lauantai 4. toukokuuta 2013

Shoppailua #2 - ostajan opas (jatkoa)

Ostopäätöksiä voi tehdä hyvinkin monesta eri syystä. Edullisempien tuotteiden, kuten suklaapatukan osto sujuu usein silkasta mielijohteesta. Päätös on siis nopea. Kuten huomaatte, ruokakaupatkin on suunniteltu tukemaan mielijohteita. Useimmiten ostettavat hyödykkeet, kuten maitotuotteet ovat sijoitettu perälle, joten joudut kiertämään koko kaupan ja näkemään kaikki houkutukset, jolloin useimmiten koriin tulee kerättyä muutakin kuin se maitopurkki.

Aina parempi on, jos useimmiten tarvittavat tuotteet saa sijoitettua kiertosuunnassa vasemmalle jääville hyllyille. Oikeakätisillä (joita meistä suurin osa on), olisi kätevämpää, jos ne olisivat oikeanpuolisilla hyllyillä, joihin katse ja käsi eksyy helpommin. Tällä tavalla tulee siis vilkaistua hyllyt usein molemmilta puolilta. Karkkeja onkin sitten siinä sopivasti myytävänä juuri kassan tuntumassa. Jos on jonottamista ja väsynyt pieni lapsi mukana, niin...olette varmaan huomanneet, mitä siitä seuraa.


Seuraavaksi haluan käydä markkinamiesten (ja -naisten) niin kovin avaralla kädellä viljeltyjen sanojen kimppuun. Otetaan nyt esimerkiksi sanonta "kliinisesti testettu" tai "testattu ihotautilääkärien/hammaslääkärien/tms. valvonnassa". Mitä se teille kertoo? Se on varmaan monille luottamusta herättävää, mutta minulle se ei kerro kerrassaan mitään (jotenkin tuntuu, että olen tästä aiemminkin täällä kirjoittanut, mutta ei kai uusinta haittaa).

Mitä tahansa voidaan testata vaikka kenen valvonnassa, mutta juurikaan koskaan ei kerrota, minkä vuoksi testejä tehtiin, mitkä olivat tulokset ja kuinka monta koehenkilöä oli ja oliko mahdollisesti mukana jokin verrokki. Tutkimusasetelma on tärkeä. Yleisimmin kai testaillaan turvallisuutta ja tehoa jos on puhe esim. kosmetiikasta tai pesuaineista.

"98% käyttäjistä raportoi voiteen vähentäneen ryppyjä ja siloittaneen ihoa". Jaahas. Oliko alkuperäinen koekäyttäjämäärä kenties 10 vai 100? Vaiko peräti 1000, jolloin minäkin jo alkaisin uskoa voiteen toimivuuteen. Varsinkin jos väittämän toteutumisen mittaukseen olisi käytetty jotakin luotettavaa mittausvälinettä tai -tapaa.

Täytyy muistaa, että tulos voi olla ns. nollatulos vaikka siellä olisi kuka valvomassa. "Musta tuntuu" -mittarit ovat myös vähemmän absoluuttisia.

Toinen asia, mikä pännii on sanan "laadukas" viljeleminen joka yhteydessä. Mitä "laatu" merkitsee? Jossain kodinkoneitten tai autojen kanssa kun ollaan tekemisissä, laatu on usein valmistajan takaama siinä määrässä, että takuuseen sitoudutaan. Mitä pidempi takuu, sen parempi.

Vaatteiden suhteen ei takuuta löydy, mutta laatu usein tässäkin yhteydessä tarkoittaa kestävyyttä ja kankaan ja saumojen lujuutta. Jos taas ostat käsinsolmitun maton, niin sen laadun voi todeta mm. solmujen tiheydellä, käytetyllä materiaalilla ja kuvioiden tasaisuudella.

Mutta kosmetiikka, sen kanssa onkin laadun varmennus hiukan hankalampaa. Kosmetiikan mukana ei tule samanlaista analyysitodistusta kuin esim. lääkkeiden mukana on oltava. Raaka-aineiden määriä ja puhtautta ei voi tietää, eikä säilyvyystodistuksia esitetä, vaikka purkin kyljessä aina jokin aika annetaankin.

Henkilökohtaisesti arvelen, että useimmat näistä säilyvyysajoista ovat vain sen takia, että kosmetiikkafirmat saisivat tavaran kierron nopeutettua. Jos ostat ripsarin, jonka säilyvyysaika on 6 kk avaamispäivämäärästä, onko se siinä tapauksessa suljettu ilmatiiviisti tehtaalla? Jos sitä ei avaa, säilyykö se ikuisesti? Sitäpitsi monet ripsivärit eivät ole sinetöityjä, joten kuinka moni mahtaa niitä availla markettien hyllyissä ennenkuin joku sellaisen avatun tuubin ostaa.

Ruokatavaroitten suhteen laatua voi olla esim. puhtaus, jonka voi ymmärtää monellakin tavalla. Kasvimyrkkyjä ja kaikkea keinotekoista välttävälle rupinen omena, joka on saanut kasvaa luonnonmukaisesti, on laadukkaampi kuin vahattu, kaunis ja tasamuotoinen malliomena, johon on käytetty kaikki maailman myrkyt ja joka on vielä vahattu säilyvyyden parantamiseksi.

Toisille taas ruoan puhtaus voi olla ihan konkreettisesti sitä, että huomataan kaikki hygieniaan liittyvä ruoanlaitossa ja sen esillepanossa. Tällainen ihminen saattaa pitää esimerkiksi markettien itsepalvelusalaattibaarien antimia huononlaatuisina, koska ei voi olla varma, mitä viimeisen päiväyksen kananpaloja siellä on tarjolla, tai miten paljon altaan ympärillä on yskitty ja pärskitty tai käytetty sormia. Kyllä vaan, olen viimeisen nähnyt omin silmin ja samaa olen nähnyt tapahtuvat irtokarkkihyllyillä.




Entäs sitten sana "ainutlaatuinen" tai "ainutlaatuinen koostumus". Mikä sen siis tekee niin ainutlaatuiseksi? Joskus tietty löytää kukkarolleen sopivia ja suhteellisen ainutlaatuisia vaatteita, mutta jos jossakin hammastahnassa tms. on ainutlaatuinen koostumus, niin silloinhan sillä varmaankin on myös patentti? Ei kai kukaan jätä ainutaatuista keksintöä patentoimatta.

Joskus "ainutlaatuisessa" tuotteessa saatetaan käyttää ™-merkkiä (trade mark), mutta se ei vielä paljoa kerro sisällön ainulaatuisuudesta vaan on paremminkin brandin rakentamisen osa. Toisinaan taas hintatarjous on "ainutlaatuinen", mutta minä ainakin mietin, mikä sellaiseen on syynä. Aina pitää myös muistaa, ettei kukaan myy tappiokseen, ellei kyseessä ole ns. sisäänvetotuote, jolloin halvan tuotteen varjolla vedetään porukka kauppaan siten, että he varmasti ostavat sieltä muutakin. Jos pesukone maksaa 300 euroa ja on ainutlaatuinen tarjoua, luulen, että hyvinkin jonkin ajan päästä tulee jossakin uusi ja samanlainen tarjous.

On sitten tietysti eri asia, jos puhutaan vaikka jostakin ainutlaatuisesta taideteoksesta, joka oikeasti on uniikki. Siitä jo sitten saattaa maksaakin niin paljon kuin sielu sietää, jos sen oikeasti siis haluaa.

Siinäpä hiukan mietittävää shoppailua silmälläpitäen.

2 kommenttia:

  1. Kauppojen suunnittelu on jännää, toisia kauppoja olen vuosiakausia sanonut vasureiksi, ihmiset ovat niitä sitten ihmetelleet mitä tarkoitan, sinä kaiketi ymmärrät, koko kiertosuunta on nurinkurinen.
    Auts, nyt täytyy tunnustaa etten koskaan ole kitisevälle lapselle ostanut karkkia, minusta huonosta käytöksestä ei ole suotavaa palkita... Ja lapset ovat tienneet alusta asti, jos tulevat kiltisti voi saada karkin (mikä on satunnaista) mutta takuuvarmasti kauppareissulta tulee ruokakassit mukaan, eikä mennä tyhjinkäsin kotiin (jos kiukuteltiin, tavarat vietiin takaisin paikoilleen ja poistuttiin kaupasta)
    Perjantaina tuli kakkosen kanavalta: Hehku, siinä tutkittiin laboratoriossa ylivuotisia puteleita, tulokset olivat minusta aika erilaisia mitä on kerrottu, se mascara putkilo oli muuten vähä bakteerisin... Syy: siinä kun ei ole öljyjä kovin paljoa, joten tutkija sanoi ei siinä bakteerit pääse kasvamaan. Aina on sanottu, niiden olevan hirveitä bakteeripesiä, eli mikä nyt on totuus?
    Unohdit muuten yhden tärkeän sanan noista myyntifraaseista: hypoallerginen (mitenhän se oikeasti kirjoitetaan, siinä on joskus väliviiva, joka ei kuitenkaan ole oikein tai joskus väli?)Vihaksi pistää koko sana ja usein jätän kyseiset tuotteet jopa hyllyyn, tuotetta myydään ihan p.termillä.
    Mutta onneksi viimeistä heräteostoksesta voin syyttää sinua ;) -mukaan ei lasketa Ziajan appelsiinin hajuista vartalovoi+suihkusaippua yhdistelmää, kävin aiemmin hakemassa suklaaversiot ja tuotteen olen kokeillut ennen kumpaakaan, eli ei kuivata ihoa. (Sokos ja Emotion limited valikoima tällä hetkellä)
    Niin asiaan, se sinun syysi oli: http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&item=321119618675&ssPageName=ADME:L:OC:GB:3160
    Silloin kun ostan blingkoruja, pitää olla suhteessa iso kivi ;) ei vaiskaan nämä sopivat kaulakoruun jonka omistan aiemmin kuin nappisilmään :)

    -nina-

    VastaaPoista
  2. Kyllä, niitä vasurikauppoja ei paljoa ole, koske oikeakätisyys kauppaan tullessakin toimii paremmin.

    Kunpa kaikki ymmärtäisivät olla antamatta jälkikasvulleen periksi kun tämä saa itkupotkuraivarin kun ei saa jotakin karkkia. Sitten on myös niitä, jotka antavat lapsen kaupassa syödä kaiken haluamansa, keräävät paperit ostoskoriinsa ja maksavat kassalla. Ihmettelen vaan millä lapsi näin oppii sen, että kaikesta pitää maksaakin.

    Täytyypä katsoa tuo Hehku, ne osathan säilyvät netissä aika kauan. Kosmetiikan kanssa on vähän niinkuin elintarvikkeiden; omia aistejaan pitää käyttää.

    Ripsiväriin harvoin kosketaan sormin, niin se ei kontaminoidukaan niin helposti. Samaten tykkään noitten korealaisten kosmetiikanvalmistajien tuotteista, sillä voidepurkissa on lähes poikkeuksetta spaatteli, jolla voidetta otetaan. Tai sitten voide on tuubissa, jossa on pumppumekanismi, eli sisällys säilyy ilmatiiviissä paketissa, koska pumpun kautta se ei ilmaa hörppää, eikä myöskään liikaa voidetta kädeltä takaisin tuubiin. Toisaalta pumpusta annostellen sitä tuskin liikaa tuleekaan.

    Aivan, sana "hypoallergeeninen" jäi pois tuosta listasta. Siihen sitten vielä liitetään lisävahvennusta, kuten "allergialääkäreiden testaama" tai "XXXXXliiton hyväksymä".

    Hypoallergeeninen ei missään nimessä tarkoita sitä, että siitä olisi kaikki allergeenit karsittu pois, ja etteikö se voisi tuottaa allergisia reaktioita. Siitä on vaan ehkä karsittu tunnetuimmat allergiaa aiheuttavat ainesosat pois, mikä tietty voi sitten tarkoittaa tehoaineidenkin vähäisyyttä. Joistakin, esim. voiteista tosin saattaa olla poistettu vain hajusteet (sillä ne kuuluvat suurimpiin allergeeneihin), ja siitä syystä saadaan myyntiä varten taas yksi laatusana lisää.

    Kivat korvikset ;D

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua ja lukijoita! Kiitos kommentoinnista!