lauantai 8. syyskuuta 2018

Puutarhaunelmia ja muuta höpinää

Biopsiasta ei ole vieläkään kuulunut yhtään mitään, mikä alkaa olla vähintäänkin merkillistä, sillä sitä nyt on odoteltu jo pari kuukautta. Mikä nykyään on "hoitotakuu"? Kuka vastaa, jos kasvain levittää itseään vaikka maksaan tai keuhkoihin? Silloin ei enää mikään auta, koska kordooma ei anna vastetta kemoterapialle eikä sädehoidolle. Tai jos riisipuuroa muistuttava kasvain on jo syönyt koko nikaman (kuten minulla läpimitaltaan noin kolmesenttisenä), ritsahtaako se nikama ja täten vaurioittaa koko hermostoa ympärillään jos jotakin sattuu, i.e. kuormitan itseäni vaikka nostelemalla taakkoja? Voihan se nikaman "munankuori" ritsahtaa rikki, siis murtua, ja joillakin se on sitä tehnytkin. Tuolla amerikkalaisella Chordoma Survivors - FB-ryhmässäkin kuolee jatkuvasti porukkaa. Mitä asiasta pitäisi ajatella? Uskon, että luukasvainhoitaja osaa asiansa, olisi kuitenkin kiva tietää, missä se ongelma on sen superpitkän luuporan hankinnassa.


Minä olen innostunut puutarhasta. Tämä homma lähtee joskus lapasesta, kuten osin nytkin. Ja ei, en tykkää itse siellä kuoputella, mutta ne taimet...

Kaikki alkoi pari viikkoa sitten siitä, että autoni tuulilasiin iski kivi, joka teki siihen ruman noin puolen sentin läpimittaisen kolon. Harmistuneena totesin, että ekaa kertaa elämässäni minulla on auto, jonka kaskovakuutuksessa EI OLE tuulilasin korvaussuojaa. Kun "eihän mulle mitään satu". No nyt sattui.

Varustauduin googlettelemaan koko seuraavan päivän edullisia ja luotettavia korjauspaikkoja (ja tässä kaikille auton omistajille tiedoksi, että on netissä on sellainen palvelu kun AutoJerry, joka kilpailuttaa puolestasi liki kaiken autoihin liittyvän, huolloista ja korjauksista uusiin renkaisiin  - erittäin kätevää ja sain ekat tarjoukset heti), ja sopiva paikka, jossa korjaukselle tuli myös 120 kk:n takuu (!!!!), löytyi kaupungin toiselta puolelta. Ja siinä vieressä oli kauppapuutarha...

Itse korjaus vei noin 15 minuuttia ja jäljestä tuli liki näkymätön. Olin erittäin tyytyväinen hintaankin, joka oli 20 euroa. Joten tyytyväisenä ajattelin mennä hiukan katsomaan, mitä sieltä puutarhalta sitten löytyisi. Ja löytyihän sieltä vaikka mitä. Palasin sieltä kahden maa-artisokan taimen kanssa (1 euro/kpl), yhden karhunvatukan taimen kanssa (vitosen) ja yhden viiniköynnöksen kanssa (7 euroa). Tuossa seinustalla kasvanut vanha viiniköynnös kun oli aikansa elänyt. Mies pääsi istutushommiin.

Saskatoon, eli marjatuomipihlaja jäi hiukan kaivelemaan. Niin, ja eihän minulla omaa puutarhaa ole, vain parveke Aurajoen yllä omassa asunnossani, mutta miehen talossa on iso tontti. Menin sitten tänään hakemaan toiselta puutarhalta, mutta pahus, ne oli myyty loppuun. Keväällä kuulemma saavat sitä lisää. Kuulin samalla, että isotuomipihlaja olisi samantapainen, herkullisia marjoja tuottava kasvi, mutta sen tuonti Suomeen (ja myynti) on juuri kielletty, joska se leviää riesaksi saakka ja linnut levittävät sitä syötyään marjoja.

Saskatoon. Kuva: yle.fi

Noh. En kuitenkaan palannut tarhalta tyhjin käsin. Marja- ja hedelmäpuut olivat -30%, joten päädyin ostamaan lumikirsikan, joka siis on pensastava kirsikkaversio, jonka marjat ovat valkoisia. Meillä on talon päädyssä iso kirsikkapuu, jonka marjat pitää joka vuosi pelastaa ahneilta linnuilta. Puutarhurin mukaan linnut eivät välitä valkoisista kirsikoista, jotka kuitenkin maistuvat ihan yhtä meheviltä kuin punaiset kirsikkaversiot. Sitten on vielä pensastava suklaakirsikka, joka sekin himotuttaisi ostaa... Ehkä kuitenkin nyt maltan mieleni.

Olisihan siellä puutarhalla paljon muutakin kivaa, mitä sanotte esimerkiksi kiinanlaikkuköynnoksestä, minikiivistä (molemmista lisää täällä) tai tryffelitammesta ja tryffelipähkinäpensaasta? Viimeksimainittujen juuristoon on valmiiksi istutettu mustatryffelin rihmastoa. Alkaa hiukan vaikuttaa siltä, että käyn hakemassa tuon pähkinäpensaan vielä huomenna.

Nyt onkin mukava katsella keittiön ikkunasta tuota pientä "keittiöpuutarhaani", jossa raparperi ja mustaviinimarja jo rehottavat. Maa-artisokan pitäisi mahdollisesti vielä kukkia tälle vuodelle (koska kasvi on auringonkukan sukuinen, kukka muistuttaa myös sitä) ja toivon, että tontin kulmaan istutettu suuri herkkuni karhunvatukkakin siitä lähtisi nopeasti kasvuun. Portaiden edessä kasvaa kvitteni, ja talon päädyssä siis on kirsikkapuu ja uusi persikka, ennen ruusupenkin vieressä olleen ja viime talvena kuolleen persikan sijaan ostettu. Saapa nähdä, miten se alkaa kasvaa.

Mukavaa lauantai-iltaa!

9 kommenttia:

  1. Pitäsköhän sun ottaa yhteyttä potilasasiamieheen ja kysyä asiasta ton biopsian suhteen?

    Mää haaveilen omasta pihasta ja puutarhasta. Haluan sinne kaikkia ihania pensaita ja puita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, en tiedä enää mitä tekisin.

      Haluaisin lähteä muutamaksi päiväksi jonnekin pois! Vaan kun pitää täällä päivystää ja odotella.

      Btw, monet mutkan kautta laitoin eilen arvontapalkintosi.

      Poista
  2. Suklaakirsikka on upea, tuottoisa ja makoisa. Ystävän pihasta tuttu. Maa-artisokan kukat tosiaan ovat kauniita. En tiennyt, että sitä myydään taiminakin! Kaupan ruokapuolelta ostetut kotimaiset mukulatkin lähtevät hyvin kasvamaan. Ma todella leviää melkeimpä rikkaruohon lailla. Tottuisipa makuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs maussa on vikana? Kannattaa aloittaa vaikka kermaisesta sosekeitosta!

      Poista
    2. En välitä sosekeitoista enkä kermaisista ruuista oikein muutenkaan. Maa-artisokka menee uunissa muiden juuresten kera, silloin tälläin ja pieninä määrinä. Niin paljoa ei saa millään syötyä mitä kasvimaa tuottaa.

      Poista
    3. Välttyy sitäpaitsi kuorimiselta kun viskaa vaan uuniin

      Poista
    4. No se on kyllä totta! Ai, kasvatat sitä kuitenkin itse? Ellet itse käytä kaikkea satoa, varmaan ystävät arvostaisivat :)

      Poista
    5. Kasvatan toki, tai siis annan kasvaa :) Se kun on niin ihastuttavan helppo. On sitten joka vuosi, hoidosta tai sen puutteesta riippumatta, kuitenkin jotain purtavaa! Ja sitäpaitsi se kukkii upeasti. Tänä vuonna ei ole vielä kukkia näkynyt. Oli niin kuivaa että varretkin ovat puolet siitä mitä yleensä. Maa-artisokkahan kasvaa todella korkeaksi, parimetriseksi.

      Poista
  3. Jäin miettimään sitä "suklaakirsikka"-nimeä. Mistähän sekin tulee? Onko maku suklainen, vai vaanko siitä, kun marja on rusehtava? Kuka tietää?

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!