keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Keskiviikon touhuja & lehtikaalisipsit

Olin tänään taas opettamassa, ja vaikuttaa siltä, että tämä uusi opiskelijaryhmä on aikalailla erilaista ainesta kuin viime kevätkulukauden "riippakiviporukka". Kamalaa sanoa näin, mutta välillä se on kuin kirppulauman paimentamista, koska kieli ei ole maahanmuuttajille helppo, eivätkä monet heistä ole saaneet omassa synnyinmaassaan mitään koulutusta. Tai sitä on ollut hyvin vähän. Ryhmässä on myös melkoiset tasoerot, ja pitäisi yrittää antaa jokaiselle jotakin, eikä vain mennä edistyneempien mukana, jolloin ne, joiden taidot alunperin ovat olleet huonommat menettävät motivaationsa, ja sen sitten kyllä näkee keskinäisenä pulinana luokassa ja tarkkaamattomuutena. Välillä vastaillaan kännykkään ja poistutaan luokasta puhumaan siihen tai kaivetaan vaikka sukankudin esille.

Sukankudin sinänsä ei ole välttämättä paha juttu. Jotkut pystyvät paremmin keskittymään kuuntelemaan opetusta jos käsille on jotakin tekemistä. Tuollainen mekaaninen tekeminen keskittää toiminnot tietyille aivoalueille ja sulkee pois monia siinä tilanteessa turhia kanavia.

****

Noudin eilen tapani mukaan omenoita yhden ystäväni luota, hänellä kun on liikaakin omppuja omasta takaa. Tuli puhetta noista turhista verikokeista ja hän kertoi seuraavanlaisen jutun. Hänen lapsensa oli hakemassa paikallisesta terveyskeskuksesta sairaspoissaolosta työpaikkaansa varten, koska hänellä oli kuumetta ja yskää. Tk-lääkäri (nuori tämäkin) oli määrännyt hänet keuhkokuvaan, jonne piti lähteä puolen tunnin ajomatkan päähän toiselle paikkakunnalle. Oli myös määrätty nieluviljely ja sarja labrakokeita. Hei haloo! Kyse oli vain parin-kolmen päivän flunssasta! On tietty eri asia, jos se pitkittyy, mutta ei tuollaisia tutkimuksia ihan suoriltaan määrätä, eihän siinä ole mitään järkeä. Kuten ei kyllä siinäkään, että parin päivän flunssapoissaoloon kerran vuodessa vaaditaan lääkärintodistus.

****

Herkuttelu on hiukan viimepäivinä revennyt lapasesta. Nyt kun löysin Turun torilta niitä perunaleivoksia (Tuomisen kotileipomo myy niitä ja harvemmin saatavia tuhatlehtileivoksia torilla tiistaista lauantaihin), niin niitä on tuhhut hiukan rohmuttua jopa. 

Tuhatlehtikakku.

Toinen heikkous ovat pureskeltavan pehmeät nallekarkit. Lufthansan loungeissa on lentokentillä niitä aina tarjolla, joten ilmeisimmin saksalaiset niistä erityisesti tykkäävät. Minä myös. iHerbistä löytyi terveellisempi versio, jossa on käytetty vain luonnollisia aineita, makuja ja värejä. Niissä on myös C-vitamiinia. Pussissa on viisi pikkupussukkaa. Todella hyviä ja edullisia, suosittelen! Pikkupussukassa alle 75 kcal.


Nam, sopivan "lohkeavia", eikä liian sitkeitä!
****

Kuten jo kävikin ilmi, kävin taas torilla. Tällä kertaa ostin neulapapuja ja lehtikaalta ja törmäsin orgaanisia kasviksia myyvään tahoon, joka on aiemmin mennyt minulta täysin ohi silmien. Hän möi myös mustia tomaatteja, joita piti heti ostaa. Lontoossa myydään esim. Borough Marketilla jos jonkinvärisiä heritagelajikkeita, joita yleensä ostan. Suomessa tämä oli ensimmäinen kerta kun näen näitä. Myyjä oli kylvänyt niitä täksi kesäksi kokeiluluontoisesti, eikä kauppa ollut ollenkaan käynyt hyvin. Mitä ihmettä!!! Noissahan juuri on runsaasti antioksidantteja!

Lehtikaalesta ajattelin tehdä lehtikaalisipsejä. Ovat terveellisempi vaihtoehto perunalastuille. Ohje on helppo. Lämmitä uuni 175 C. Poista paksut ruodot ja lado kaalinlehdet sopivina paloina tai sellaisenaan leivinpaperille uunipellille. Pirskottele päälle hiukan oliiviöljyä ja vuorisuolaa ja anna olla uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes sipsit ovat tarpeeksi kuivia.

Mustia tomaatteja ja lehtikaalta.
Ei kannata öljyllä kovin läträtä noitten lehtikaalisipsien kanssa. Otin hiukan öljyä käsiin ja pöyhin sillä lehtikasan, kun olin ensin suolannut sen. Ne myös kuivuvat valmiiksi n. 10 minuutissa! Minulla pääsi muutama hiukan ruskettumaan (eli palamaan), kun en ollut tarpeeksi tarkka ajan kanssa!

Pellillinen herkullista valmista naposteltavaa! Kevyttä ja rapeaa! Ja terveellisempää kuin perunalastut.

2 kommenttia:

  1. Minäkin nappasin mukaan mustia tomaatteja viimeksi torilla käydessäni. Kunpa Suomessakin tomaattivalikoimat laajenisivat. Minulla ei ole Briteistä omakohtaista kokemusta, mutta kieli pitkänä katselen kun Jamie Oliver pilkkoo ihania eri värisiä ja muotoisia tomaatteja salaateihin. Ostin muuten kerran Citymarketista aivan järjettömän herkullisia mustia tomaatteja, niillä oli joku erikoinen nimi jonka menin hölmö unohtamaan... niin makoisia tomaatteja en ole ikänäni saanut. Valitettavasti se vaan oli joku kokeilu heillä, eikä ole sen jälkeen toistunut. - Minullakin on lehtikaalipussi jääkaapissa, taidanpa paistella noita sipsejä perjantain kunniaksi! Onneksi lehtikaalia saa nykyään marketistakin (jopa myllyn prismasta...).

    VastaaPoista
  2. Niistä sipseistä vielä... Pellillä ei saa olla kovin paksua kerrosta niitä lehtiä, muuten kuivuvat epätasaisesti.

    Nuo eiliset sipsit menivät miltei samantien, pitänee laittaa uusia... Niitä voi sittten vaikka dippailla johonkin kastikkeeseen, tai napsia sellaisenaan.

    VastaaPoista

Kommenttisi tähän asiaan ilahduttaisi minua!