Syöpä

Vietin tänään taas "laatuaikaa" lääketieteen opiskelijoitten mannekiinina keskussairaalassa. Skannailtiin hiukan sisuskaluja. Opiskelijoiden ihmettelyjen jälkeen erikoislääkäri vielä tutki minut. Hän oli ilmeisimmin ulkomaalainen ja puhui huonoa suomea mumisemalla itsekseen. Käytiin siinä sisuskaluja läpi ja seurasin itse silmä kovana ruutua.

EL: *muminaa*.......kunnnossa.
Minä: Aha, se on siis kunnossa.
EL: *muminaa*....kunnossa.
Minä: Kunnossa.... Siis onko se kunnossa vai ei?
EL:.....kunnossa.
Minä: SIIS KUNNOSSA VAI EI OLE KUNNOSSA?
EL: Ei ole kunnossa.
Minä: (varmistaakseni) Siis mikä elin nyt sitten EI OLE KUNNOSSA?
EL: *muminaa*
Minä: ....ja MITEN EI OLE KUNNOSSA? MITÄ SIELLÄ ON?
EL: *muminaa*....laitan tiedoksi lähettävälle lääkärille. Onko sinulla soittoaika?

Ajattelin tässä vaiheessa, että h********kö minä soittoajoista, soitan itse huomenna kun ei tälstä rouvasta saanut irti sen kummempaa. Opiskelijakaarti seisoi mykkänä kuin rivi aidantolppia.

Itse asiassa minä kyllä tiesin tuloksen jo ennemmin kuin sinne menin. Taas vaan sellainen tunne, ettei kaikki ole kunnossa. Nyt vaan sitten pitää selvittää tilanne tarkalleen ja milloin sitten toimenpide itse tehdään.

En voinut olla ajattelematta, että tämäkin vielä, vaikkei se tosiaankaan mikään yllätys ollut. Pitää miettiä. Nuo syöpälääkkeet ovat tuottaneet sellaisen olon, etten olisi ikinä uskonut, ja nyt kun muutama viikko sitten kävin onkologilla, sain taas uusia pillereitä lievittämään syöpälääkkeen tuomia ongelmia. Pillerimäärä vaan senkun kasvaa. Tässä uudessakin lääkkeessä on omat todella ärsyttävät haittansa.

Entäs jos jättäisi kaikki lääkitykset ja antaisi olla? Miksi pitää kärsiä tällaisia oireita monta vuotta? Elämänlaatu kärsii.

Sori tämä ärtynyt postaus tänään. Ehkäpä huomenna päivä parempi.