Mitä huulipunasi sisältää?

Daily Mailissa oli hauska juttu huulipunan ainesosista. Bournemouthilainen kemian opettaja oli laatinut asiasta selvityksen. Referoin tekstiä tähän lyhyesti.

Lempparini Sensain Long Lasting Lipstick, joita piti taas eilen ostaa yksi uusi väri.

Yhdessä huulipunassa voi olla useita satoja eri kemikaaleja, joista jotkut ovat luonnollisia. Punainen väriaine on usein tehty murskatusta kokkinelli-ötökästä, samaa väriä käytetään elintarvikkeissa. Väriä kutsutaan karmiiniksi (karmiinipunainen tai karmiinihappo), ja se saadaan irti murskatuista, kaktuksissa elelevistä  kirvoista keittämälla niitä ammoniakissa tai natriumkarbonaattiseoksessa.

Eosiinia taas käytetään vamppimaisen tummissa sävyissä ja se myös parantaa sävyn kestävyyttä reagoimalla ihon kanssa. Tämä väri muuttuu hiukan reagoidessaan huulten amiinihappojen kanssa ja muodostaa sinertävän vivahteen.

Muut pigmentit muodostavat yleensä vain noin viisi prosenttia punan sisältämistä pigmenteistä. Titaanioksidi, joka on valkoista ainetta, vaalentaa punat erilaisiksi karkki- ja pastellisävyiksi. Titaanioksidi toimii myös fysikaalisena aurinkosuojana.

Kapsaisiinia, jota löytyy chileistä, taas käytetään ihon mietona ärsyttäjänä, joka saa aikaan huulia turvottavaa vaikutusta. Öljyt ja vahat taas saavat aikaan huulipuikon liukuvuudenja pysyvyyden huulten  iholla.

Mehiläisvaha sisältää noin 300 eri kemikaalia, käytetään usein kandelillavahan kanssa vaihtoehtoisesti huulipunien valmistamiseen ja sen sisältämien ainesten sitomiseen. Karnaubavahan käyttö  taas nostaa huulipunan sulamispistettä, eikä se sula niin helposti esimerkiksi auringossa. Vahoista saadaan myös kiiltoa.

Öljyt, kuten risiiniöljy, toimivat hoitavana ainesosana, ja niiden määrä huulipunassa on noin 65 %. Lisäksi huulipunissa voiu olla eteerisiä öljyjä tai tuoksuaineita.

Viime vuosina on puhuttu paljon joidenkin huulipunien sisältämistä raskasmetalleista. Eräässä Kalifornian yliopistossa, Berkeleyssa tehdyssä tutkimuksessa 32:n kosmetiikkabrändin huulipunissa havaittiin olevan lyijyä, kromia, alumiinia ja manganeesia. Tutkimus perustui syötyihin huulipuikkoihin ja niiden metaboliaan, ja määrien katsottiin olevan vaarattoman pieniä.