Taidokkaan vetelehtimisen huippupäivä, ja myöhästyin tietysti giryatunnilta. Rangaistus: 45 minuuttia sitä suuresti vihaamaani kuntopyörää ja kovalla vastuksella. Siinä ajassa ehdin lukea uusimman Fit-lehden ja molemmat iltapäiväaviisit liitteineen. Mutta kyllä oli olo kuin maantiejyrän alle jääneellä.
Kävin sen jälkeen noin suurpiirteisesti kaikki salin laitteet läpi ja istuin 40 minuuttia infrapunasaunassa tuumien, että jos kaksi kertaa viikossa sitä aerobista kestävyysharjoittelua on oltava, niin olkoon se sitten ohjattua tai muuten ei tule mistään mitään. Huomenna salille normaalisti, ja keskiviikkoaamuna Bokwatunti. Ellen sinne selviydy niin se on sitten lenkkarit jalkaan ja vähintään tunnin juoksulenkki (yäääääk). Ehkä tuosta Bokwasta selviää sellainenkin, jolla on "kaksi vasenta jalkaa".
Viime viikko ja viikonloppu olivat aika omituisia. Ihmisen elämä on merkillistä. Joskus parikymppisestä alkaen tuli usein kutsuja vuoronperään hähin ja ristiäisiin - tai tupareihin. Siinä välissä oli muutamat ylioppilasjuhlat ja valmistujaiset ja nykyään liki ainoat ilmoitukset koskevat henkilöitä, jotka ovat kuolla kupsahtaneet. Näitä tällaisia sattui oikein suma viimeisen viikon varrelle. Yksi näistä kuolleista on kummisetäni.
"Ihminen kuolee ajallaan,
ja maailma jatkaa kulkuaan."
Kummisetäni oli tosin jo vanha ja dementian vaivaama, mutta kaksi muuta suru-uutista koskivat kahta ystävääni, jotka molemmat menettivät veljensä. Nuorehkon ihmisen kuolema on aina tietynlainen shokki.
Tänään ei oikeastaan ole tapahtunut mitään sen kummempia, ja hyvä niin. No news is good news. Kaupoissa alkaa olla ihania mandariineja, joita juuri pistelin kilon menemään. Ei ehkä niinkään terveellistä tuossa määrässä, mutta kun ne ovat niin hyviä!
Salilla aina tietty oppii jotakin uutta. Tänään se oli vastaus kysymykseen miksi lehmälauma tuijottaa yleensä laitumella samaan suuntaan. Ne jopa nukkuvatkin päät samaan suuntaan. Tiede-lehdessä oli selitetty asia sillä, että eläimet pystyvät aistimaan maapallon magneettisen navan, ja lehmät siis kääntyvät siihen suuntaan. Monet eläimet myös suunnistavat ja saalistavat hyödyntäen magneettisen navan suuntaa. Väitetään, että ihmisetkin jotenkin aistisivat oikean suunnan, ja että ihminen nukkuu parhaiten juuri pohjois-eteläsuuntaisesti sijoitetussa vuoteessa. Minun petini taitaa olla enemmänkin itä-länsi -suunnassa. Hmmm.
Aurinkokin meni pilveen. Toivottavasti sataisi nyt oikein kunnolla, sillä autoni parkkipaikka on lehmuksen alla, ja sieltä valuu kesäisin jotakin sokeripitoista mähmää kuorruttaen auton niin, ettei ikkunoista näe ulos.
Yhtenä päivänä pesetin autoni kunnolla ja aioin vahata sen, mutta jätin homman aamuun. Ei olisi kannattanut, sillä aamulla se oli taas inhottavan tahmea ja sain käydä huoltsikalla pesemässä ikkunat, koska niistä ei näkynyt enää läpi. Liekö syynä itse lehmus vai siinä asustavat kirvat, se on jäänyt minulle hiukan epäselväksi. Jokatapauksessa se sokeriliemi tarttuu sormiin ovenrivoista ja on inhottavan tahmeaa.
Meillä on makuuhuone ollut aina itä-länsi suunnassa, rakennuskulttuuri on vähän sellainen, että aamuaurinko ikkunasta sisään, johtuen kaiketi siitä ettei talvella aurinko paljoa paista..?
VastaaPoistaSe mähmä mikä johtuu muuten kirvoista, pilaa sitten nämä nykyaikaiset vesiliukoiset automaalit todella nopeasti. Vaha pitäisi sitä ns. kova vahaa. Helpommalla pääset kun puolen vuoden välein käyt oikein ammattimiehellä (esim syksy-kevät) ja peset ja vahautat kunnolla, sitten kesällä voit vahailla pesun jälkeen normivahalla. Jotkut näistä paikoista myös paikkaavat samalla pienet klommot ja kiveniskemät. Ja juu maksaa hiukan muttei kuitenkaan minusta niin paljon, kuin haaleaksi vaalentunut auto...
-hiikka-
Se sokerimähmä onkyllä raivostuttavaa! Mulla on AutoGlym-merkkistä vahaa, jonka pitäisi olla autovahojen kunkku. Sataisi nyt vaan niin kunnolla, että se mömmö auton pinnasta häipyisi. Mokomatkin kirvat!
VastaaPoista