Niitänäitä

Ei taas kovin helposti alkanut tämäkään reissu. Kävin ennen lähtöä asioilla ja kiireessäni päätin hirsaista hampurilaisen nälkääni, koska kotona ei ollut kuin litra tuoreita mustikoita. Nopea ateria se olikin, ja peruutin autoni parkkipaikalla hiukan taaksepäin viedäkseni jätepaperit roskikseen. Jouduin tämän takia poistumaan autosta (roskis oli toisella puolella), jättäen sen oven auki. No huh, kun käännyin palatakseni autoon, koko keksintö rullasi kiihtyvällä vauhdilla kohti erästä parkkeerattua autoa. Ja minä kun en ollut laittanut käsijarrua kun oltiin kerran tasamaalla...

Kirmisin auton kiinni ja tartuin takaoven kahvasta ollen päättänyt saada sen pysähtymään. Pysähtyihän se - lopulta, ja irrotin otteeni ovenkahvasta ja auton lähtiessä kiitämään uudelleen kohti parkissa olevan auton kylkeä sain loikattua etuovesta sisään ja vetäistyä käsijarrun päälle.

Kaara pysähtyi parinkymmenen sentin päähän parkissa olleen auton kyljestä.

Samaan aikaan noin kolmen metrin päässä oli auto parkkeerannut ja perhe vääntäytynyt siitä ulos. Kaikki toljottivat tapahtumaa ja mies kysyi: "Tarttetsä apua?". No EN enää, kiitos. Hän olisi ihan hyvin voinut ottaa muutaman juoksuaskeleen ja tarrata autoon toiselta puolelta.

Tosin olin kuitenkin aika ylpeä siitä, että sain sen järkäleen pysähtymään, eikä se ilman salillakäyntiä olisi varmaan onnistunutkaan. Tuota leikattua kättä kuitenkin jomottaa edelleen vähän *****tisti. Selästä puhumattaklaan.

Ritirimpsin...on se vaan niin "ihanaa" istua täällä businessloungessa välipyssärillä. Yäk. Olin suunnitellut matkustavani vain pienen käsimatkatavaran (=käsilaukku) kera, mutta eilen sitten oli Lontoossa sana levinnyt että tulen Suomesta ja tuli roppakaupalla ruisleipä- ja Fazerin sininen -tilauksia. Joten minulla on tukeva, iso paperikassi täynnä niitä.

Valitettavasti vaan täällä(kin) on liki trooppisen kostea ilma ja kassin rivat repesivät ja kaikki leipäpaketit ja suklaat vyöryivät sieltä ulos. No, taxfreestä sai tukevia muovipusseja, joita minulla on nyt kolme, sen yhden "tukevan" paperikassin sijasta.

Niitä kerätessä sain turmeltua muutaman huolella siistityn ja lakatun kynnen ja toisen korkkarini. Lähdin nimittäin työkledjut päällä  - varmuuden vuoksi, sillä niin monta kertaa on matkalaukku ollut teillä tietymättömillä, enkä halua tavata toimeksiantajaa kesäsandaaleissa.

Tähän vielä täytyy lisätä, että viime viikolla sain kesän ensimmäiset sääskenpuremat, jotka tietty minulla paisuivat mittaviksi rakkuloiksi (olen aina ollut allerginen hyttysenpuremille), joten nyt ovat koipeni täynnä punaisia arpia ja rakkoja. Lienee parasta yrittää meikata ne jotenkin ennen kokousta. Nyt näytän lähinnä ruton iskemältä noine koipineni.

Mistähän se johtuu, että lennon ei tarvitse olla kovinkaan pitkä kun jo tunnen itseni rähjäiseksi ja nuhruiseksi? Nyt vielä pitäisi seuraavan lennon jälkeen sompailla näitten pussien ja kassien kanssa läpi Lontoon Camdeniin. Huhheijaa. Siellä kun on yksi tapaaminen klo 16, taidan juuri ehtiä kun menen suoraan ronkeineni.