perjantai 7. joulukuuta 2018

Seitsemän kertaa sädehoitoa takana - kuulumisia ja kivunhoitoa

Minulla on aina ollut tarkoitus kirjoittaa tätä blogia joka päivä, mutta aina se ei onnistu. En olisi uskonut, että tämä sädehoito sotkee asioita, mutta niin se vaan tekee. Halusin kirjoittaa hiukan tilanteesta. Ehkä joku hyötyy näistä kokemuksista. Todella moni ihminen kuitenkin saa jonkinlaisen syövän elämänsä aikana.

Ihan aluksi täytyy edelleen toistaa, että itse sädehoidossahan ei ole mitään pelottavaa, eikä se tunnu miltään. Kuitenkin, kuten kaikilla hoidoilla  - lääkkeitä myöden  - sillä saattaa olla joitain sivuvaikutuksia (tai haittoja - olen itse sitä mieltä, että jos jollakin hoidolla ei niitä ole, on hoito itsessään tehoton, ja näitä "haittojahan" saattaa olla jopa psykiatrisessa hoidossa - on siis aina punnittava hoidon hyöty vs. haitat).


Pitkä intro  - enkä minä halua pelotella ketään. Huomaan vaan, että monet pitävät sädehoitoa suoranaisena kauhistuksena. Ehkä se on aika tekninen termi. Kertokaa minulle, mikä siinä kauhistuttaa! Minulle se on tuttu homma tässä vaiheessa.

Rintasyöpää hoidettaessa minulla ei ollut mitään sen kummempia tuntemuksia, paitsi että iho paloi loppusuoralla, mistä olen aiemmin kertonut. Nyt sitten selkä kipeytyi muutaman hoitokerran jälkeen ja töin tuskin pystyin kävelemään, mikä oli aika inhottavaa. Varsinkin portaat olivat hankalia.

Tätä saattaa tapahtua hoidon alussa, eli tuollainen sädetys turvottaa kudoksia.

Olin todellä ällistynyt, että TYKS:issä kipuasia otettiin todella vakavasti (!!!! - eikä sillä, etteikö kipua yleensäkin pitäisi hoitaa heti alkuunsa, ennen kuin se kroonistuu). Sädelääkäri soitti yhtenä päivänä kuudelta illalla, ja pohdimme sitten siinä yhdessä lääkityksen säätämistä.

Olen itse aika kriittinen lääkitykseni suhteen, mutta jos teissä lukijoissa on kivusta kärsiviä, neuvoisin hoidattamaan kivut kunnolla, sillä ne saattavat kroonistua.

Omalta osaltani voin vaan sanoa, että jo se helpottaa, että saa tietää sädehoidon olevan hyvä kivun lievittäjä. Oletan siis, että tämän pahenemisvaiheen jälkeen kipu alkaa helpottaa, mitä se nyt on jo jonkin verran tehnyt. Lääkitsen itseäni tarpeen mukaan.

Onko teissä lukijoissa ketään syöpää sairastavaa/sairastanutta? Hyvin moni sairastuu, ja se kävi minulla aika nuorena. Enkä ole ainoa.

PS: Parin päivän kuluessa tulee se lupaamani jouluarvonta. Koska joulu tulee aika pian, osallistumisaika on varmaankin aika lyhyt. Tämä ennakkovaroituksena. Arvonta on VAIN vakkarilukijoille. Liittyä aina voi, tietty.

3 kommenttia:

  1. Hei! Minulla löytyi rintasyöpä 6 v sitten, 50-v mammografiassa. 2 pientä kasvainta, gradus 1, vartijaimusolmukkeet puhtaat. Hoitona osapoisto, 25 x sädehoito ja 5 v Tamofen-lääkitys. Mielestäni pääsin ”helpolla”, jos syövästä voi noin sanoa. Sädehoito ei tosiaan tuntunut missään ja ihokin kesti hyvin kun aloitin rasvauksen heti hoidon alussa. Yllättäen se vähän väsytti, mutta osasyynä varmaan 40 km matka suuntaansa ja kävin hoidon aikana myös töissä. Löysin blogisi sairastumisen aikaan (en enää muista mitä kautta) ja tykästyin todellakin niin että edelleen seuraan päivittäin. Kirjoitat minua kiinnostavia juttuja ja hienolla tyylillä. Itse asiassa blogisi on ainoa syöpään liittyvä jota enää luen. Ja tämä on ensimmäinen kommenttini mihinkään blogiin ikinä. Kiitos blogistasi ��

    VastaaPoista
  2. Minulla löydettiin ajoissa kohdunkaulan solumuutoksen aikoinaan,mikä oli onni. Suvussani on ollut niin paljon syöpätapauksia, esim, äiti munasarjasyöpä, sisko , serkut molemmin puolin ja täti sekä muitakin olleet rintasyöpäpotilaita, joten olen riskiryhmässä ,ja käyn sen vuoksi useammin mammografiassa .

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!