tiistai 2. tammikuuta 2018

Joululahjoja, osa II

Mitä sitten ostin herra D:lle? Kerrottakoon nyt sekin, ihan ensialkuun. Hän on tykästynyt kalliisiin kashmirneuleisiin. Eli sellainen  - niitä onkin jo kokoelma minun hankkiminani. Tähän sitten Tom Fordin Noir -tuoksun dödö ja partabalsami. Herra ei ole oppinut käyttämään partavesiä, ja hyvä ehkä niin.


Noir on varmaan paras miesten tuoksu, jota olen nuuhkinut. Minut ainakin voisi tainnuttaa sillä mennen tullen. Partabalsami on itsessään niin pehmeänvoimakasta, ettei paremmasta väliä. Saajakaan ei heittäyntynyt lattialle mahalleen potkimaan ja huutamaan, vaikka vannoutunut Armanin mies onkin.

Lyhyt luonnehdinta Fragranticasta kertoo sen olevan puuterinen, balsaminen, tuoreen mausteinen jne. Ihmekös tuo, sillä kompleksikas tuoksu avautuu mm. bergamottina, kuminana, rautayrttinä, rosépippurina ja orvokkina syventyen mm. ihanaan mustapippuriin, muskottipähkinään, toscanalaiseen iirikseen, egyptiläiseen kurjenpolveen ja hienoiseen bulgarian ruusuun ja salviaan. Pohjalla on opoponaxia, ambraa, sivettiä, patsulia, vetiveriä ja vaniljaa. Ihan jumalainen tuoksu!




Äidiltäni sain kirjan. Kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta en aio viedä sitä Baseliin, siellä kun on liikaakin tavaraa, ja vaarana on, että kevään päätteeksi muutan takaisin Suomeen (niin, vuoden 2016 kesällä muutin Baseliin "vain" muutaman kuukauden konsuttikeikalle, mutta sielläpä olen suunnitelmistani huolimatta edelleen...). Joillekin kirja voi olla tuttukin, mutta jos ei ole, niin täällä lisää. Luen sitten pääsiäisenä, kun tulen takaisin  - tai öh, lomalle. Tai mihin sitten elämä taas työnomadin viekään.


Herra D oli ostanut sitten mm. tämän tuoksun. Kerrankin olivat miehiset hoksottimet kohdallaan, kun kainosti tästä vihjaisin, kun juttelimme Skypessä pari kuukautta sitten. Olin saanut tästä näytteen ja se oli suorastaan pyörryttävän hyvä, voisin sanoa Guerlainin tuoksujen vertainen.

Tämä Hermès'n tuoksu oli kyllä rakkautta ensi nuuhkaisulla. Mausteisuutta, valkoisia kukkia, tuberosaa, puuterisuutta (tämä lienee se yhteinen tekijä tuoksuille, joista pidän suuresti), balsamisuutta ja santelipuuta. Inkivääriä, bergamottia, appelsiinkinkukkaa, vaniljaa  - alan varmaan toistaa itseäni. Joka tapauksessa aivan ihana tuoksu!

Kävin tänään pikapikaa kotikotona, joka möllöttää edelleen asumattomana tuossa Turun keskustassa, Aurajoen rannalla. En ole asunut siellä vuosiin, ja sitäkin ennen kävin siellä vain kääntymässä työmatkojen välissä. Siellä se kuitenkin edelleen on, enkä aio siitä luopua tai vuokrata. Vilkaisin hetken mielijohteesta kylppärin kaappiin, siellä käyminen kun herättää niinsanotusti "kotiarkeologisia" uteliaisuudenpuuskia. Kas, siellä oli miltei täysi pullo lempparituoksukseni taannoin julistamaani Guerlainin l'Heure Bleue'tä. Mitenkä olenkaan mahtanut sen unohtaa sinne?

2 kommenttia:

  1. Fiksu kirjalahja äidiltäsi. Eiköhän kirja liene tuttu useimmille, voittihan se Finlandiapalkinnon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tällaisia kirjoja mutsi (hän aina allekirjoittaa postinsa näin) suosiikin. Olen utelias lukemaan sen, mutta tällä hetkellä en halunnut mitään ylimääräistä Baseliin raahata, muutto senkin pienen sielläolevan tavaramäärän kanssa tulee olemaan tuskallista :)

      Poista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!