Matkailua mielessä

Eilinen ilta meni kokoustaessa syyrian pakolaisten hyväksi, ja tämä päivä on puoliksi mennyt syöpäpotilaille. Jäljemmässä kokouksessa eräs rouvashenkilö mainitsi "aina hyppäävänsä joko bussiin tai junaan ja menevänsä käymään jossain ihan vieraassa paikassa", jotta pääsisi eroon arkihuolistaan. Minäkin kaipaisin irtiottoa.

Kuulostaa pöhköltä, mutta siinä on ideaa. Voisinko kuitenkin vain häippäistäkuvioista hetkeksi aikaa? Aloin miettiä tätä matkustuskieltoani ja tuli hiukan sellainen olo, että hitotko siitä. Että inhosinkin töissä ollessa sitä lentokentillä ja lentokoneessa istumista, mutta kun sitä on pitkästi toistakymmentä vuotta viikoittain tehnyt, niin myönnettävä se on, ettei siitä ihan irtikään pääse.

Häippäisen sitten näihin maisemiin lähiaikoina läppärini kanssa viikoksi.

Yksi toinenkin rasite tulee entisen työn (tai ehkä iänkin) mukana; ihan millaisissa tahansa luukuissa ei viitsi asua reissussa. Nuorempana ei ollut niin hirveästi vaatimuksia, mutta nyt on. Tosin nuorempana ei tarvinnut esimerkiksi WI-FIä huoneessa, kun ei ollut läppäreitä eikä älypuhelimia. Eikä siellä huoneessakaan paljoa tullut aikaa vietettyä. Tässä iässä pitää olla parveke näköalalla, ilmastointi ja huonepalvelu, sillä koko ajan ei jaksa olla menossa jonnekin.

Tutkin tarkkaan esimerkiksi hotellin ennenkuin sen varaan. Tripadvisor on ihan ensimmäinen tiedonlähde, tosin hotellien varaussivuiltakin luen arvioita. Condé Nastin Johansens on myös hyvä, ainakin silloin kun on rahaa :D Ja Condé Nastin Traveller, josta löytää myös hyviä ruokapaikkoja. Ai niin, ja Fodors!!!!

Siis lomailuhan vaatii hyvää ruokaa! Michelininhän kaikki tietävät, mutta hyvien ravintoloiden ja hotellien etsimisen lisäksi sieltä saa myös erinomaiset karttapalvelut ja reititykset, liikkui sitten missä hyvänsä. Ei aina tarvitse gepsiä. Samoin sivuilla on sääpalvelu, josta tosin minä en paljoa perusta.

Näiden lisäksi Zagatin opasta selaan usein. Ja tiiraan sekä Michelinin, Johansensin ja Zagatin merkkejä ravintoloiden ovissa tai seinillä. Jonkinlainen laadun tae. Eikä tarvitse olla Michelinin tähtiä, ne haarukankuvatkin käyvät. Itse asiassa näissä haarukankuvilla varustetuissa paikoissa olen varmaankin elämäni parhaimpia aterioita syönytkin. Edullisesti.

Meneekö liian vaikeaksi? Tietty tällaisten tietojen kaivelemisessa on oma vaivansa, mutta jos lähden lomalle, niin haluan, että se on hyvä loma ja vailla pettymyksiä. Sitäpaitsi  - täytyy myöntää, että kun TV:stä on katsonut tiettyjä kokkiohjelmia, kuten Gordon Ramsayn Kitchen Nightmares, on tullut hiukan epäluuloiseksi kaikenmaailman kuppiloitten suhteen. Vai olenko ainoa, johon tuollaiset ohjelmat ovat vaikuttaneet noin?