Onkologilla ja keskiviikkotouhuja

Kävin aamulla taas lääkärillä  - tällä kertaa vaihteeksi syöpäpolilla, jossa oli taas uusi lääkäri vastassa. Sellainen sosiaalitantan alku, joka kyseli useaan otteeseen vointiani. Ei kai minua mikään muu vaivaa kun että on asiaa plastiikkakirurgille (aika ensi kuussa) ja sitten nuo syöpälääkkeet. Sain nyt sitten toistamiseen Bellergal-reseptin, ekalla kerralla kun jätin ne hakematta, koska torajyväalkaloidit ja barbituraatit eivät houkuta. Nyt kuitenkin ajattelin kokeilla.

Sain myös lähetteen maksan ultraan, sillä ylävatsa on tuntunut jo jonkin aikaa kummalliselta, ihan niinkuin se ei olisi omaa pala kroppaa laisinkaan. Alkoholia käytän aika harvoin, joten mitään maksan toimintaa rasittavaakaan en keksi olevan tällä hetkellä. Mutta hui, jos siellä onkin villejä soluja!!?

Posti toi tällä viikolla muutaman kivan paketin. Joskus täältä tekee puoli-ilmaisia löytöjä, ja löysin sieltä Lolita Lempickan poskipunan hiukan yli £4:lla. Mitä se onkaan  - alle viisi euroa?

Arvelin ensin, että väri on ihan liian vaalea minulle, mutta kummasti se mukautui tummempaankin ihonväriin. Purkki on muuten todella painava, vaikka ei olekaan koolla pilattu. Jos se joskus sattuisi tipahtamaan varpaille, olisi mustelma taattu, ja lommo parkettiin, jos tulisi huti varpaista.

Toisekseen olen ostanut muutamia vaatteita täältä. Tilasin aluksi valkoisen, pitkän villatakin. Tykkään pitää villatakkeja ja vaihdan niihin heti kun sää sallii. Valitettavasti usein tällaiset "waterfall"-villatakit vaan ovat usein tehty niin tönköstä materiaalista, että rintavan ihmisen päällä ne pönköttävät, mutta olipa yllätys kun tämä valkoinen villatakki saapui. Se oli ohutta viskoosineuletta (ei siis mitään trikoota, joka menee huonoksi parissa pesussa) ja laskeutui todella kauniisti, joten riensin ostamaan myös mustan.

Olen metsästänyt tämäntapaisia takkeja jo kauan, sillä edelliset lempparitakkini, jotka toissavuonna ostin  Phase Eightistä, ovat jo jonkin verran kulahtaneet paljosta käytöstä. Ne olivat EASTin takkeja, joita saa Phase Eightistä silloin tällöin. Myös Joanna Hopen villatakit ovat hyvän mallisia.

Olen jo aiemmin hankkinut muutaman noita Roman Originalsin vaatteita, mm. tämän mekon, josta pidän kovasti:

Muuten on ollut hiukan hiljainen viikonalku. Väsyttääkin  - toissailtana huomasin, etten tiennyt missä passini on (se kun on aina jossakin käytössä olevista käsilaukuistani), ja miltei koko yö meni paikkojen möyhentämiseen sitä etsiessä. Löytyihän se, ja olikin varsin järkevässä paikassa... Minä kun aloitin etsimään ilmeisimmin niistä järjettömimmistä. Huoh.

Mutta nyt leipomaan muffinsseja hiukan myöhästyneelle kello viiden teelle!