Rosmariiniperunoita pikalounaaksi

Uusista perunoista (siinä mielessä, kun ne Suomessa tunnetaan), voi täällä vain haaveilla. Yleensä kaupoissa on tarjolla vain yhtä lajiketta, joka on kiinteä ruokaperuna. Ei ole mitään sellaista valikoimaa kuin Suomessa.

Vähän joka puolelle sojotteleva rosmariini. Ekä olisi pitänyt saksia latvukset pois ja katsoa, haaroittuisiko se.

Eipä täällä kyllä saisi mistään tilliäkään uusien perunoiden keitinveteen tai muutenkaan kaveriksi. Sitten yhtenä päivänä hoksasin, että onhan minulla tuossa ikkunalaudalla rosmariini.

Keitinkin sitten muutaman perunan enemmän aterialle ja ajattelin herkutella seuraavana päivänä rosmariiniperunoilla.

Rosmariiniperunat ovat hyvin tavallinen juttu esim. Briteissä. Eikä niitä varten tarvita välttämättä keitettyjä perunoita, mutta ne valmistuvat hyvin esim. maanantaina edellisenä päivänä yli jääneen Sunday Roastin lisukkeiden perunoista. 

Toinen vaihtoehto on paistaa ensin öljyssä (+ valkosipulissa ja runsaassa rosmariinisilpussa pestyt pikkuperunat raakana ja kuorineen puolikkaina tai isommat lohkoina, maustaa ne suolalla ja mustapippurirouheella ja laittaa uuipellille permenemään sekoitellen muutaman kerran - pitää tulla rapea kuori ja sisuksen on oltava pehmeää).

Näitä siellä syödään jopa aamiaiseksi makkaroiden kera.

Minä paistoin kertaalleen keitettyjä perunoita lounaaksi rosmariinin kera ja tarjosin kylkeen salaattia ja seitistä tehdyn Nordseen kalapuikon remouladekastikkeen kera. Kastike tulee noiden einespuikkojen mukana. Tykkään noista, kun puikoissa on iso koko (yksi riittää) ja ne ovat kiinteästä seitinpalasta tehty. Olen kokeillut muitakin, mutta nissä kala on mössönä sisällä - ei hyvä!

Sveitsissä ja täällä Saksassa näkee usein tuollaisia kalapuikkoja sänpylöiden sisällä salaatinlehden ja kastikkeen kanssa, mutta siihen ei oikein ymmärrykseni riitä.

Perunat siis pannulle kuumaan öljyyn tai voihin rosmariinisilpun kanssa ottamaan väriä, kalapuikko perään ja perunoita vähän maustellaan suolalla ja rouhaistulla mustapippurilla. Ei ole sen kummempaa ja oli kunnon pikalounas. Rosmariini on vaan aika kovalehtinen yrtti joten sen saa hienontaa aika pieneksi, TAI sitten jättää lehden kokonaisiksi, jolloin ne voi nyppiä syödessä pois.

Rosmariinista jää ihanan raikas maku suuhun syönnin jälkeen. Hiukan kuin olisi hampaat pesty samantien.

Löysin muuten eräästä ruåtsalaisesta nettikaupasta Berliinistä manteliperunoita, jotka ovat siis hiukan samanlaisia kuin Lapin puikulat. Liki 10 euroa per 750 g pussi, mutta tilasin. Kyllähän ne maistuivat, tietenkin nekin.

Tuo ylempi peruna on egyptiläinen jauhoinen pottu, joita löysin toisesta nettiruokakaupasta ja tilasin. Nyt aprikoin, että olisiko siitä jopa uuniperunaksi, kun sellainenkin katkaraputäytteellä maistuisi. Pitää kokeilla, koko kun on ainakin hyvä (alla taas sellainen ruåtsalainen manteliperuna). Noista kaupan kivikovista pikkuperunoista ei kunnon uuniperunaksi ole, eikä täältä mistään sellaisia kuin esim. punainen Rosamunda saa.

r

Jälkiruoaksi sai riittää yksi kylmä kahvi, joita nyt onkin tullut lämpimillä keleillä juotua ylikin oman tarpeen. Yhtenä yönä tämä pilasi jo yöunetkin.

Mutta kylmä kahvihan kaunistaa, vai mitä?

Onko halpiskosmetiikka automaattisesti huonoa?

Minulla on aika selkeä käsitys tästä aiheesta. Kerronpa pari hyvää esimerkkiä aiheesta.

Bongasin taannoin paikallisesta Netto-marketista ihan uppo-oudon kosmetiikkasarjan nimeltään Shisara. Pitihän sitäkin kokeilla, varsinkin, kun kaikki tuotteet olivat alle kahden euron hintaisia (1,95 euroa/kpl). Ostin yövoiteen ja silmänympärysvoiteen.

Kotona katsoin INCI-listaa, joka vaikutti hyvältä. Alkupuolella komeili kosteuttava glyseriini, ja alkupäästä löytyi myös mm. auringonkukkaöljy, E-vitamiini ja tähkäkimikkiuute. Cosmilen tietokanta sanoo tähkäkimikistä seuraavaa: tähkäkimikki on antioksidanttinen ja se hoitaa ja pehmentää, suojaa sekä siloittaa ihoa, sekä auttaa hillitsemään mikro-organismien kasvua. Voiteessa on myös mm. ihoa pehmentävää glyseryylioleaattia, ihoa kosteuttavaa ja kosteutta sitovaa sorbitolia, kosteuttavaa magnesiumsulfaattia, kosteutta sitovaa liukoista kollageenia, askorbyylipalmitaattia (rasvaliukoinen, varsin stabiili C-vitamiinimuoto) ja hyaluronihappoa.

Itse voide on aika tuhtia, mutta sitä se saa yöksi ollakin, onhan tämä yövoide, joka on tarkoitettu kypsälle iholle. Pakkaus on ihan tyylikäs ja purkki painavaa lasia, eli kalliimman oloinen kuin se itse asiassa oli.

Toinen ostokseni Nettosta oli saman brändin ihan saman hintainen Q10 silmänympärysvoide. Tässäkin on INCI-listan kärjessä kosteuttava glyseriini. Muita aineita ovat mm. risiiniöljy, avokadoöljy, E-vitamiinipitoinen rapsiöljy, E-vitamiini, auringonkukkaöljy, kosteutta sitovaa hydrolysoitua kasvisproteiinia, ubikinonia (antioksidantti, ihoa suojaava ja UV-suojaa antava), punaleviin kuuluvaa irlanninsammalta (rauhoittaa ärtynyttä ihoa ja kosteuttaa sekä viilentää), hyaluronihappoa ja syväkosteuttavaa arginiinia ja muita aminohappoja.

Voide imeytyy hyvin, tykkään.

Näitä ainesosia tarkastellessani tulin siihen tulokseen, että monessa kalliissakaan voiteessa ei ole yhtä hyviä ainesosia!

Halvallakin voi siis saada ihan hyvää kosmetiikkaa. Olin todella positiivisesti yllättynyt näistä molemmista.

Historiallinen Monschau

Alueen pikkukaupunkien tutkiminen jatkuu. Tällä kertaa pysytellään juuri ja juuri Saksan rajojen sisällä ja vieraillaan Monschaun vanhassa kaupungissa ihan Belgian rajalla.

Monschau sijaitsee Ardennien jatkeen, Eifelin kukkuloiden keskellä, samannimisessä luonnonpuistossa Rur-joen laaksossa, Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa, ja kaupunki on osa Aachenia.

Monschaussa on n. 12 000 asukasta ja kaupunki niitti mainetta aikoinaan tekstiiliteollisuutensa takia. Joku silkkikutomo siellä näkyi olevan nytkin. 

Kesäisin väkimäärä moninkertaistuu, ihan ymmärrettävästi turismin takia.

Kaupungin ristikkotalot ovat säästyneet toisen maailmansodan pommituksilta, ja tämä tekee siitä varsin kauniin turistikohteen. Kaupunkia halkoo Rur-joki (älkää sekoittako Ruhr-jokeen, joka sekin on Saksassa, mutta toisaalla).

Kaupungissa on mäen päällä myös vanha linna, joka jäi kuvaamatta, sillä vettä tuli kaatamalla, eikä paljoa tehnyt mieli kuikuilla sateenvarjon alta yläilmoihin.

Burg Monschau toimii nykyään nuorisohostellina ja siellä pidetään myös kesäisin konsertteja. Kuva ja lisätietoja Wikipediasta.

Kuvaamatta jäi myös kaupungin kuuluisa sinappitehdas, jolla on myös perinteitä (saksalaista sinappia ei kyllä voi ylipäätään kauheasti kehua...).

Tyydyin siis pienen kävelylenkin lisäksi lähinnä istuskelemaan kahviloissa. Ehkäpä tuonne pitää mennä toistekin, paremmalla säällä. Schnellbus SB66:lla sinne ajelee täältä Aachenista hiukan yli tunnissa.

Oikein mukavaa juhannusviikonloppua!

Biosilk Volumising Therapy Root Lift

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, kokonainen tuubillinen tuota K18 hoitoainetta hiukan lätsäytti hiukseni, joten kunnon juurikohotus oli paikallaan. Olen aiemmin käyttänyt monta pulloa Eleven Australian tyvikohotussuihketta (postaus täällä), mutta sitä ei saa ihan joka paikasta täällä, joten päätin kokeilla jotakin muuta sen sijaan.

Ainoat kriteerit tuotteelle olivat, että se on suihkeena, hinta suhteellisen edullinen, että se toimii ja milteipä tärkeimpänä pidän sitä, että sitä voi käyttää kuiviin hiuksiin. Muotovaahdoilla saa kyllä pöyheän kampauksen, mutta en millään jaksa ruveta föönaushommiin, joka sitä paitsi rasittaa hiusta.

Biosilkin tuotteista olen ylipäätään pitänyt, varsinkin brändin hiuksiin jätettävä latvojen siloittaja on hyvä ja sitä olen käyttänyt pullotolkulla.

Tämä Biosilkin spray on pakattu pulloon, jossa ei ole käytetty ponneaineita, eli pumppuat itse aineen ulos.  Konsistenssi on emulsiomaista, hoitavaa, ja siinä on mm. nimensä mukaisesti hydrolysoitua silkkiä, glyseriiniä, pantenolia ja hydrolysoitua riisiproteiinia.

Suihke on tarkoitettu pitkille hiuksille ja se antaa kevyen pidon. Tämä tarkoittaa sitä, ettei se jätä hiuksia yhtä karkean tuntuisiksi kuin tuo Eleven Australian spray, joka toki onkin enemmän struktuuria antava. Tämä pito on tyvihiuksille ihan riittävää mielestäni.

Suihketta voi käyttää sekä kosteisiin, että kuiviin hiuksiin, ja se sopii etenkin hienolle hiuslaadulle (mitä minun hiukseni eivät ole). 

Plussaa, suihke antaa kiiltoa ja se sisältää myös UV-suojan.

Tämän päivän hintoja kun katselee, esim. Notinosta tämä 207 ml:n pullo irtoaa alle 7,50 euron (ehkä edullisin ostopaikka?). Omani ostin Parfumdreansista. Myyntipaikkoja on toki paljon muitakin.

K18 ja Olaplex

Viime vuosina on markkinoille tullut kaikenlaista "hiustenhoito-plexejä", joista kirjoittelin aiemmin täällä.  Kaikki nämä -plex -päätteiset tuotteethan tietystikin ratsastavat jollain tavalla aika aggressiivisesti markkinoille tuodun Olaplexin maineella.

Minä en oikein sinuiksi päässyt noitten Olaplexin tuotteiden kanssa. Hiukset tuntuivat katkeilevan entistä enemmän. Aiemmat postaukset ovat luettavissa täällä, täällä ja täällä. 

Suomessahan Olaplexin markkinointi on sujunut aika hyvin, mutta esim. Irlannissa tuotesarja ei ole ole kovinkaan tunnettu, edes kampaajien keskuudessa. Tosin siellä on hiustuotteissa enemmän valikoimaa markkinoilla.

Kun seuraa viimeaikaista keskustelua Olaplexistä netissä, ykei yleinen mielipide näkyy olevan tuotteiden alentunut laatu.

Minä en muutenkaan ole kiinnostunut kokeilemaan noita enää, kun koko repertuaari on testattu. Käänsin siis katseeni K18-nimiseen sarjaan, jota on kehuttu.

Nämä ovat hintavampia kuin Olaplexin tuotteet. En välttämättä viitsisi ihan suoriltaan laittaa satasta hiuksiin jätettävään hoitoaineeseen, joten päädyin tilaamaan Hollannin puolelta hiustarvikekaupasta kaksi 5 ml:n tuubia K18 Leave-In Molecular Hair Maskia. Kahdeksan euroa per tuubi, kun muualla ne näyttävät olevan 12-13 euroa / 5 ml.

Nyt sitten netistä poimittua mainoksenomaista tietoa: Suurin ero K18:n ja Olaplexin välillä kuulemma on, että K18 korjaa hiusten keratiiniketjut ja rikkisidokset, kun taas Olaplex korjaa vain rikkisidoksia. Tämä tarkoittaa, että K18 on täydellisempi ja kestävämpi hoito, joka uudistaa hiuksia sisältä ulospäin sen sijaan, että se korjaa ne vain pinnalta.

Olaplex vaikuttaa disulfidisidoksiin ja K18 menee syvemmälle ja korjaa polypeptidiketjuja. Tyypillisesti disulfidisidokset katkeavat/vaurioituvat kemiallisesat käsittelystä. Polypeptidiketjut taas ovat syvemmällä hiuskuidun sisällä. Ne vaurioituvat myös kemikaaleista ja myös kaikenlaisesta hiusten päivittäisestä käsittelystä. 

K18 Molecular Hair Maskin käyttöohjeen mukaan hiukset pestään, pyyhekuivataan ja tätä hiuksiin jätettävää hoitoainetta laitetaan sitten pituuksiin ja sen annetaan vaikuttaa neljä minuuttia ennen hiusten kuivausta ja muotoilua.

Parhaimman tuloksen aikaansaamiseksi tätä tulee käyttää neljän-kuuden peräkkäisen pesun jälkeen ja sen jälkeen ylläpitona riittää tuotteen käyttö joka kolmannen tai neljännen pesun jälkeen.

Hiukset suositellaan pestäväksi syväpuhdistavalla shampoolla jos käyttä paljon kuivashampoota tai muotoilutuotteita.

EDIT: Pakkauksessa näkyy olevan käyttöohjeliuskakin, jossa on myös tekstiä suomeksi. Laitan senkin vielä tähän, en huomannut liuskaa postausta kirjoittaessani. Klikkaa kuva suuremmaksi, ellei teksti näy kunnolla. "Vältä katsekontaktia" tarkoittanee, ettei ainetta saisi joutua silmiin.

Riittoisaa tämä ainakin näkyy olevan. Ajattelin ensin, että 5 ml ei riitä pitkissä hiuksissa mihinkään, mutta...

Taisipa sitä tulla liikaakin. Hiukset tuntuivat hiukan jopa latistuneilta ja miltei "valmiiksi likaisilta" pesun jälkeen. Vai oliko se vain hyvin siloittavaa vaikutusta?

Ainakin sen voin sanoa, että latvat eivät hapsota parin käyttökerran jälkeen, eikä kyllä sen ensimmäisenkään jälkeen.

Saatan siis investoida täysikokoiseenkin pulloon, ellen sitten valitse suihkutettavaa versiota, joka joidenkin netissä olevien mielipiteiden mukaan on tehokkaampi.

Kirpaiseva hinta noilla ainakin on, mutta vähäinen määrä latvoihin kyllä riittää.

Pika-arvonta!

Laitetaas pystyyn pitkästä aikaa pika-arvonta! Luepa läpi tuo Lindt-postaus, ja kerro, mitkä noista jääkaappikylminä nautittavista suklaalevymauista miellyttäisivät. Voit valita kaksi, ja kertoa valintasi kommenttikentässä.

Mahdollisuus on siis voittaa juuri nuo kaksi suosikkisuklaalevyäsi! Osallistumisaikaa on viikko, eli viimeistään 23.6. jätetyt kommentit (tai siis niiden jättäjät) osallistuvat arvontaan. Pyrin laittamaan suklaalevyt postiin jo heti seuraavalla viikolla.

Onnea arvontaan! Google Kääntäjä auttaa, jos saksankielisten makujen kanssa on ongelmia.

Random.org arpoo voittajan maanantaina 24.6., joten olethan silloin kuulolla, koska voittajalla on tasan viikko aikaa ilmoittaa yhteystietonsa.

EDIT: Tosiaan, laittakaa myös joku nimimerkki tai tunnistetieto kommenttiin! Mielellään ei e-mailosoitetta, ellet itse halua sitä julkistaa. En ota yhteyttä voittajaan, vaan voittajan on itse ilmoittauduttava.

Lisäisin vielä, että yksi maku puuttui noista Lindt-postauksen kuvista, ja se on Jogurtti Mustikka-Vanilja. Lisään kuvan tähän, eli siis tämäkin maku on kisassa mukana. Miten menikään ohi silmien...

Pari pettymystä ja yksi ilonaihe

Olen ollut todella tykästynyt Numbuzinin Tone-Up - voiteeseen, joka tasoittaa ihon pinnan todella kauniiksi. Postaus siitä on luettavissa täältä.

Nyt kun tuubillinen sitä on loppusuoralla, hankin toisen korealaisen tone-up -voiteen, tällä kertaa brändiksi valikoitui Skin1004. Tämä on Madagascar Centella -tuotelinjaa, johon olen kovasti tykästynyt kokeiltuani paria tuotetta (postaus noista on luettavissa täältä).

Tämä Skin1004 Madagascar Centella Tone Brightening Tone-Up Sunscreen on siis sävytetty aurinkovoide, SPF50, PA++++, eli voide tarjoaa todella hyvän suojan auringonvalolta. Fysikaalinen suoja (titaani- ja rautaoksideja) takaa myös suojaa elektronisten laitteiden siniseltä valolta, joiden vaikutuksia ihoon ollaan vasta herätty tutkimaan (lue täältä lisää aiheesta). Voiteessa on myös kemiallisia auringonsuoja-aineita tehostamaan mineraalien tuomaa suojaa.

Kun katsoo INCI-listaa, voiteessa on mm. kosteuttavaa glyseriiniä, madecassosidejä (nimensä mukaan rohtosammakonputkikasvista eli Centella asiaticasta), kirkastavia niasiiniamidia ja traneksaamihappoa, kosteuttavaa natriumhyaluronaattia ja anti-aging -ainesosana tunnettua ja korealaisessa kosmetiikassa todella usein käytettyä adenosiinia.

Itse voide on vaalean persikan sävyistä ja levittyy iholle kauniisti. Se myös tuntuu hyvin kosteuttavalta, mutta verrattuna tuohon Numbuzinin voiteeseen, pigmenttiä on paljon vähemmän.

Sitä paitsi se mielestäni jättää iholle valkoisen kalvon, eikä sävytä kuten tuo Numbuzinin vastaava.

Valkoiselta näyttävä kalvo tulee epäilemättä noista mineraalipigmenteistä 😒. En tykkää, sillä voide saa ihon näyttämään kalmonkalpealta. Meikin alla tämä on kuitenkin ihan OK, kun taas tuo Numbuzinin voide, joka sekin on varsin vaaleaa, on luonnollisemman näköinen iholla ja menee sellaisenaankin meikkipohjasta.

Sitten päivän toinen rutinanaihe:

Kuvakaappaus La Redouten nettisivuilta.

Minulla on kotona liinavaatteita suorastaan tuskastuttava määrä, mutta La Redoutessa (<---- paikallinen "Ellos" saksankielisissä maissa) myytiin tätä lakanasettiä, ja ihastuin tuohon kuosiin todella paljon. Kun siellä oli taannoin kaikki -50%, ostin kaksi lakanaa, aluslakanan ja kaksi tyynynliinaa (jotka vielä olivat oikeaa kokoakin täällä Saksassa kun tyynyjen koot ovat ihan erilaiset kuin Suomessa).

Paketti tuotiin kotiin (kuten täällä paketit aina) parissa päivässä, ja revin lakanat pakkauksistaan ja vein ne suoraan pyykkikoneeseen niitä sen enempää tutkimatta. Kun kone oli ne pessyt, vasta havaitsin, että nuo lakanat eivät olleet mitään pussilakanoita, vaan yksinkertaisia, vanhanaikaisia lakanoita!

Ei tullut mieleenikään, että tällä vuosituhannella enää tavallisia, yksinkertaisia lakanoita kukaan möisi missään!

Noh perkaalipuuvillasta tehdyiksi lakanoiksi nuo olivat alennuksen kanssa todella edullisia joten tilasin vielä kaksi lisää. Kahdesta lakanasta saa kyllä ommeltua yhden pussilakanan.

Kauniit nuo lakanat kyllä ovat.

*****

Höpöteltiin erään ystävättäreni kanssa puhelimessa tässä taannoin. Puhelun tuotoksena syntyi idea Reinin jokiristeilystä. Eikun tuumasta toimeen ja löysin kohtuuhintaisen neljän päivän risteilyn, joka lähtee Kölnistä ja laiva poikkeaa Mainzissa, Linzissä, Rüdesheimissä ja Koblenzissa. Kaikki kauniita paikkakuntia ja tämä keskisen Rein-joen osuus on todella kaunein, Unescon Maailmanperintökohde sekin. 

Paatti on Sveitsin lipun alla seilaava m/s Rhein Prinzessin. Baselissa asuessani katselin aina noita isoja jokiristeilijöitä, mutta sieltä ei tullut koskaan risteilylle lähdettyä, joten onpa jo aikakin!

Kuva lainattu: rivercruise-line.eu

Laivalla on täysihoito (aamiainen, lounas, iltapäiväkahvit/-teet, illallinen, iltaohjelma, iltapala ja keskiyön snack - mikä tämä viimeinen sitten mahtaakaan olla 😂). Paatilla on ravintola ja pieni myymälä + sauna (kyllä, sauna, luitte ihan oikein!). Satamissa on tarjolla saksaksi opastettuja retkiä ja viinitastingeja, joten varmaankin luotamme ihan omatoimisuuteemme retkien suhteen.

Näen jo meidät sieluni silmillä siemailemassa viiniä aurinkokannella! Syyskuussa on vielä ihan hyvät kelit.

Olin kerran viikon kokoustelemassa Rüdesheimissä (vai oliko se paikka vieressä oleva Assmanshausen?) ja möötte oli linnahotellissa, jonka nimeä en enää muista. Minun huoneessani oli erkkeri, jossa ikkunapenkit toimivat istuimina. Jokaiselle oli huoneeseen tuotu karahvillinen punaista portviiniä, ja todellakin nautin joka ilta upean illallisen jälkeen lasillisen tuota portviiniä istuskellen siinä erkkerissä. Näkymät olivat alas Reinille, jonka toisella puolella näkyi viisi keskiaikaista linnaa.

Kylläpä on mukavaa, kun on jotakin ekstrakivaa, mitä odottaa!

Nyt kutkuttaisi myös risteily Moselilla, sielläkin on todella upeat maisemat. Olen ollut siellä kiertelemässä autolla. Laitanpa tähän loppuun muutaman kuvan siltä reissulta. Yövyttiin silloin Luxembourgissa, jonne ajoimme Brysselistä, jossa olin ollut puhumassa jossain konferenssissa. Maa on niin pieni, että ei huomattu sitä ollenkaan, vaan ajettiin epähuomiossa sen läpi. Sitten alettiin ihmetellä Saksan lippuja...

Moselin rantojen jylhiä viininviljelmiä

.

Viiniköynnösten taimia Bernkastel-Kuesissa.

Bernkastel-Kues Mosel-joen varrella.

Kysymys orkidealajikkeista tietäville!

Nyt täytyy kysyä teiltä, että onko tietoa, mikä kuvissa oleva Phalaenopsis-lajike mahtaa olla? Ostin sen eilen kotiintullessani ruokakaupasta, ja se kirvoitti bussissa paljon keskustelua muutamankin matkustajan kanssa. Ainakin yksi näistä suuntasi takaisin kyseiseen REWE-marketiin hankkimaan myös samanlaisen.

Kukat kaupassa. Luulin ensin tekokukiksi, mutta ei, ihan oikeita ne ovat. En aluksi aikonut ostaa, mutta pyörsin päätökseni ja palasin kassalta hakemaan yhden noista. Noin 14 euroa maksoi.

Tiedän, että joidenkin orkideojen kukkia värjätään ruiskuttamalla niiden kukkavarsiin väriä. Orkideat kun luonnollisesti kukkivat pitkien kukkavarsien nenässä, joten usein se pigmentti häviää matkallaan ylös ja kukinto on valkoinen. Mutta miten nämä isot kukat ovat eri kaikki värisiä?

Sanokaapa se, viisaammat!

Laitan vielä kuvan vanhasta orkideastani, joka innostui uudestaan kukkimaan pudotettuaan talvella kaikki entiset kukintonsa. Onneksi en ehtinyt leikata kukkavartta pois.

Kiitos etukäteen vastauksista ja tiedoistanne! Googlesta ei ollut paljoakaan apuja, ja tämän kirjavan orkidean pakkauksessa luki vain "Phalaenopsis".

Mahtavatko sittenkin olla värjättyjä? Aika taitava saa olla, että samaan kukkaan saa kaksikin sävyä.