimatta tämä on todella kepeä tuoksu, ja Fragrantican sivuilla se on luokiteltukin unisex-tuoksuksi. Minusta se on kuitenkin kukkaisen naisellinen.

Tuoksu ei mitenkään ole "guerlainmaisen" voimakas.

Hyvää Joulua!

 

Todella peittävä peitevoide

Jos todella peittävää peitevoidetta halajaa, tässä teille on sellainen. Peittävyydestään huolimatta se on kevyen oloinen iholla.

Tämä KVD:n (Kat Von D) Good Apple -peitevoide on pakattu pipettipullon näköiseen putkiloon. Pipettipullo se ei kuitenkaan ole, sillä levitin on karvaista vaahtomuovia - tai mitä lienee.

Ei ehkä paras mahdollinen annostelumuoto, sillä voidetta tarvitaan vain ihan pieni määrä, ja tällä sitä tulee aina liikaa.

Tuntuu, että esimerkiksi silmänalusille sitä on äärettömän hankalaa laittaa tarpeeksi vähän. Nuppineulan pään kokoinen määrä on jo ihan tarpeeksi, sillä voide levittyy hyvin ja on todella pigmenttistä.

Tässä voide kuvattuna kämmenselällä, eikä sitä ole levitetty kunnolla. Kuvista voi kuitenkin paremmin nähdä sävyn, joka on Light 109. Esimerkiksi silmänalusilla voide näyttää hyvinkin kauniiilta, eikä mene juonteisiin.

Sävyjä näyttäisi olevan markkinoilla jopa 32. Tämän postauksen sävy ei edes ole siitä ihan vaaleimmasta päästä.

Oikein oivallinen peitevoide!

Jouluhössötyksen keskellä ( & Cottage Pie)

Liukastuin Suomeen tullessani ja loukkasin selkäni, joten joulusiivot jäävät vähemmälle, mutta kokannut sentään olen kaiken jouluhössötyksen keskellä. Tein eilen peribrittiläisen Cottage Pie'n, joka ei ole ehkä kauneinta katseltavaa, mutta onnistui erinomaisesti. Ohje on oma versioni siitä.

Kyseessä on Brittein saarilla oikeinkin yleinen ruoka, jolla on muitakin nimiä, mm. Shepherd's Pie. Kalaversio, eli Fish Pie on täälläkin reseptiosiossa, ja sekin on todella hyvää.

Puolet vuoallisesta on jo syöty...

Se, mitä halusin sanoa, on, että tähän ruokaan voi piilottaa kaikenlaista edelliseltä aterialta jäänyttä. Tässä sitä on marketin einestiskiltä ostettu juuresmuusi.

Paistelin siihen rasian viipaloituja herkkusieniä, pienen paketin jauhelihaa ja pakastekasvispussin jämät (porkkana-vihreä papu-herne-kukkakaalisekoitus). Mausteeksi kuivattua valkosipuli-sipuli-yrttisekoitusta, rouhittua mustapippuria, Worcestershirekastiketta, soijaa ja kostukkeeksi hiukan tuhtia kasvislientä.

Koko homma kaadetaan uunivuokaan ja peitetään sillä muusilla. Pinnalle voi vielä ripotella juustoraastetta, jos sellaista on. Minulla ei ollut.

Sitten se saa muhia n. 200 C uunissa niin kauan kun muhii. Tuli tosi hyvää!

Huomenna ravintolaan perinteiselle joululounaalle ja sitten käyn hiukan tuulettamassa päätäni ystävättäreni kanssa.

*****

Joululahjat ovat vielä (tai suuri osa niistä) ihan levällään olkkarin pöydällä. Inhoan paketoimista, mutta sekin pitänee hoitaa lauantain kuluessa.

Hermès Eau de Rhubarbe Écarlate

Tuoksutellaanpas tänään virtuaalisesti hiukan harvinaisempi tuoksu, eli Hermèsin "helakanpunainen raparperi". Sain tämän jossain vaiheessa erään toisen brändin tuoksun kylkiäisinä, ja se on matkakoko.

Sitä en osaa sanoa, onko raparperin värillä mitään vaikutusta sen tuoksuun, mutta tämä on kyllä todella raparperin tuoksuinen. Tosin pienellä ripauksella raikkaita punaisia marjoja ja muutamaa muuta "sivunuottia".

Kuvakaappaus on Fragranticasta. Tuoksu on ns. unisex-tuoksu, joita yleensä kammoan niiden ylettömän maskuliinisuuden takia. Tämä on eri maata. Se on hyvin raikas ja hedelmäinen. Se ei ole mikään ylitsekävelevän voimakas. Kuvailisin sitä sanoilla "kirpeän rapea".

Tuoksussa on myös keskellä rautayrtteihin kuuluvaa tulikruunua (verbena lienee tutumpi nimi), joka ei muistaakseni ole kovinkaan voimakkaasti tuoksuva kasvi.

Pohjalla on valkoista myskiä tasoittamassa tuoksun vihreää happamuutta.

Jos suoraan sanotaan, mielestäni tämä on tuoksuna aika mitäänsanomaton. Tosin minun makuuni ovat enemmänkin makeahkot ja voimakkaat tuoksut, joissa on enemmän luonnetta.

Ehkä voisi sanoa, että tämä on kepeän kesäpäivän hedelmäinen tuoksu? Sellainen, josta ei ole kenelläkään mitään valittamista 😘 ja joka on "harmiton" ja yksinkertainen, eikä aiheuta kenellekään migreeniä tai muita ikäviä oireita.

Kuivien kantapäiden ja muiden korppuuntuvien ihonosien pelastus

Minä en ole mikään ihoöljyjen vannoutunut käyttäjä, mutta joskus on käynyt mielessä, että paljon kehuttua Bio-Oilia voisi kokeilla. No nyt sattui hävikkiruokakaupassa olemaan edullisesti brändin Bio-Oil Gel, niin hankinpa sitten sivupuhteinani sen.

Tälläsin sitä ensiksi naamaani, ja vieläpä hurjan köntsän, mikä oli virhe, sillä tätäriittää ihan pieni rippunen.

Kun oikean, riittävän vähäisen annostelun taitaa, tämä on itse asiassa oikein hyvä! 

Kasvojen sijasta suosittelisin tätä ehkä enemmän herkästi kuivuville ja sarveistuville ihonosille, kuten kuiville kantapäille.

Geeli on tosiaan aika rasvaista (geeliksi siis), vaaleanpunaista ja siinä on runsaasti ihoa pehmentäviä ainesosia, kuten parafiinia, glyseriiniä, sheavoita, glukonolaktonia, hyaluronihappoa, ureaa, maitohappoa ja lanoliinia. 

Tätä sitten laitoin kuiviin koipiini, ja vedin yöksi puuvillasukat jalkoihini. Aamulla kintut olivat pehmeät kuin vauvan pylly. 

Kävisi varmaan huulirasvastakin!

Matsmartista oli tämä purkki pikkurahalla.

Muutama suosikkituote

Katsastetaanpa tänään muutama kosmetiikkasuosikki. Tämä lista ei ole mikään kovin kattava, mutta joitakin tuotteita olen kehunut jo niin moneen otteeseen, että jätin ne tästä listasta pois.

Aloitetaanpa vasemmalta punaisesta pipettipullosta. Kyseessä on Judith Williams Cosmetics Niacinamide Expert -seerumi, jossa on ainesosat kohdillaan, eli 8% puhdasta niasiiniamidia ja 20% C-vitamiinia sekä pre- ja probiootteja ja glyseriiniä sekä kasvisuutteita. Brändistä kirjoittelin aiemmin täällä. 

Vaaleansininen tuubi siinä vieressä on mitä kosteuttavinta korealaista yöseerumia: Skin1004 Madagascar Centella Hyalu-Cica Sleeping Pack. Kirjoittelin siitä aiemmin täällä. Itse tuote on heppoisan oloista, hiukan sameaa geeliä, mutta kosteutustehot ovat aivan loistavat, se ei edes tarvitse mitään rasvaisempaa ylleen ja aamulla ihoa ei kiristele. 

Keskellä olevat kynät ovat Bourjois-merkkisiä huultenrajauskynä. Todella loistava, sekä hyvin luonnollinen sävy 01 Nude Wave.

Ylimpänä on todella loistava Babor Hydra Liquid -meikkivoide, joka on tehty Baborin ampullipohjaan. Sävy on 04 Porcelain. Näyttää naamassa todella hyvältä ja siloittaa juonteita ja häivyttää ihon virheitä.

Sen alla on Origins Drink-up Intensive Overnight Hydrating Mask with Avocado & Glacier Water -yönaamio. Loistava kosteuttaja, joita olen käyttänyt useita tuubilisia.

Alimpana keskellä on Ben Nye Translucent Powder, sävy Fair. Loistava irtopuuteri, joka tasoittaa ihoa ja häivyttää huokosia. Pieni miinus pakkauksesta, josta ei saa suoraan puuterisiveltimelle.

Vihreä pikkupurkki on Laneige Lip Sleeping Mask. Kun laittaa tämän alle jotakin vesipohjaista seerumia ja sitten tätä yöksi, niin ei voi enää aamulla valittaa, että huulet olisivat rohtuneet! Aiempi postaus on luettavissa täältä.

Oliko joukossa jotakin kiinnostavaa?

Millainen olisi joulupöytäni, jos poimisin eri maista ne parhaimmat?

Ette kyllä usko, että olen monta viikkoa kuolannut erästä niin peribrittiläistä kuin irlantilaistakin jouluruokaa. 

Erään ystäväni vävy, Leighton, "doing the honours".

Tämä liittyy perinteiseen joulukalkkunaan, josta en niinkään pidä, mutta se täyte, stuffing! Dublinissa oli työpaikalla joululounas, jonka kokit annostelivat lautaselle kysyen aina, että saako olla myös sitä stuffingia. Minä olisin jättänyt sen kalkkunan ottamatta ja syönyt vain sitä täytettä. Sille kun löytäisikin hyvän reseptin, mutta se tietty vaatisi myös sen kalkkunan, jonka mehuissa se maustuu.

Sekin tietty riippuu siitä, miten se on tehty. Lontoon-aikoina en muista siihen niinkään ihastuneeni. 

Kalkkuna itsessään oli aina kuivakkaa, ja jo muutaman päivän päästä joulupäivästä ne tähteet tulivat jo korvista ulos.

Jouluvanukkaan liekitys on tarkkaa puuhaa!

Toinen Brittein saarilta tuleva juttu, josta tykkään on jouluvanukas - siis jos se on hyvin tehty. Vaihtoehto sille on englantilainen hedelmäkakku. Hiukan samanlaisia kumpikin, eikä niitä paljoa syö, kun ne ovat niin tuhtia tavaraa.

Nämä Terrys's Chocolate Oranget liittyvät myös lapsuusmuistoihini. Niitä oli jouluna. Mahtaako näitä saada Suomesta?

Aachenin joulutorilta Katschhof-aukiolta.

Täällä Saksassa kivoja ovat tietysti joulumarkkinat, ihan kuten Sveitsissä ja Alankomaissa. Tosin en jaksa enää niistäkään niin innostua.

Niissä myydään glühweiniä ja lebkucheneita, joista en pidä kummistakaan, enkä lebkucheneita muistuttavista Aachenin printeneistä. Glögiin ja sen kululaisjuomiin tuli syvä vastenmielisyys iloisina opiskeluaikoina, ja lebkucheneihin myöhemmin työelämässä, kun sain niitä saksalaiselta työkaveriltani ison laatikon, ja niitä syötiin vielä seuraavan vuoden syyskuussakin.

Tuntuu, että täällä Saksassa jouluna syödään mm. juustofondueta tai raclettea, ja mikäs siinä, se maistui kyllä Sveitsissäkin, ja Suomessa minulla onkin niin raclettepannu kuin fonduepata, joten se voisi olla yksi vaihtoehto jouluruoaksi - pitkästä aikaa!

Raclettepannun ylätasollahan "kuuluisi" grillata lihaa, mutta kevennän aina sen verran, että lihan sijasta on rarjolla erilaisia pilkottuja, oliiviöljyllä siveltyjä kasviksia, joita on mukava grillailla sulaneen juuston lisukkeeksi.

Suomalaista jouluruokaakaan en kyllä väheksy, joskin livekala voidaan jättää pois listoilta. Varasinkin viikon päästä perjantaiksi ravintolasta joululounaan, kun olen silloin Turussa. Kinkku, sillit ja lanttulaatikko kyllä maistuvat.

Edit: Tuli vielä mieleen vanhanajan sillisalaatti, ja etenkin venäläinen silli, jota tarjottiin lapsuuteni joulupöydässä. Voisikin sitä harkita tänä vuonna joulupöytään! Täällä kuva sen asettelusta ja ohje, linkki toiseen blogiin. Tykkään!

Jälkkäriksi tietystikin Viktorian kiisseli, Maltanriisi tai niin peribrittiläinen trifle. Viimeksimainittu on helppo tehdäkin.

Mitä sinä aiot syödä jouluna?

Hämmentyneen näköisiä joulupukkileivoksia paikallisen leipomokahvilan ikkunassa.

Volyymia hiuksiin

Pääsipä tulemaan muutaman päivän väli postauksiin, mutta joulu vaatii hiukan suunnittelua. Lähden siis viikonloppuna Suomilomille, ja kaikki ostokset pitäisi hoitaa ennen sitä.

Tämän päivän riesa on se, että pitäisi pestä hiukset, vaan minulla ei ole täällä hiustenkuivaajaa. Meneehän se toki niinkin, että pesee ne illalla ja menee märillä hiuksilla nukkumaan, mutta sitten ne ovat taas aamulla tuhannen takussa, tämä kirottu kihara.

Arvasin kyllä, että alan taas valittaa näistä hiuksista, kun ne kasvavat...

Ostin Batisten volymisoivaa kuivashampoota, jonka sisältävän kollageenin (!!!!) pitäisi runsauttaa hiuksia - siis kohotusta päänahasta lähinnä haen. Jospa sillä voisi hiukan pidentää pesuväliä?

Tuntuu kyllä siltä, että tästä jää ikäviä valkoisia rantuja tukkaan. Enemmän kuin muista Batisten kuivashampoista. Onko joku muukin kokeillut?

Tuote, mikä auttaa paremmin saamaan eloa lättänöihin hiuksiin on Eleven Australia Dry Finish Texture Spray. Eihän tämä ole kuivashampoo, vaan tekstuurisuihke, ja tällä saa kyllä kummasti kohotettua kampaustaan.

Tykkään brändin tuotteista, ja vastaavasta tekstuurisuohkeesta kirjoittelin aiemmin täällä. Molemmat toimivat!

*****

Sitten ihan vaan vinkkinä, käykääpä kurkkaamassa fiksuruoka.fi:n sivuille. Tarjolla on edullisesti mm. Joe Blascoa, Whamisaa, Swiss Cliniciä ja Jowaén tuotteita. Nopeimmat syövät hitaat!

Viikonlopun ruokavinkki: Fenkolikeitto

Mitäpä sitä muuta tarvitsisi koleina ja pimeinä syksyiltoina kuin kuumaa keittoa! Tällä kertaa se tehdään fenkolista, joka on mielestäni aivan liian aliarvostettu vihannes. Moni sanoo, ettei osaa oikein käyttää sitä, mutta tästäpä on sitten hyvä aloittaa sillä tämä hienoisen aniksenmakuinen kasvis hautuu ihanan pehmeän makuiseksi siinä sipulin kera.

Ja kun minä puhun aniksen mausta, en todellakaan tarkoita mitään anispastillin tai -karkin makua. Tämä on aivan omaa luokkaansa. Tämä on myös aika edullista ruokaa, tämä noin puolen kilon fenkoli maksoi täällä hiukan yli kolme euroa ja pari sipulia (n. 200 g) maksoi hiukan yli euron.

Fenkolikeitto

1 iso fenkoli

2 sipulia

oliiviöljyä

kasvislientä

kermaa

suolaa, jauhettua valkopippuria

(valkosipulia)

Ohje on hyvin yksinkertainen. Aloitan aina keittojen teon kuorimalla ja silppuamalla sipulin. Sipulisilpun kuullotan oliiviöljyssä (varo palamista, sipuli ei saa ruskistua!).

Lisään seokseen silputun fenkolin ja pyörittelen silppua kattilan pohjalla, kunnes silppu pehmenee. Lisää kasvisliemi (tähän satsiin meni noin 0,5-0,7 l, mutta mittaa se sopivaksi halutun paksuuden aikaansaamiseksi). Kiehauta ja lisää kermaa (tämäkin sopivasti, ehkä noin 2 dl, makutottumuksista riippuen. Joku tykkää juoksevammasta ja kermaisemmasta keitosta, joku taas paksummasta ja vähemmän kermaisesta.

Älä enää keitä, ainoastaan kuumenna kerman lisäämisen jälkeen.

Soseuta sauvasekoittimella sileäksi.

Voit myös käyttää kookoskermaa (tai kaurakermaa), jos haluat vegaanisen sopan. Tarkista maku ja (mausta) + tarjoile!

Normaalisti en laita tähän keittoon valkosipulia, mutta nyt oli kaksi ostosta, joita teki mieli hulauttaa soppaan hiukan ikäänkuin kokeilun vuoksi. Ja kun sanon hiukan, niin se on tosiaan vain hiukan. Korostamaan makua, sillä mikään ei saa kävellä fenkolin hienon maun yli.

Tuota mustaa valkosipulia ei saa muutenkaan törsätä ylettömästi vaaleisiin ruokiin, sillä se tekee ruoan ikävän harmaaksi (löytyipäs muuten mielenkiintoinen nettisaitti, ks. linkki edellä, kaikki mahdollinen valkosipulista). Itse asiassa juuri tuo musta valkosipuli tuki fenkolin makua hyvin, mutta kuten sanottu, annostuksen pitää olla todella pieni, eli vajaa hyppysellinen.

Mukavaa Itsenäisyyspäivän iltaa! (täälläpäin juhlitaan Sinterklaasia)

Tiedättekö, mitä päivää täälläpäin vietetään (5. ja) 6. joulukuuta? 

Sinterklaas, tai Sint-Nicolaas on hahmo, joka perustuu Pyhään Nikolaukseen, jonka päivää vietetään tänään 6.12. Hän on lasten suojeluspyhimys.

Varsinkin Alankomaissa, mutta myös täällä Saksan länsiosissa, Luxembourgissa, Ranskan pohjoisosissa, Belgiassa, sekä Romaniassa, Puolassa, Unkarissa ja Alankomaiden Karibialla olevilla alueilla tämä on se joulu, ei niinkään 24.12.

Sinterklaas perustuu Pyhän Nikolaoksen (v. 270-343), Turkin Myran kreikkalaisen piispan hahmoon. Hän on pitkä ja komea, harmaapartainen mies, joka käyttää pitkää punaista viittaa tai kasukkaa. Kädessään hänellä on koristeellinen, seremoniallinen paimensauva.

Sinterklaas ratsastaa perineisesti valkoisella hevosella ja hänellä on mukanaan iso punainen kirja, johon kirjataan onko jokainen lapsi ollut hyvä vai tuhma viimeisen vuoden aikana.

Sinterklaasin kumppanina on Zwarte Piet (Black Pete, jonka voisi suomentaa vaikka "Musta Pekka"). Hä on pukeutunut maurilaiseen asuun ja hän tyypillisesti kantaa mukanaan pussia, jossa on karkkia lapsille. Hänellä on myös mukanaan pajunvitsoista tehty nokikolarin luuta, josta tuhmat lapset saattavat saada takamuksilleen.

Sinterklaasin juhliminen alkaa, kun hän saapuu Alankomaihin marraskuun puolenvälin paikkeilla (ensimmäisenä lauantaina 11.11. jälkeen) laivalla Espanjasta (Alankomaissa tämä satama vaihtelee vuosittain). 

Paraatit alkavat ja lapsille heitellään karkkia ja herkkuja. Tämän jälkeen aina 5.12. saakka Sinterklaas ja Zwarte Piet vierailevat lukuisissa paikoissa, kuten kouluissa, sairaaloissa ja kauppakeskuksissa.Öisin jänen sanotaan lentävän ratsunsa kanssa yli kattojen ja pudottelevan lahjoja kilteille lapsille. Samoin tuhmat lapset saavat varoa Zwarte Pietiä ja hänen pajunvitsojaan, ja uhkana on myöskin se, että Zwarte Piet nappaa heidät juuttisäkkiinsä ja vie mukanaan Espanjaan.

Perinteisesti 5.12. illalla, ennen nukkumaanmenoa, lapset laittavat kenkänsä lähelle tulisijaa (nykyään myös lämmityspatteri käy tähän) ja jättävät Sinterklaasin hevoselle vesikulhon ja porkkanan tai tukun heiniä. Aamulla heidän herätessään kengissä on pieniä lahjoja.

Lähde ja kuvat: Wikipedia (lue sieltä aiheesta lisää)