Berliini

Kävinpä pikapikaa Berliinissä puhumassa konferenssissa. Samalla reissulla tuli vedeltyä erittäin herkullista valkoista parsaa hollandaisekastikkeella, ja sain ilmeisestikin jonkin mahapöpön vielä kaupan päälle. Toivottavasti ei ole se EHEC-bakteeri, josta nyt kohistaan Keski-Euroopassa. Se on ilmeisimmin peräisin espanjalaisista kurkuista, ja vaarallisen tappava ja mikrobilääkkeille resistentti. Seuraillaan tilannetta...

Kuvassa näkymä Alexanderplatzille hotellihuoneestani Park Innistä. Voin lämpimästi suositella hotellia, bussi Tegeliltä maksaa vain hiukan yli pari euroa ja pysäkki on ihan kulman takana. Hotellissa on myös todella hyvä kylpylä, kävin värjäyttämässä ripseni ja kulmani ja kokovartalohieronnassa. Saunakin olisi kuulunut hintaan, mutta oikeasti, siellä oli vain vanhoja ukkoja alasti, joten päätin skipata sen.

Ostin muutaman vanhan kuvakortin reissulta, ja en voinut olla ajattelematta miten paljon sekin kaupunki on nähnyt historiaa, ja ennenkaikkea muuttunut koko sinä aikana, mitä minä olen siellä käynyt. Silti itäinen osa vieläkin kielii neukkuajoista.

Kävin joskus töitten takia erään yhteistyökumppanin kotona, ja paikallisen edustajamme kanssa aina ihmettelimme, miten tuolla vanhahkolla pariskunnalla olikin niin upea koti. Iso talo poliisiaseman vieressä ja talon ympärillä iso puutarha patsaineen ja suihkulähteineen. Niin, ja upea talvipuutarha, jossa he tarjosivat meille yleensä lounasta kesäisin. Luksusta muuten niin perin karussa Berliinin itäosassa. Lisäksi  - toisin kuin useimmat itäberliiniläiset, he olivat myös aikamoisen kielitaitoisia.

Kerran sitten minulla oli lehto myöhässä ja otin sinne taksin suoraan Tegelin kentältä. Taksikuski sattuikin puhumaan hyvää englantia (joten minun ei tarvinnut vaivautua puhumaan saksaa), ja kyseli, millä asialla liikuin. Sitten hän mainitsi, että alue, jonne olimme menossa on "se alue, jossa KAIKKI entisen DDR:n vakoojat asuivat". Tipauttaessaan minut talon eteen hän vielä totesi, että "ja ne samat vakoojat asuvat vielä täällä EDELLEENKIN". Jännää... Paikallisen työntekijäni kanssa tästä riitti naurua jälkikäteen. Niin, mistäs minä tiedän, miten he olivat omaisuutensa ja kielitaitonsa hankkineet? Ainakin nämä molemmat asiat pistivät todellakin silmään siellä :-)

Erittäin ystävällisiä ja mukavia ihmisiä he olivat.

Kansanedustajista

Lööpeissä oli viikolla PerSujen sahuri-kansanedustajasta, joka oli juhlinut railakkaasti humalassa kotipaikkakuntansa kapakassa ilman paitaa. Juttua höysti vielä se, että hän oli vaalien aikana mainostanut olevansa täysin raitis; olleensa jo noin parikymmentä vuotta. Kyseinen henkilö pääsi jo aiemmin lööppeihin rasistisilla puheillaan, viitaten "neekeriukkoihin" ja maahanmuuttajien helppoon elämään.

Hänen selityksensä humalassa juhlimiselle oli, ettei hän ymmärtänyt kansanedustajan paikan tuomaa julkisuutta. Minun kysymykseni tässä vaiheessa on: Onko hän oikea mies kansanedustajaksi, koska hän ei tiennyt, mitä se posti tuo tullessaan? Paras (mahdollinen) työntekijä ymmärtää, ja hänen pitää ymmärtää työn velvollisuudet ja vaatimukset.

PerSu:illa on myös kansanedustaja, joka on pohjakoulutukseltaan röntgenhoitaja. Hänen isänsä oli myös kansanedustaja, joten oletettavasti hänellä on hyvä käsitys noista tehtävistä ja vastuista. Lisäksi hänellä on jonkinlaista kokemusta toimimisesta maailmalla, mitä tuskin voidaan odottaa pikkukylän sahurilta, joka ei ehkä ole eläissään käynyt ulkomailla.

Aika kärkevää arvostelua, eikö vaan? Viimeinen lause perustuu olettamukseen, joka ei todellakaan ole oikeutettua, myönnän. Olen aina korostanut sitä, että mielipiteiden pitää perustua faktoihin, ei olettamuksiin.

Globaali toiminta on nykypäivää. Ei riitä se, että osaa puhua englantia, vaan vaaditaan myös kulttuurien tuntemusta, mikä on yleensäkin Suomessa todellakin vaje. Kuvitteleme olevamme kansainvälisiä ja hyviä toimijoita, koska osaamme kieliä. Se on todellakin aika suuri illuusio.

Suomalaiset tulevat hyvin juttuun esim. brittien kanssa. Varmaan sinäkin, lukijani, arvelet niin. Minä väitän toista. Kulttuurikolarit vähenevät, ja ymmärrys niiden aiheuttajista syvenee, mitä paremin olemme perillä toisesta kulttuurista. Minäkin ajattelin aikoinaan, että suomalaiset ja britit ovat samankaltaisia.

Niin, huumorin suhteen se kyllä pitää paikkansa paremmin kuin amerikkalaisten kanssa ;-)

Totuus lohesta lautasellasi

Kun laitat lohta ruoaksi, on se todennäköisimmin Norjassa kasvatettua ns. kassilohta. Oletko ajatellut tarkemmin, millaista lohen kasvatus on, ja miten se vaikuttaa luontoon? Muutama fakta sai minut lopettamaan viljellyn lohen ostamisen.

Kalan kasvattamisessa ravinnoksi ei kai sinänsä ole mitään vikaa, mutta ensinnäkin lohi on petokala, joka käyttää ravinnokseen muita kaloja. Lohi on ravintoketjun huipulla, joten siihen todennäköisesti rikastuu haitallisia aineita (mistä olen ennemminkin tässä blogissa maininnut), mutta se ei ole ainoa ongelma. Lohi kuluttaa ravinnokseen ruokakaloja, joista monesta alkavat olla, tai kannat ovat jo uhanalaisia.

Norjan lohiteollisuus etsii uudenlaisia, kasvispohjaisia vaihtoehtoja rehuksi, mutta todellisten ja käyttökelpoisten vaihtoehtojen löytyminen ei ole taattua. Proteiinipitoista kasvisrehua ja kasvisöljyjä ehkä voidaan käyttää, mutta millaista sellaista, se on hyvä kysymys. Miten tällainen rehu sitten vaikuttaa lohen ravintoarvoihin on toinen asia. Nykyään lohta markkinoidaan hyvänä omega-3 -rasvahappojen lähteenä, mutta saadaanko se ominaisuus pysymään, jos lohen luontaista ravintoa muutetaan?

Koska lohi on petokala, sen ravintoa ovat monet hyvät ruokakalat, kuten mustakitaturska, tuulikala, harmaaturska, villakuore, anjovis, makrilli ja silli. Monet näistä on (ryöstö)kalastettu Pohjanmerellä ja Norjan ja Islannin rannikoilla miltei sukupuuttoon. Eikä tämä koske yksinomaan noiden maiden rannikoiden ongelma: Norjan kalanviljelyteollisuus tarvitsee mm. anjovista Perun rannikoilta rehun raaka-aineeksi. Monet kalanrehujalostamot sijaitsevat Islannissa (n. 15 sellaista), ja tämä elinkeino on korvannut pitkälle siellä ennen niin kukoistavan ruokakalan jalostusteollisuuden. Myöskään anjovislastien kuljetus Perusta saakka ei ole kovinkaan ekologista.

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan jopa 80% maailman isojen kalojen massasta (kannoista) on jo menetetty. 75% kalakannoista maailmassa on (ryöstö)kalastettu äärimmilleen tai uhanalaisiksi (prof. Daniel Paulyn mukaan).

1/3 maailmassa pyydetystä kalasta päätyy rehuksi, jota käytetään kassilohen lisäksi myös sikojen kasvatuksessa. Yhden lohikilon tuottamiseen tarvitaan vähintään 2,5 kiloa hyvää ruokakalaa, joten kalankasvatus ei todellakaan ole mitään kestävää kehitystä!

Lisäksi tällainen (ryöstö)kalastus järkyttää merien eläimistön tasapainoa. Tämä näkyy mm. ravintoketjun pohjalla olevien kalojen vähenemisenä. Koska nämä kalat syövät planktonia, ja pitävät näinollen leväkannatkin kurissa, niiden väheneminen näkyy paljaalla silmälläkin vesien rehevöitymisenä. Kukapa meistä ei olisi nähnyt lietemäisiä levälauttoja rannikkovesien pinnoilla.

USA on kieltänyt omilla vesillään ravintoketjun alimmaisena olevien kalojen pyynnin, mikä on askel eteenpäin kalakantojen elvyttämisessä. Toivottavasti muut maat seuraavat perässä.

Tästä huolimatta Norjan tavoite on tuplata kasvatetun kalan tuotanto lähivuosina.

Businessideoita

Kun kiertää maailmalla silmät ja korvat auki, hoksaa kaikenlaista, mitä ei ole vielä Suomessa huomattu tehdä. Tässä siis Dzinnin businesshautomon ilmaisia ideoita vapaasti käytettävissä (minä saan sitten varmaan lahjakortin, kun idean käyttäjä on saanut bisneksensä pystyyn...).

Vuokrattavat autot ovat jo vanha juttu, mutta esim. Lontoossa on putiikki, josta voi esim. vuokrata auton netin kautta vaikkapa tunniksi ja lyhyellä varoitusajalla.

Samaisessa kaupungissa on pizzojen kotiinkuljetusfirma, joka tuo pizzat leivottuina (raakoina) ovelle, ja asiakas paistaa sen itse pizzakiven päällä. Taatusti tuoretta, eikä pääse nahistumaan laatikossa.

Britanniasta tämäkin idea: Eräs ystäväni on tietyntyyppisten firmojen "matchmaker", eli kun yritys etsii sopivaa palveluntuottajaa, hän etsii sen, ja ottaa provikan palveluntuottajalta sopimuksen syntyessä. Näitä ei ole kaikilla aloilla  - vielä!

Jos sitten pysytään palvelunostossa... Ostotoimi voi olla ulkoistettu keskuksiin (yrityksiin), jotka palvelevat useampaa asiakasta, ja siten saavan paljousalennuksia ja edullisia hankintoja. Miksi ei palvelunostopuolella voisi olla samoin?

Joskus kiusasin entistä sihteeriäni sanomalla, että jollekin voisi olla hyvä bisnesidea aloittaa Suomessa tehtaanmyymäläkierrokset bussilla. Sihteerin mielestä asia oli "täysin hullu", mutta muutamaa viikkoa myöhemmin hän näki tällaisesta bussikierroksesta mainoksen jossain. Joku oli siis sen keksinyt, mutta en tiedä, miten idea menestyi. Miksei samanlaisia outlet-kierroksia järjestetä Suomesta esim. lähimaihin? Hullu idea, tiedän... Tai USA:n matkoja outlet-kierroksineen? Minä ainakin lähtisin tyhjän matkalaukun kanssa (Philadelphian lähellä on USA:n suurin outlet mall, King of Prussia, minäkin shoppailemista inhoava viihdyn noissa monta päivää, varsinkin kun taalan kurssi toistaiseksi on mitä on...).

Joku voisi myös ruveta järjestämään villiyrttikokkauskursseja, kotikosmetiikan valmistuskursseja ja teineille kotitalouskursseja ruoanlaiton opetuksineen. Viimeksimainitulle tiedän olevan kysyntää...

Monissa Britannian kaupungeissa on opastettuja kävelykierroksia, joilla opas kertoo paikan historiasta. Tai sitten kierroksella on jokin tarina, kuten Edinburghissa kauhukierrokset kummituksineen. Suomessakin tässä olisi ideaa, eikä toteutus vaadi pääomaa. Hyvä kesätyo historianopiskelijoille?

Yrittäjyyttä voisi opettaa jo kouluissa, mielestäni. Tämä nyt hiukan nyrjähti aiheesta.

Arkistohotellit on jo keksitty, kuten elektroniset arkistotkin, vtr. Documentum-systeemi, jonka serveri on jossain Kalliovuorten uumenissa turvassa. Mistäs tällainen saataisiin yksityishenkilöille? Sinne voisi skannata kaikki kallisarvoiset paperinsa, ja pääsisi niihin käsiksi sitten netin kautta. Documentumin lisenssi taitaa olla tavallisen ihmisen saavuttamattomissa hintansa takia.

Päivitän tätä sitä mukaa, kun uusia ajatuksia putkahtaa mieleen.

EDIT:

Voisiko joku oikeesti perustaa huoltoaseman, jossa ON palvelua? Esim. minä en ymmärrä autoista mitää, ja merkkiliikkeen pikahuoltoonkin on joskus jonotusta. Niin, ei uuden auton kanssa pitäisi olla ongelmia, vaan kun on...

Tama ei varsinaisesti ole businessidea, mutta kayttokelpoinen nuorten ihmisten rahapulaan. Asuessani eraassa lahiossa, ovikelloani kavivat aika-ajoin soittelemassa esiteinit, jotka kerasivat pulloja. Jo vain kelpasi minulle etta hakivat tyhjat pullot pois. Ja pitivat huvanaan pulloista saatavat rahat.

Rakastan puhdasta vettä!

Minun aamuni ei yksinkertaisesti lähde käyntiin ilman raikasta ja kylmää vettä. Jääkaappikylmää. Ja sitä tarvitaan yleensä noin litra. Jos kaapissa sattuu olemaan lemppariani Perrieriä, aina parempi, mutta yleensä ihan tavallinen hanavesi käy.

Jotkut suitsuttavat kovasti lähdeveden puolesta, mutta ellei ole lähdettä lähettyvillä, ei todellakaan tulisi mieleen ostaa "lähdevettä" kaupasta muovipulloissa. Kuten aiemmassa postauksessani mainitsin, kammoan niitä bisfenoleja, ftalaatteja ja muita kemikaaleja, joita muovipulloista voi liueta veteen. Sitäpaitsi en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, kuinka puhdasta loppujen lopuksi pullossa kauankin seisonut vesi on.

Yllättävää kyllä, kaupungeissa on hanaveden laatu parantunut huomattavasti viime vuosikymmeninä. Muistan lapsena Helsingin veden, kuinka se maistui ja haisikaan pahalle! Nykyään tilanne lienee aivan toisenlainen. Ulkomailla en muista juurikaan paikkaa, missä juomakelpoinen hanavesi maistuisi huonolta. Hyvinä esimerkkeinä tästä Lontoo ja Rooma.

Pullotetuissa ja hiilihappopitoisissa vesissä on paljonkin eroja. Perrierin jo mainitsinkin suosikkina. Siinä on isot kuplat, eikä liikaa suoloja. Toista on taas ranskalainen Badoit, jota juotuaan kyllä tietää suolaa saaneensa. Sormet ovat turvoksissa ja neste kerääntyy nahan alle. Toisaalta se on kesäkuumalla hikoillessa hyväkin juoma. Muistan yhden kesän, jolloin samoilimme ystävien kanssa Versaillesin mahtavassa puistossa, ja päivä oli kuin pätsi. Préssion olisi maistunut, mutta sitä ranskalaiset tarjoilevat suorastaan sormustimista, joten tyydyimme Badoit'aan. Silloin se ei kyllä turvotellut, koska se pakeni nahan läpi välittömästi. Badoit'an huono puoli on myös muovipullo.

Intiassa oli hassua, että still-vesi tarjoiltiin aina huoneenlämpöisenä ja aiheutti suurta närkästystä paikallisissa, jos pöydässä oli kylmänhuurteisia vesipulloja. Ja minä olisin halunnut siinä helteessä jääkylmää! Kuulin tosin siellä kerran, ollessani lääkärin vastaanotolla tulkkina jalkoihini pyörtyneen turistinaisen kanssa, että kylmää vettä pidetään epäterveellisenä. Tämä pyörtynyt nainen kärsi nestehukasta ja turistiripulista siinä helteessä, ja hänelle määrättiin (lääkärin pieneen pussiin laskemien pillereiden lisäksi) haaleata vettä, ja ehdottomasti kiellettiin ottamasta muita kuin ruumiinlämpöisiä suihkuja tai kylpyjä.

Turistiripulin hoito-ohje oli täysin päinvastainen kuin esim. Suomessa, eli tee ja banaani olivat kiellettyjä sairauden aikana. Näin se käypä hoito eroaa eri maissa.

EDIT: TV:ssä haastateltiin jotain vesiasiantuntijaa, joka vahvisti minun epäilykseni pullovesistä ylimääräisten aineiden suhteen. Vaikka vesi olisikin lasipullossa, josta ei mitään liukene, siinä on kuitenkin epäpuhtauksia (bakteereja) enemmän kuin hanavedessä.

Toinen asia, minkä hän toi esiin on lähdeveden epäpuhtaus. Pinnalla olevassa lähdevedessä saattaa olla esim. eläinten jätöksiä. Kaivovesi on kuitenkin toinen juttu, ja kaivon kunto pitäisi tarkistaa joka vuosi. Sanonta siitä, että vesi on puhdasta, jos kaivossa asuu sammakkio, ei pidä paikkaansa, koska jokainen elollinen olio saastuttaa kaivon vettä.

Lisäksi Taloussanomissa oli artikkeli, jossa oltiin huolissaan nykyään kerrostalojen putkiremonteissa käytettyjen putkien pinnoitusaineiden mahdollisesta liukenemisesta veteen. On totta, että niistä ei ole vielä tarpeeksi kokemusta, eikä asiaa osata tutkiakaan, siis veden laatua putkiremontin jälkeen. Tässä lisää:

http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2011/05/17/varo-putkiremontissa-voi-piilla-myrkkypommi/20116928/139

Mun isäin oli sotamies...

Katsoin Klaus Härön elokuvan Äideistä parhain. Sota todellakin muutti ihmisten elämää silloin merkittävästi. Sitä ei minun sukupolveni, saatika sitten nuoremmat edes ymmärrä.

Isävainaani oli aikoinaan sodassa, Aunuksella, Karjalan kannaksella. Hän puhui niistä ajoista aina iloisella mielellä, optimistinen taivaanrannanmaalari kun oli koko ikänsä. Toisin kuin eräs sairaalassa tapaamani vanha pappa, jolle tuli aina kyyneleet silmiin niitä aikoja muistellessaan. Hän jutteli niistä asioista minulle mielellään, varsinkin kun kerroin isäni myös olleen sodassa.

Isä sai koko sodan kuulostamaan pojankloppien hauskalta ulkomaanmatkalta, vaikka he etulinjassa olivatkin, eikä se takuulla ollut mitään lastenleikkiä. Hauskin juttu minusta oli se, että hän  - hyväuninen kun aina oli  - oli kerran nukahtanut hylätyille hevoskärryille ja vihollisen tankit olivat jyristellet ohi ja hän oli jäänyt linjojen taakse. Heräämättä jytinään. Muut olivat luulleet hänen kuolleen, mutta niinpä hän sitten kuitenkin oli keplotellut herättyään itsensä omien puolelle takaisin. Ilman, että viholliset olivat häntä edes huomanneet. Luulivat kaiketi myös häntä yhdeksi kaatuneista. Tämä juttu ei tietystikään tuntuisi yhtä hauskalta, jos näin olisi oikeasti ollut asia, tai jos hän olisi joutunut vangiksi.

Vapaa-ajasta korsuissa hän jutteli myös mielellään. Hän oppi siellä pelaamaan shakkia  - niin hyvin, että oli siinä voittamaton, ja joulunpyhät yleensä menivätkin äidin harmistukseksi shakkilaudan ääressä ja hän sai sen luota suorastaan repiä porukan ruokapöytään. Muitakin lautapelejä, mm. tammea korsuissa harrastettiin, ja korttipelejä. Pasianssia hän myös osasi useanlaista, ja opetti ne taidot lapsilleen.

Joitain kyseenalaisempiakin pojankloppien harrastuksia heillä oli. Naureskellen hän kertoi, että heidän porukassaan oli joka pojan sarkahousujen pehva mustaksi palanut, he kun kokeilivat kuinka pieru palaa... Toinen minua kauhistuttanut asia oli se, että he eivät osanneet arvostaa ortodoksikirkoista ryöstettyjä ikoneita, vaan käyttivät näitä ampumatauluinaan.

Siis ei hän mikään mallisotilas ollut! Kaverinsa ja myöhemmän kollegansa kanssa heillä ei lisäksi ollut oikea ja vasen hallussa, joten rivissä kääntyilivät aina mihin suuntaan milloinkin, kun komennettiin käännös oikealle tai vasemmalle. Voin kuvitella, miten koomista se oli, vaikkeivat he sitä tahallaan tehneetkään! Näistäkin jutuista kertoiltiin jälkeenpäin naureskellen.

Nyt ovat ajat ja sodankäynti muuttuneet. Isäkin on kuollut jo ajat sitten. Mutta ovatko ihmiset viisastuneet yhtään viimeisen maailmansodan jälkeen? Ellei suurvaltojen sekaantumista muiden maiden ongelmiin olisi, olisiko esimerkiksi terrorismi niin suuri uhka? Olisiko maailmassa rauha?

Vaikea sanoa, mutta aika näyttää, mihin suuntaan mennään.

Tex-Mex -piirakkaa päivälliseksi

Pitääpä tähän väliin laittaa päivälliseksi tehdyn texmex-piirakan ohje. Todella low carb - muonaa parhaimmillaan. Tarjoillaan guacamolen kera. Pohja voi vaikuttaa hiukan omituiselta, mutta voin vakuuttaa, että se on herkullinen!

Pohja:

4 munaa
1 dl kermaa

Vuoraa vuoka leivinpaperilla ja vatkaa pohjan ainekset sekaisin siinä Paista uunin keskiosassa n. 200 C kunnes pohja on kunnolla hyytynyt. Ota uunista ja anna jäähtyä sillä aikaa, kun teet täytteet.

Täyte:

n. 400 g jauhelihaa - ruskista
muutama valkosipulinkynsi  - hienonna ja lisää kuullottumaan jauhelihan sekaan pannulle
pari rkl tomaattipyrettä - lisää jauhelihan sekaan
maun mukaan chipotle-jauhetta (iHerbistä) - lisää seokseen

Jäähdytä seos.

Lisää sekaan 1 purkki créme fraichea, n. dl kermaa, runsaasti sipulirenkaita ja n. 150-200 g emmentaljuustoraastetta (cheddaria kai sen oikeastaan pitäisi olla, mutta en pidä sen pistävästä mausta). Sekoita ja kaada pohjan päälle.

Pilko päälle rasiallinen kirsikkatomaatteja.

Paista uunin ylätasolla kunnes pinta on kullanruskea.

Anna hiukan jäähtyä ennen syömistä, palat pysyvät näin koossa paremmin.

Posti toi iHerbistä tilattuja teelaatuja tänään, ja olivatpa ne hyviä. Englantilaisen aamiaisen kyytipoikana meni heti useampi kupillinen.

Kaikki olivat kyllä oikein hyviä, mutta noista peltipurkissa olevista lähetän kyllä hamstraustilauksen menemään tänään.

Entsyymeistä

Nyt päästäänkin sitten mielenkiintoiseen asiaan, eli entsyymeihin. Entsyymit ovat biokatalyyttejä, jotka hoitavat elimistössämme aineiden hajottamista ja kokoamista. Esimerkiksi ruoka ei elimistössämme muutu hyödynnettävään muotoon ilman entsyymejä. Kaikki kehon tapahtumat käyttävät hyväkseen entsyymeitä, ja ihmiskehossa niitä tunnetaankin kolmisen tuhatta. Entsyymit tukevat immuunipuolustusjärjestelmäämme ja nopeuttavat kudosvaurioiden paranemista.

Kuten aiemmin mainittu, entsyymit ovat usein proteiineja, jotka koostuvat aminohapoista. Monissa entsyymeissä saattaa kuitenkin ns. aktiivinen keskus muodostuu yhdestä tai useamista metalli-ioneista (hivenaineet, esim. rauta, kupari, magnesium) tai vitamiineista. Näitä aineita kutsutaan kofaktoreiksi tai koentsyymeiksi.

Ikääntyessä entsyymien tuotanto saattaa vöhentyä, joten ruokavalioon kannattaa kiinnittää entistä parempaa huomiota tai sitten jopa lisätä entsyymejä purkista.

Entsyymit muuttavat muotoaan ympäristön pH:n, suolapitoisuuden (ionit) ja lämpötila mukaan, ja tarvitsevat tietynlaisen ympäristön toimiakseen optimaalisesti. Jokaiselle entsyymille on olemassa oma optimaalinen toimintaympäristönsä, muuten ne menettävät aktiivisuutensa.

Entsyymeistä tunnetuimpia ovat kaiketi ruoansulatusentsyymit, joita on mm. syljessä. Siksi ruoka kannattaakin pureskella kunnolla. Haiman erittämä amylaasi pilkkoo sokerin ohutsuolessa sokeriksi, jonka maltaasi pilkkoo puolestaan glukoosiksi, joka imeytyy verenkiertoon. Lipaasi auttaa rasvojen hyväksikäytössä ja proteaasi proteiinien. Ananaksesta saadaan bromelaiinia ja papaijasta papaiinia, jotka myös edesauttavat proteiinien sulamista. Ihminen ei siis tuota kaikkia tarvitsemiaan entsyymejä itse, vaan niitä saadaan myös kuumentamattomista ja käsittelemättömistä hedelmistä ja vihanneksista.

Parhaita lähteitä ravinnosta saataville entsyymeille ovat esimerkiksi tuore tyrni, yrtit (kuivaaminen saattaa tuhota entsyymejä, eli pakastaminen on parempi säilöntäkeino), sipulit, hapankaali ilman kuumentamista ja vehnänoras. Ruoasta saatavista kofaktoreista ehkä merkittävin on Q10 (ubikinoni), jonka arvellaan mm. hidastavan solujen degeneroitumista ja laskevan jopa verenpainetta. Sitä saadaan runsaasti esim. lohesta, sardiinista, pähkinöistä, pinaatista, tonnikalasta ja orapihlajan marjoista (!).

Kysteiini ja asetaldehydi ravinnossa

Homokysteiinistä päästäänkin sitten mielenkiintoiseen kysteiiniin, joka on yksi 20:stä elimistön aminohaposta, ei-välttämätön sellainen, vai onko se tulossa sellaiseksi elintapojemme ja ravintomme myötä? Antakaahan kun jatkan juttua...

Aloitetaan asetaldehydistä, joka on  I luokan karsinogeeni (WHO), eli syöpää aiheuttava aine. Se aiheuttaa syöpää etenkin suussa, kurkunpäässä, ruokatorvessa ja vatsalaukussa.

Voimme saada sitä elimistöömme monista eri lähteistä, joita ovat mm.:

- sitä syntyy maksassa, mutta se palaa pois
- sitä on syljessä, johon sen tuottavat suun, nielun ja syljen mikrobit (ja huono suuhygienia) ja tupakansavu. Syljen mukana se kulkeutuu mahalaukkuun.
- sitä on alkoholijuomissa (valkoviini ja omena- ja luumupohjaiset viinit, ei niinkään kirkkaat viinat)
- sitä saadaan elintarvikkeista, joissa sitä on luonnollisesti (mm. soijakastike)
- sitä syntyy suolistossa tiettyjen ruoka-aineiden ansiosta

Kysteiini on aminohappo, joka sitoutuu asetaldehydimolekyyliin poistaen sen aktiivisuuden. Normaalisti saamme kysteiiniä ruoasta noin 1-2g vuorokaudessa, mutta tarve saattaa olla enemmänkin.

Kysteiiniä sisältäviä ruoka-aineita/luontaistuotteita ovat mm.:

- akaasiakumi
- tavallinen sipuli (keltasipuli eli kepasipuli), ruohosipuli ja valkosipuli
- aaloe
- musta tee
- vesimeloni
- kahvi (arabica)
- villiporkkana
- gingko biloba
- soijapavut
- mäkikuisma
- auringonkukansiemenet
- pellavansiemenet
- aasialainen ja amerikkalainen gingseng
- taatelit
- maarianohdake
- lehmus
- ashwaganda
- senna
- inkivääri

Kysteiiniä saa myös lisäravinteena, ja se vaikuttaa suotuisasti mm. kynsien ja hiusten kasvuun.

Koska mikrobeilla on suuri merkitys asetaldehydin tuottamisessa, on myös mahalaukun happamuudella osansa asiassa. Helikobakteeri ja jotkin autoimmuunisairaudet voivat aiheuttaa hapotonta mahaa (ja ns. atrofista gastriittia) ja päästävät näinollen mikrobit lisääntymään villisti.

Tämä on hyvä muistaa myös niiden, jotka närästysongelmiinsa käyttävät ylenmäärin antasideja ja protonipumppusalpaajia. On parempi pureutua närästyksen syihin kuin hoitaa pelkästään oiretta.

Omalla kokemuksellani voin sanoa, että turhien hiilihydraattien, kuten leivän karsiminen ruokavaliosta sai närästyksenkin loppumaan.

Homokysteiini

Edellisessä kirjoituksessani mainitsin homokysteiinin, ja tässä siitä hiukan lisää.

Homokysteiini siis yksi elimistön aminohapoista, jonka liika määrä elimistössä liitetään nykyisen tutkimuksen mukaan erilaisiin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin ja Alzheimerin tautiin. Tarkkaa mekanismia ei tunneta, mutta asiaa tutkitaan parasta aikaa. Homokysteiiniä ei köytetä elimistössä rakennusaineena, eikä sen tarkkaa tehtävää tunneta. Kohonnut homokysteiinipitoisuus elimistössä ei terveillä ihmisillä ennusta välttämättä sairastumista esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin, mutta jo sairastuneella se kuvastaa taudin vaikeutta ja ennustetta. Dementiapotilailla suuret homokysteiinipitoisuudet ovat tavallisia, ja saattavat kuvastaa B-12 -vitamiinin vajausta.

On kuitenkin määritelty elimistön homokysteiinin viitearvot, jotka ovat:

Normaali 5-15 mmol/l
Lievästi kohonnut 16-30 mmol/l
Selvästi kohonnut 31-100 mmol/l

Homokysteiinin syntymiseen elimistössä tarvitaan B-12, B-6 -vitamiinia ja foolihappoa, jotka vaikuttavat myös homokysteiinin metaboliaan. Myös betaiini madaltaa homokysteiinin pitoisuuksia. Jos näistä jostain on puutosta, saattaa elimistöön kertyä ylenmäärin homokysteiiniä.

Marja-Leena Silasteen väitöskirjan mukaan (Oulun yliopisto 2003) syömällä n. 700g kasviksia, hedelmiä ja marjoja päivittäin voidaan elimistön homokysteiinipitoisuuksia ehkä alentaa. Todennäköisesti myös ravintolisillä on sama vaikutus.

Proteiineista

Proteiinit, eli valkuaisaineet ovat elimistömme rakennusaineita. Kehomme painosta noin viidesosa muodostuu proteiineista, ja ne ovat useimpien elävien solujen ja kehon nesteiden pääaineita.

Proteiini vahvistaa ja korjaa lihaksia ja polttaa rasvaa. Proteiinit osallistuvat myös solun toimintoihin ja niitä tarvitaan myös elimistön typpi-, emäs-, happo- ja kalium-natrium  - tasapainon ylläpitämiseen. Proteiinit myös edesauttavat solujen liikkumen, yhteenliittymisen ja immuunipuolustuksen. Ne myös säätelevät geenejä ja toimivat entsyymeinä. Solukalvolla proteiinit toimivat kanavina, pumppuina ja reseptoreina. Solun sisällä ne huolehtivat molekyylien kuljetuksesta ja kykenevät jopa muuttamaan DNA:n rakennetta. Proteiinit voivat myös erikoistua esimerkiksi vasta-aineiksi tuhoamaan elimistölle vieraita aineita (kuten bakteerit ja virukset) tai hormoneiksi (esim. insuliini ja glukagoni) tai jopa toksiineiksi. Aminohapot myös muodostavat kudosten elastisia säikeitä ja kollageenia.

On olemassa kansoja, joiden koko ruokavalio muodostuu ainoastaan proteiinista ja rasvasta. Näitä ovat mm. inuiitit. Tämä todistaa sen, että sellaisellakin ruokavaliolla on tultu hyvin toimeen. Nykyinen roskaruokakulttuuri on kuitenkin pilaamassa heidänkin terveyttään. Nämä ihmiset elivät useimmin raa'alla eläinperäisellä proteiinilla (kala ja liha), joista he saivat aminohappojen (proteiinien rakennusaineet) lisäksi myös entsyymejä, probiootteja ja rasvaliukoisia vitamiineja (A, D, E ja K). Näistä entsyymit ja probiootit saattavat hävitä kokonaan tai vähentyä, jos raaka-aineen kuumentaa.

Ihmisille välttämättömiä aminohappoja on kahdeksan. Raja välttämättömän ja ei-välttämättömän aminohapon välillä on häilyvä, sillä elimistö kykenee valmistamaan tiettyjä aminohappoja toisista aminohapoista. Välttämättömiä aminohappoja, joita meidän tulisi saada ruoasta, ovat tryptofaani, lysiini, metioniini, fenyylialaniini, treoniini, leusiini, valiini ja isoleusiini. Rikkipitoisia aminohappoja, metioniinia ja homokysteiiniä elimistö voi valmistaa toisistaan, ja homokysteiinistä voidaan valmistaa kysteiiniä. Ihminen siis tuottaa osan aminohapoista kehossaan entsyymien avulla.

Yleisesti parhaimpana proteiinin lähteenä pidetään lihaa (ja soijaa), koska se sisältää kaikki välttämättömät rasvahapot, mutta joidenkin näkemysten mukaan hamppuproteiini on sitäkin parempi lähde, koska se sisältää kaikki 20 aminohappoa ihmiskehoa vastaavassa suhteessa.

Proteiinipitoisen ravinnon puutteesta saattaa seurata vakavia sairauksia, kuten kvasiorkor ja marasmi.

Oikeaa ruokaa

Taannoin mediassa vaahdottiin einesruoista,  ja etenkin lihavalmisteiden ainesosat olivat tapetilla. Kauhisteltiin eineslihapullien ja makkaroiden sisältämää kamaraa ja kanannahkaa. Miksi, kysyn minä? Niistähän saa hyvin esimerkiksi kollageenia, jota monet (myös minä) napsivat purkista pitääkseen ihon ja nivelet kunnossa. Eihän se ole samassa muodossa kuin purkkikollageeni, mutta onpahan ainakin luonnollisempaa.

Siis miksi purkista, jos sitä voi saada ravinnosta? Jos jotain vastaan olen, se on ainesten jatkaminen esimerkiksi ravinneköyhällä hiilihydraatilla ja lisäaineiden käyttö. Tässä taas on pieni dilemma, koska ihmiset kauhistelevat lisäaineita, mutta vaativat silti, että tuotteella on säilyvyysaikaa. Eräällä keskustelupalstalla kauhisteltiin Lidlin myymän turkkilaisen jogurtin nopeaa homehtumista; joskus oli saatu homeisia purkkeja jopa kaupasta! Minulle tämä kielii vaan tuotteen lisäaineettomuudesta. Jos haluaa lisäaineetonta, on tingittävä jostain, ja yleensä tämä koskee juuri säilyvyyttä ja toisekseen tuotteen ulkonäköä ja ehkä makua, ainakin jos on natriumglutamaatista kyse.

Tämän hetken suurin haloo taitaa olla palasista kiinni liimatusta paistista. Trombiinilla kokoonliimattua lihaa verkkopakkauksessa, valmista uuniin. Vaan jos poistat verkon, "paisti" hajoaa pikkuisiksi paloiksi! Lieneekö tuo trombiinikaan kovin terveellistä.

Joillekin ruoka on nautintoaine, toisille vaan mättöä, jolla pysyä hengissä. Kumpi sitten on parempi, kaiketi kultainen keskitie tässäkin. Nautintoaineista saattaa seurata lihominen, ja sitten ajetaan autolla kuntosalin pihaan kun pitää pudottaa niitä kiloja. Ne taas, jotka pitävät syömistä vain välttämättömänä pahana, eivät ehkä kovinkaan katso, mitä suuhunsa pistävät, ja roskaruokaa kuluu. Vääränlainen ravinto aiheuttaa sairauksia ja puutostiloja, jotka sitten korvataan lisäaineilla ja lääkkeillä. Ylensyödään, ja sitten hoidetaan "ähkyä" ruoansulatusjugurteilla ja närästyslääkkeillä.

Joku valokuvaaja oli ostanut McDonaldsilta Big Macin ja kuvannut sitä 30 päivää. Koko tämän ajan oli hampurilainen seisonut lautasella, eikä ulkonäkö juurikaan muuttunut. Huolestuttavaa oli, ettei edes hometta ilmestynyt sämpylän pintaan. Ilmeisen tehokkaita säilöntäaineia oli käytetty. Sanotaan, että nykyihminen on niin säilöntäaineilla kyllästetty, ettei ruumiskaan maadu haudassa siinä ajassa kuin ennen. Tämä on kuulemma huomattu, kun sukuhautoihin on edellisen ruumiin päälle säädetyn ajan kuluessa saatu haudata seuraava.

En yhtään ihmettelisi, vaikka tämä olisi ihan totta.

EDIT:

Tässä lisää asiasta. Kommenttina artikkeliin:

- kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivien kannattaa ehkä välttää goitrogeeneja ravinnossa, i.e. ristikukkaisia kasveja, kuten kaali
- ks. yst. artikkelini lohesta jäljempänä

http://www.taloussanomat.fi/myynti/2011/05/21/varo-ettet-syo-valeruokaa/20117185/135

Omega-rasvahapoista

Olen ostanut joskus kapseleita, joissa on omega-rasvahappoja laidasta laitaan, eli 3,5,6,7 ja 9:ä. Niitä on nytkin kaapissa (sain ilmaiseksi), mutta aloin jossain välissä ihmetellä, että ihan rasvattomalla ruokavaliollako oleville vegaaneille ne on tarkoitettu? Normaalisti ruoasta saa ainakin jossain määrässä omegoita, ja 6:sen saaminen saattaa olla jopa liiallistakin. Olen kuitenkin lukenut jostain, että sen saannin pitäisi olla tasapainossa 3:sen kanssa. Ellei syö säännöllisesti rasvaista kalaa, tämän jälkimmäisen saanti voi olla kortilla, joten sen syönti purkista saattaa olla paikallaan.

Toinen juttu on sitten se, mistä se kalaöljy on tehty. Viime talvena kohistiin kalaölykapseleitten laadusta. Joku oli keksinyt rikkoa kapseleita muovimukiin ja kas, mukin pohja oli sulanut. Väitän, että näin voi joillekin mukeille käydä, laittoi pohjalle sitten mitä öljypitoista hyvänsä.

Minun kaapissani olevat kapselit on tehty "puhtailta Alaskan vesiltä kestävän kehityksen mukaan pyydetystä lohesta". Väitetään myös, että se on "testattu löydettävistä (detectable) PCB:stä, raskasmetalleista ja (ympäristö)myrkyistä (toxins)", jotka pitää suodattaa pois muista kalaöljyistä. Siis tämä minun öljyni on testattu, mutta siitä ei ole suodatettu mitään pois. Ei kylläkään puhuta mitään siitä, oliko näitä jäämiä noissa kapseleissa. Alan lukea tuoteselosteita hiukan tarkemmalla silmällä, kuten huomaat.

Lohi on petokala, ja siksi ravintoketjun ylemmillä portailla. Valitettavasti nämä yllämainitut myrkyt eivät ravintoketjussa mitenkään poistu, vaan rikastuvat portaalta portaalle ylöspäin. Tässä mielessä merien saastuminen on - ja tulee olemaan - meitä kaikkia koskettava ongelma. Mitä tulee kalaöljyyn, on viisaampaa käyttää öljyä, joka on peräisin ravintoketjun alemmilta portailta, kuten esimerkiksi krillistä tehtyä. Vielä enemän kuin kalaöljyä epäilen kalanmaksaöljyä, maksa kun on elimistön "kaatopaikka", joka putsaa kaikki myrkyt ja ylimääräiset aineet kropasta.

Tällä hetkellä pidän tärkeimpinä rasvahappoina alfalipoiinihappoa (ALA), eikosapentoeenihappoa (EPA) ja dokoheksaeenihappoa (DHA). Ensimmäistä katson saavani tarpeeksi käyttämistäni pellavansiemenistä, joiden öljy on sen hyvä lähde. EPA:a ja DHA:ta syntyy luonnossa mikrolevissä, josta ne leviävät ravintoketjuun. Näitä saan rasvaisesta kalasta ja krilliöljystä.

Omega-rasvahapoista on aika ristiriitaista tutkimustietoa. Näyttäisi, että ne toimivat vähentäen sydän- ja verisuonitauteja ja alentavat kolesterolia. ALA taas vähentää rintasyöpäriskiä, veren hyytymistä, sydämen rytmihäiriöitä ja C-reaktiivista proteiinia (CRP). Viimeksimainittu vaikutus tulee inflammatorisen arakinoidihapon syrjäyttämisestä ja säätelystä elimistössä.

Aika näyttää, mitä muuta hyötyä omegoista voi olla.

13. päivä ja perjantai

Eilen olin ystävättäreni kanssa miltei koko päivän kylpylässä. Ensin punttisalille "leukapieliä vetreyttämään" (siis "juoruilemaan") lämpimään porealtaaseen, jonka jälkeen vesijuoksua ja vapaamuotoista kelluntaa mieli rentona. Sauna, kuppi kahvia ja kotiin.

Koko illan jomotti tuota loukkaantunutta olkapäätä, vaikken varsinaisesti käsivarsia punttisalillakaan treenannut, ne muutamat uintiliikkeet näköjään olivat liikaa. Seuraavan kerran olen varovaisempi. Meillä on molemmille viiden käyntikerran kortti sinne, ja koska nytkin olimme likipitäen ainoat asiakkaat siellä puolenpäivän jälkeen, menemme varmaan sinne vielä näiden viiden kerrankin jälkeen.

Eilen tuli TV:stä ohjelma, jossa käsiteltiin ruokien terveysväittämiä. Niitähän löytyi, mm. joissain jogurteissa oli teksti "auttaa terveenä pysymisessä" tjsp. Aikamoinen väittämä, varsinkin kun oletettavasti ko. tuote on sokerilla kyllästetty. Jutun paras osa käsitteli ns. rypsipossua, jossa on ruokinnan ansiosta 15% enemmän pehmeää rasvaa. Rypsiä käytetään ruokinnassa soijan asemesta. Kuitenkin ko. firman tuotteissa saattoi olla kokonaisuudessaan enemmän rasvaa, kuin vastaavissa muitten valmistajien tuotteissa. Uskomatonta kuluttajien vedätystä, niinkuin sillä 15%:lla olisi mitään todellista merkitystä.

Miten myöskään voidaan todistaa väitteet siitä, että jogurtti säilyttää terveyden? Maitohappobakteerien kyllä tiedetään olevan suolistolle hyviä, mutta mikä määrä niistä selviää happaman mahalaukun ohi suolistoon? Mahalaukun happojenhan on tarkoitus eliminoida bakteerit. Olettaen, että osa kuitenkin selviää, mitä tekee sokeri elimistölle? Ei ainakaan hyvää.

Päivän päätteeksi leivoin mustikkapiirakkaa, koska olin välttänyt kiusauksen syödä sellaista päivemmällä kahvilassa. Hiivataikina gluteenijauhoista, kookosjauhoista ja pellavansiemenjauhoista onnistui oivallisesti, ja päälle tuli paksu kerros mustikkasurvosta, joka sakeutettiin omenakuidulla (pektiini). Makeutus oli steviasta, tietenkin.

Tältä se näytti ja hyvältä maistui vaniljaisella stevialla maustetun kermavaahdon kera.

Steviasta

Minä olen ollut menneisyydessä light-limppariaddikti. Varsinkin kesäisin sitä piti saada, ja vielä nytkin tulee vesi kielelle kun ajattelen joitain keinomakeutettuja juomia, etenkin Cokista jääpaloilla ja sitruunanviipaleilla, ja Fantaa tai Jaffaa.

Sitten luin muutamia totuuksia aspartaamista, ja sillä makeutettujen juomien ja muiden tuotteiden käyttö jäi sen tien. Ehkä satunnaisesti sorrun, en muuta.

Jos makeaa pitää saada, se makeus tulee steviasta. Vielä parisen vuotta sitten en tiennyt koko aineesta mitään, mutta onneksi on internet, ja keskustelupalstat, joista saa tietoa.

Stevia on asterien sukuun kuuluva kasvi, jonka lehdistä saadaan todella makeaa aineta. Lehdet sinällään kuivattuina ovat hiukan kitkeriä, mutta kun sen jalsotaa valkeaksi jauheeksi, kitkeryys poistuu.

EU:ssa ei steviaa saa markkinoida elintarvikkeena eikä makeutukseen muutakuin Ranskassa. Suomessa luontaistuotekaupat myyvät steviaa "ihonhoitoon". Yhdysvalloissa se on hyväksytty elintarvikelisäaineena (käsittääkseni sitä ei saa kutsua makeutusaineeksi, mikä kuulostaa idioottimaiselta), ja sieltä sitä tilaankin iHerbin kautta.

Steviassa ei ole kaloreja, eikä se nosta verensokeria. Sitä suositellaankin etenkin kakkostyypin diabeetikoille. Joidenkin tutkimusten mukaan sillä on suotuisa vaikutus myös liikalihavuuteen ja verenpaineeseen (nämä toki linkkaantuvat verensokeriin ja insuliiniin). Stevia myös lisää glukoositoleranssia. Joidenkin tutkimusten mukaan se stimuloi insuliiniherkkyyttä ja normalisoi veren glukoosipitoisuuksia, joten esimerkiksi makeanhimo ja näläntunne tasapainottuvat. Verensokerin tasapainottumisella on monta muutakin hyötyä, mm. lapsilla se saattaa tasata ADHD-oireita. Mikä kuitenkin parasta: Niillä, joilla ei ole ongelmia glukoosiaineenvaihdunnassa, se ei kuitenkaan laske verensokeria liian alhaiselle tasolle.

Stevia-kasvi on kotoisin Paraguaysta. Niin siellä kuin monissa muissakin Etelä-Amerikan maissa sitä on käytetty makeutusaineena jo satoja vuosia. Nykyään se on noissa maissa myös virallisesti tunnustettu hoitomuoto molempiin diabetestyyppeihin, ja sitä saa esimerkiksi kapseleina siihen tarkoitukseen.

Odottelemme mielenkiinnolla, milloin muu maailma seuraa esimerkkiä.

Vaihtoehtoisten hoitojen tutkiminen jatkuu

Kävin tänään lymfahieronnassa - vaihteeksi. Hoitajana oli aikamoinen "foliohattutäti", mutta tykkäsin kovasti. Tunnin käsittely virkisti kummasti. Hänellä oli muitakin hoitoja tarjolla, joten tilasin maanantaiksi kahden tunnin intialaisen ayurvedisen hieronnan. Katsotaan, miltä se vaikuttaa!

Se on ainakin varma, että sen jälkeen on ihan yltäpäältä öljyssä tukkaa myöten.

Hän tuntui myös tietävän aika paljon eteerisistä öljyistä, ja suositteli minulle mustakuusiöljyä ja olkikukkaöljyä (!!). Minusta olkikukat eivät tuoksu millekään, ja mustakuusesta en ole kuullutkaan. Heräsi kuitenkin kysymys: Olenko minäkin muuttumassa "foliohattutädiksi"?

Toisaalta pitää suhtautua kaikkeen avoimin mielin. Mikä tuntuu hyvältä, eikä ole häiriöksi muille, on kaiketi ihan sallittua ja positiivista.

Ostin tänään myös Gymstickin. Gymstick-treeni kuormittaa vartalon suuria lihasryhmiä, mutta samalla myös asentoa ylläpitäviä ryhtilihaksia. Lisäksi se kehittää tasapainoa, liikkuvuutta ja lihaskoordinaatiota. Itse asiassa juuri syvät vatsalihakset ja alaselän lihakset minulla eniten kaipaavat treeniä. Tasapainoaistini on myös aina ollut huono, joten toivon senkin tällä hiukan paranevan. Minun Gymstickissäni on voimapyörä kepin asemesta. Sen saa näppärästi purettua paloiksi ja kuljetettua mukana matkoilla, ei vie paljoa tilaa. Hyvä vaihtoehto siis joogalle työmatkoilla hotellihuoneessa. Kapistus näyttää tältä:

http://www.run-go.fi/index.php?PROD=1015&CAT2=59&CAT=72&lang=fin

Tuntuu hyvin pelittävän näin äkkiä kokeillen. En kyllä tänään kovin kovaan rääkkiin äitynyt, koska huomenna menen kuntosalille joka tapauksessa ja lihakset ovat tämän käden loukkaantumisen takia hiukan rapakunnossa. Mutta nyt alkaa kunnonkohotus!

Ajan huomaamaton kuluminen

Päivät kuluvat kuin siivillä. Vaikka ei edes mitään niin kiirettä ole pitänyt. Kipeä käsi on kuitenkin ilahduttavasti olkapäästä kuntoutunut ja liikkuvuus on parempi. Sormet entisenlaiset. Olen siis loukannut olkapääni kun nousin autosta ja liukastuin. Ilmeisimmin löin samassa rytäkässä kyynärpääni auton kynnykseen ja ulnarishermo vaurioitui. Peukalonivelisä on myös artriittia ja ne olivat jossain vaiheessa niin kipeät ja turvoksissa, että hipaisukin sattui. Sain niihin kortisonia ja nyt pitäisi ehkä vielä hakea toinenkin piikki. Fysioterapia on kuitenkin tehnyt ihmeitä tuolle olkapäälle. Niskarangan C7:ssa on myös jotain häikkää, joka ehkä sitten vaikuttaa myös tuohon sormien kömpelyyteen.

Mutta aion mennä torstaina punttisalille ja uimaan! Kuntoilu on jäänyt hiukan vähemmälle, ja ajattelin myös lisätä joogailua ja hankkia voimapyörän kotiin jumppa-avuksi. Fysioterapeuttini tosin varoitteli intoilemasta liikaa tämän olkapään kanssa, nyt kun minun reissujeni ja hänen lomansa takia on katko hoidoissa. Yritän pitää mielessä, etten joudu ojasta allikkoon.

Olen ollut aina perusterve ihminen ja sikäli kaiketi on työpaikallakin vaikea ymmärtää, että olen sairauslomalla. Syöpäleikkauksen jälkeen jaksoin olla poissa töistä juuri ja juuri kaksi viikkoa, eli siihen kun leikkaushaavan ompeleet poistettiin. Kävin sitten työmatkoilta päiväseltään sädehoidossa, ja kaikki meni hyvin. Nyt olen päättänyt suoda itselleni tämän sairausloman (vaikka eihän se mitään LOMAA ole, työkyvyttömyysvapaa on parempi ilmaisu). Työpaikalta tulee ikävänsävyisiä viestejä, eikä esimies ole kertaakaan kysynyt, miten voin tai toivottanut pikaista paranemista. Asenne on lähinnä kuin olisin ihan tahallani pinnaamassa töistä. Toisaalta olen siinä hommassa ollut niin kauan, että olen omalla mukavuusalueellani ja mitä enemmän etäisyyttä siihen tulee, sen epätodennäköisempänä näen sinne palaamisen.

Aion käydä pari mielenkiintoista kurssia yliopistolla tänä kesänä. Molemmat täydentävät työhön liittyvää osaamista erinomaisesti. Ehkäpä jatkan syksyllä opintovapaalla. Kunhan saan kilpirauhaslääkityksen kuntoon,  niin täältä pesee!

Päivät kuluvat, mutta en minä ole ihan laiskotellutkaan. Tänään oli vuorossa oppitunti siitä, miten käyttää hiukan kuivakoiksi muodostuneet low carb -muffinssit, jotka muuten olisivat olleet OK, mutta kun menin laittamaan niihin liikaa gluteenijauhoja.

Tässä muffinssiohje:

3 munaa
steviaa maun mukaan
1½ dl mantelijauhetta
0,75 dl soijajauhoja (niitä gluteenijauhoja, tai hyvin turpoavia kookosjauhoja riittänee ½ dl)
2 tl (kukkura) leivinjauhetta
n. 1 dl voisulaa
jauhettua kardemummaa

Vaahdota munat, lisää makeutus, kuivat aineet sekoitettuna ja voisula. Paista n. 200 C kunnes kypsiä. Annoksesta tulee Lékuen silikoniseen muffinssivuokaan 6 isohkoa muffinssia.

Mutta kuten sanottu, minun tekeleistäni tuli hiukan kuivakoita. Voisihan ne pelastaa kostuttamalla vaikka sitruunamehulla, ja pursottamalla esim. tuorejuustosta, steviasta ja sitruunamehusta tehdyn kuorrutteen niiden päälle, mutta päätinkin tehdä muffinsseista pohjan sitruunatortulle.

Siis: Murustin muffinsseja irtopohjavuoan pohjalle sopivaksi kerrokseksi, kostutin sen sitruunamehulla ja tein päälle täytteen:

2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
200 g maustamatonta tuorejuustoa (sekoitetaan kermavaahtoon)
1 ison sitruunan mehu
3 liivatelehteä (liota ja sulata sitruunamehutilkkaan ja lisää mehun kanssa seokseen)
steviaa maun mukaan

Täyte kaadetaan pohjan päälle ja hyydytetään jääkaapissa.

Tuli oikein herkullista ja täyte oli todella unelmankepeän tuntuista. Tässä kuva:

 

Hoksasin vasta jälkikäteen, että sitruunan lisäksi olisi voinut laittaa mausteeksi kaapista löytyvää mangososettakin, tai tehdä siitä kirkkaan hyytelön tämän kermahyytelön päälle, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla.

Mies- ja naisjohtajien eroista

Pitäisikö etenkin johtoportaassa olla sukupuolikiintiöt? Aika hyvä kysymys, johon ei kai ole suoranaista vastausta. Varmaa on kuitenkin se, että naisvaltaisissa työpaikoissa homma menee suoranaiseksi kanojen nokkimiseksi, useinkin.

Nyt joku lukija voi älähtää, mutta kerronpa, missä asioissa on eroja. Naisvaltaisilla työpaikoilla esimerkiksi klikkiydytään helpommin, ja sen jo sinänsä voisi sanoa ´kertovan jotain työilmapiiristä, jos siis näin käy. Kun katsoo tyttöjen lapsuutta, siellä tulee selvästi esiin sama kuvio. Tytöt leikkivät keskenään pareina, on paras ystävä, jonka kanssa pidetään yhtä. Pojilla ei taas näin ole, vaan touhutaan enemmänkin ryhmänä. Tätä korostaa selkeästi myöhemmällä iällä armeija, jossa korostetaan myöskin kurinalaisuutta ja yhdessä toimimista ja vastuunkantoa omasta tehtävästään. Niin kauan kuin naisille ei armeija ole pakollinen, tällaista kasvatusta on vaikea saada.

Naiset myös tuntuvat tekevän useinkin tunteeseen perustuvia ratkaisuja. Jälleen kerran muistuu mieleeni hyvä esimerkki, jossa eräs naispuolinen johtaja tyrmäsi ajatuksen ostaa palveluita firmalta, jonka omistajasta hän ei pitänyt. Tähän ei tullut koskaan sen kummempaa selitystä, ikäänkuin omistajan "ikävä" luonne olisi siirtynyt työntekijöille. Työntekijöistä osan tunsimme kyllä entuudestaan, ja heidän työmoraalistaan ja "kunnollisuudestaan" työntekijöinä, ei meillä käsittääkseni ollut koskaan ollut muistuttamista, mutta kun se heidän pomonsa...

Sama juttu oli kerran kun ehdotin naispuoliselle esimiehelleni erästä puhujaa innovaatioseminaariin. Ehdottamani henkilö oli ollut jo nuoresta kovinkin innovatiivinen, hankkinut ensimmäisen patenttinsa 13-vuotiaana, mutta häntä ei sitten loppujen lopuksi puhujaksi kelpuutettu, koska esimieheni olo "vähän kuullut", että ko. henkilö on ollut ilkeä alaisilleen.

Olin hiukan hämmästynyt, sillä mitä tällä oli tekemistä innovatiivisuuden kanssa?

Minä itse olen esimiehenä joskus tempoillut joidenkin asioiden kanssa. Yksi näistä on se, että missä tilanteessa ruveta selvittämään alaisten välisiä ristiriitoja, tai alaisen ja jonkin ulkopuolisen henkilön välisiä erimielisyyksiä. Kaikkeen ei kannata sekaantua, vaan voi laittaa ovensa kiinni ja antaa kiistapukarien selvitellä itse välinsä. Aluksi ehkä liiankin hanakasti olin sovittelijana. Yksi alaisistani oli nuori, juuri yliopistosta valmistunut, ja juuri näitä "hetimullekaikki"-tyyppejä (hyvä työntekijä tosin, mutta noin nuorena ei vielä tiedä, mitä kaikkea täytyy osata, ja että yliopisto-opinnoilla pelkästään ei töistä selviä), ja hänellä oli selkeästi alusta alkaen tyyli nokittaa muita. Tämä väistämättä aiheutti kaikenlaisia konflikteja. Ehkä hän oppii ajan myötä, niin ne muutkin samankaltaiset ovat oppineet.

Toisaalta myös nykyisin tuntuu siltä, että ahkeralla puurtamisellakaan ei nykyisin töissä saavuteta mitään, vaan pitää osata kyynärpäätekniikkaa, ja röyhkeää mieltä tallata toisten yli, kuten juuri nämä nuoret nykyisin toimivatkin.

Siis pidän miesjohtajien päätöksentekoon johtavia prosesseja rationaalisempina kuin naisten. Mitä taas miehiltä saattaa puuttua, koskee se ehkä lähinnä jotain sosiaalisiin taitoihin luettavaa, kuten herkkyyttä ihmisten suhteen ja kykyä lukea rivien välistä. Toisaalta taas tässä suoraviivaisuudessa on vahvuus johtajan työssä. Se on rehellisyyttä ja suoruutta, jota tarvitaan. Armeija-aika myös opettaa me-henkeä ja vastuuta. Osataan myös tehdä nopeita päätöksiä ja ottaa riskejä. Monilla naisilla taas riskien oton halu ja kyky on heikompi, väittäisin.

Lauantai ja aurinkoinen viikonloppu

Sää alkaa näyttää kesäisemmältä, ja onhan se jo aikakin. Olin illalla syönyt pussillisen durian- ja jackfruitlastuja, joissa kaiketi oli hiilihydraatteja sen verran, että aamulla oli kiljuva nälkä. Durianista sen verran, että se on iso ja rumannäköinen hedelmä, joka haisee pahemmalta kuin siivoamaton puuvessanalunen helteellä, mutta maku on herkullinen. Nämä lastut eivät tuoksahtaneet, mutta valitettavasti suussa maistui lievä tallinmaku jälkeenpäin.

Durianin voimakkaasta hajusta kertoo sekin, että kaukoidässä näkee usein hotellien ulko-ovissa kyltin, jossa kielletään ko. hedelmän tuonti tiloihin. Muistan myös kerran, kun olin Sri Lankalla, ja lähdin ruotsalaisen ystäväni ja erään siellä asuvan ruotsalais-sikäläisen pariskunnan kanssa Kandyyn, ja takaisintulomatkalla noteerasin ääneen, että tienvarsitorilla myytin durianeja. Ei olisi pitänyt tehdä sitä, sillä ruotsalainen ystäväni ei ollut ikinä sellaista maistanut, ja vaati kuskia pysähtymään ostaakseen yhden. Lienee tarpeetonta sanoa, että siinä helteessä loppumatka oli tukala sen löyhkän takia. Lopujen lopuksi löyhkän lähde oli umpioitu moneen muovikassiin ja laitettu kameralaukkuun, joka roikkui ikkunasta ulkona ja auton ikkuna oli kiinni. Ja silti se HAISI! Ruotsalainen ystäväni kertoi jälkeenpäin, että hän oli niin iloinen ostoksestaan, että jos olisimme vaatineet häntä heittämään hedelmän pois, olisi hän itsekin jättäytynyt kyydistä.

Mutta asiaan, eli tähän päivään. Olin ostanut lämminsavupekonia lihaliikkeestä ja laitoin kunnon low carb -aamiaisen, eli pekonia ja munakokkelia.

Oli oikein herkullista, haenpa sieltä pekonini toistekin, maussa oli todella iso ero noihin markettien vakuumipakattuihin verrattuna. Seurana tälle pannulliselle oli tietty kuppi hyvää Earl Greytä.

Tästä tuleekin mieleeni, että vaikka muuten välttelen makeaa, käytän kuitenkin teessä ja kaakaossa makeutuksena steviaa, joka on aito luonnontuote. Valitettavasti sitä ei EU:ssa saa myydä elintarvikkeena (josta syystä sitä markkinoidaan ihonhoitoon  - en ole kokeillut), mutta sitäkin tilaan iHerbistä. Menee täysin sokerin asemesta, mutta annostelu täytyy tehdä ennemminkin lusikan varsipäällä kuin teelusikalla, niin makeaa se on. Sanotaan se myös vaikuttavan suotuisasti verensokeritasapainoon, joten sitä suuremmalla syyllä suosin sitä, vaikkei toistaiseksi verensokeriarvoissani mitään häikkää ole ollutkaan. Kuitenkin diabetes on sukurasite.

Ihonhoitoa edullisesti

Minulla on aina ollut huonohko iho isoine huokosineen ja näppyineen, mutta nykyään saan kehuja siitä, että iho näyttää niin siloiselta ja hyvältä. Salaisuus ei ole yksinomaan ravinnossa, riittävässä unensaannissa ja siinä, että solut saavat happea, vaan asialle voi tehdä vielä jotain muutakin.

Lisäkollageeni alkaa olla tarpeen ihon vanhentuessa. Kollageenin imeytymistä edesauttaa C-vitamiini, joka ainakin ryppytohtori Nicolas Perriconen mukaan olisi parasta nauttia esteröidyssä muodossa, mikäli sitä purkista ottaa.

Suomessa markinoilla olevissa ihonhoitokapseleissa on usein myös laktoferriiniä (mm. Bactosan-kapselit). Jos haluaa sitä edullisemmalla hinnalla, kannattaa tilata iHerbistä.

Bio-Strath on sveitsiläinen yrttivalmiste, jota käytän jatkuvasti siitä yksinkertaisesta syystä, että se parantaa ihon kuntoa. Enkä ole ainoa, joka näin on todennut.

Perriconen listoilla on muitekin valmisteita, mm. sinkki, seleeni ja DMAE. Minä olen todennut DMAE:ta sisältävän voiteen yhdeksi parhaista, mitä olen koskaan käyttänyt. Eikä se ole edes hinnalla pilattu.

Ohessa kuva luottotuotteistani:

Kallein on n. 13 euroa, ja se on Bio-Strath.

Luontaistuotteet ovat yleensäkin noin kolmanneksen Suomen hinnoista; taalan kurssi on edelleen edullinen.

Muita kokeilujakin on. Esimerkiksi Venomous-niminen ryppyseerumi, joka sisältää käärmeen myrkkyä pieninä pitoisuuksina, ja jolla kulmieni välissä oleva "Sibelius-ryppy" on silminnähden oiennut. Aine on roll-on -pullossa ja toimii hiukan kuin Botox.

Monissa kalliimmissa voiteissa on hyaluronihappoa ryppyjä siloittamassa. Minä ratkaisin asian "terästämällä" omia kasvovoiteitani levittäessä tipalla-parilla erikseen hankittuna. Hankin hyaluronini www.tuoksukauppa.net 'istä. iHerb myy myös Skin Eternal -merkkisiä hyaluroniseerumeitä, jotka toimivat hyvin joko ilman voidetta tai voiteen alla. Hyaluronihappoa saa myös kapseleina, jolloin homma tulee hoidettua sisäisesti. Esimerkiksi Hydraplenish-merkkinen MSM-lisällä on hyvä. MSM kasvattaa ainakin minulla kynsiä ja hiuksia hurjaa vauhtia. Uskon, että siitä on ollut myös hyötyä selkäkipujen selättämisessä.

Viimeisin hankinta iHerbistä oli kiva bambusta ja kierrätysmetallista tehty ekologinen meikkisivelinsarja juuttipussukassa, joka on kätevä matkoilla. Tässä kuva:



Aromaterapiaa

Minulla oli joskus työkaveri, joka innostui aromaterapiasta, ja olin mielelläni hänelle koekaniinina. Koira ei vaan kovin pitänyt asiasta, ja ystäväni tullessa öljyineen koiraparka pakeni asunnon kauimpaan nurkkaan. Mahtoi olla koiraparan nokalle aikamoinen koettelemus, vaikka tuulettaa yritimmekin, eikä eteerisiä öljyjä nyt niin paljoa laiteta hierontaöljyn sekaan.

Tästä on nyt pitkästi yli kymmenen vuotta, enkä ole pahemmin ajatellut koko asiaa, vaikkakin työmatkoilla olen joskus aromaterapiassa käynyt. Jossain vaiheessa eksyin tuoksukauppa.net'in sivuille, ja siitä se lähti.

Kyllä tuoksuilla on vaikutusta, sitä ei voi kieltää. Aamuisin virkistää hieroa iholleen aprikoosinkiviöljyä, johon on laitettu muutama tippa jotain sitrusöljyä. Kenties tangeriinia, bergamottia, tai sitten sitruunaruohon ja jonkin yrtin, vaikkapa basilikan eteeristä öljyä. Ihan samalla tavalla voi aloittaa kesäisen aamun pelargonian tai jonkin kukan tuoksulla. Illalla rauhoittaa vaikkapa ihanan vaniljainen bentsoe.

Olen huomannut, että jotkut makeat sitrustuoksut tekevät saman efektin kuin karkkia söisi. Jotkut sanovatkin, että esimerkiksi greipin eteerinen öljy auttaa makeanhimon sammuttamisessa. Kyllä, näin voi hyvinkin olla. Pitäisi hankkia jokin kirja ja opiskella lisää noista öljyistä.

On ainoastaan yksi eteerinen öljy, josta en oikein osaa päättää pidänkö siitä vai en, ja se on patsuli. Ehkä sitä vaan pitäisi käyttää jonkin muun lisänä, tai sitten niin minimalistisia määriä, ettei sen voimakas tuoksu tunkisi nenään liikaa.

Kun olen työmatkoilla, en yleensä raahaa koko pullokokoelmaa mukanani. Olen hankkinut iHerbistä aitoa monoï-öljyä, joka siellä on naurettavan halpaa. Aitoa tahitilaista. Suosikkini ovat tiare ja ylang-ylang.

Monoï-öljy on sen sisältämän kookosöljyn takia hyvin säilyvää. Se myös pitää ihon pehmeänä, ja usein laitan sitä myös päänahkaan ennen hiustenpesua. Sillä on antifungaalista vaikutusta, ja se auttaa myös hilseeseen ja kuivaan päänahkaan.

Näin työmatkoillakin voi tehdä olonsa hotellihuoneessa mukavaksi ja antaa itselleen pienen pilkahduksen "luksusta" ennen nukkumaanmenoa.

Roskaa, roskaa!

Se on sitten kummallista, mistä tätä roskaa piisaa! Jätettä tulee yhden ihmisen jäljiltä pussitolkulla, eikä ole kovin paljoa keinoja välttää sitä.

Tiedän, kaupoissa voi käyttää kestopusseja ostaessaan hedelmiä tai vihanneksia, ja tuoda ostoskassin mukanaan. Siihen se sitten taitaa jäädäkin. Niin, pyrin ostamaan myös tavaraa, joka ei ole pakattu moninkertaisiin kääreisiin. Toisaalta tässäkin suhteessa on valinnanvaraa vähänlaisesti.

Tässäkin mielessä olisi käytännöllisempää ostaa pikkuputiikeista tarvitsemansa määrä sitä, mitä käyttää, eikä markettien valmiiksipakattuja tuotteita.

Kuulin kerrottavan, että pakkaussuunnittelijat ottavat entistä paremmin nykyään huomioon kestävän kehityksen vaatimukset. Pakkauksen sisällön määrälläkin on merkitystä, koska sisällön on mukauduttava kuluttajien vaatimuksiin, eli toisinsanoen, jos sisällöstä menee jotain haaskiin, on se ekonomisesti suurempi juttu kuin pakkaus roskissa. Niinhän se kaiketi on.

Roskien lajittelu ja kierrätys on hyvä juttu. Kunhan vaan ihmiset lukisivat roskiksen päältä ohjeet. Ainakin meidän taloyhtiömme lasinkeräyksessä on tämän tästä metallia ja kristallia (pelastinpa sieltä joskus vuosia sitten signeeratun Tamara Aladdinin Tornado-maljakonkin, joka ei onneksi ollut mennyt rikki) ja metallinkeräyksessä muovia ja milloin mitäkin. Siitä en ole niin varma, haittaavatko ne metallinkeräyksessä yhtä paljon, mutta paperinkeräyspisteeseen ei pitäisi kuitenkaan laittaa ruskeita paperipusseja ja kartonkia, joille onkin nykyään oma keräyslaatikkonsa.

Muovi on ainoa, mitä tällä haavaa ei kerätä ja erotella. Siihenkin lienee syynsä, josta minulla ei ole aavistustakaan. Toisaalta ainakin Lontoon "tuubissa" taannoin mainostettiin jokapuolella, että 16:sta muovipullosta saa tehtyä fleecepusakan. Taas viisastuin.

Niin, miksi muovia ei tosiaankaan erotella? Vai onko parempi hävittää se esim. polttamalla sekajätteen kanssa? Miten hävitetään kaikki se, mikä nykyisin on muovista? Miten häviää aikanaan tämä kannettava tietokone? Miten häviävät auton muoviosat?

Vai häviävätkö ne ollenkaan jääden luontoon kauaksi aikaa meidän jälkeemme muistuttamaan kulutusyhteiskunnasta, joka ne kerran loi?

Roskia (pulloja) kadulla Pariisin yossa.

Vyöhyketerapiaa ja pikaruokaa

Kulutin tänään kaksi ostamaani CityDeal-korttia, ja aamu alkoi vyöhyketerapialla. Täytyy sanoa, että oli hiukan erilainen kokemus, kuin mitä aiemmin olen joissain ulkomaisten business-hotellien spa-osastoilla kokenut, ja se kyllä tuntui todella "sadistiselta kidutukselta", jonka aikana vain laski minuutteja siihen, että pääsee pois.

Mutta ei sen nyt niin huono kokemus ollut kuitenkaan! Olen hiukan (turhankin) kriittinen vaihtoehtohoitoja kohtaan, ja kun hoitaja löysi jalkapohjistani ne arimmat kohdat, jotka linkkautuivat alaselkään, niskaan ja lapoihin, alin uskoa, että hommassa on jotain asiaakin. Vaikkakin selkävaivat ovat niin yleisiä, että pelkällä arvauksellakin olisi voinut osua oikeaan.

Minulla on aina ollut kertakaikkisen karmaiseva iho jalkapohjissa. Kovettumia kantapäissä, isonvarpaan syrjässä ja keskellä päkiää. Nyt olin kuitenkin juuri käynyt jalkahoidossa, joten kovettumat oli poistattu. Silti vyöhyketerapeutti kysyi, tuleeko minulla kovettumia juuri noihin paikkoihin, sillä ne aristivat. Kyllä vaan, oikeaan osui. Oikea jalka on vielä pahempi.

Pahimmat kovettumat tulevat juuri oikeaan jalkaan ja hoitaja kertoi ihon paksuuntumisen olevan suojautumismekanismi, ja uumoili minulla olevan ongelmia alaselän kanssa. Kyllä vaan, lanneranka on vaurioitunut joskus nuorempana. Sama niskan ja lapojen kanssa. Kyllä, käyn nyrjähtäneen olkanivelen takia fysioterapiassa ja samalla hoidetaan osin ulnarishermon vauriota, osin kaularangassa olevan vaurion takia toimimattomia käsiä. Niska-hartiakipuja minulla ei ole ikinä ollut, ja tuo kaularankahäiriökin löytyi vasta kun kädet eivät toimineet ja minut passitettiin ENMG:hen.

Samaten vyöhyketerapeutti kyseli, onko keuhkojen kanssa jotaing ongelmaa. Ei minun tietääkseni, eli huti tuli.

Jokatapauksessa reissu oli erittäin mielenkiintoinen!

Iltapäivällä kävin vielä muodistamassa hiusteni mallin.

Nälkähän siinä tuli, aamiaiseksi olin juonut vain ison lasillisen sitä omatekoista kefiiriä. Kävin kauppahallissa ostoksilla, ja sieltä palattuani tein low carb -pikaruokaa, eli sikanautapihvin ja parsakaalta.

Homma sujuu näin: Laita paistinpannulle voita ja paista siinä pakastepussillinen parsakaalta. Lisää toiselle puolelle pannua suoraan paketista otetusta jauhelihasta muotoiltu pihvi. Kypsennä ja mausta suolalla ja pippurilla.

Jälkiruoaksi on menossa jo toinen kuppi teetä.

Tässä muuten lempiteelaatujani tällä hetkellä:

Kaikki iHerb.com'ista. Zena's Gypsy Tea on kuulemma yhden naisen yritys. Noiden lisäksi menee Numin matured Earl Greytä ja Liptonin Persian Earl Greytä.

Ostin kauppahallista myös ternimaitoa, ja siitä tulee uunijuustoa iltapalaksi, jahka saan sen sulatettua. Uusi kefiirierä on myös tulollaan.

Uunijuustosta tuli herkullista! Valitettavasti kuvaaja on tumpula ja salama haalistaa värit, mutta tässä näyte:

"God is on our side"

Jollain tavalla minua nyppii tuo Bin Ladenin teloitus. Sitä myötä myös Obaman ilmoitus, että ".... että Yhdysvallat on toteuttanut iskun, joka tappoi Osama bin Ladenin." (Iltalehti 2.5.2011)

Yhdysvallat, kollektiivisesti siis, niin yhden ainoan henkilön ei tarvitse ottaa vastuuta ihmisen (tai ihmisten) hengen riistämisestä. Artikkeli jatkuu: "Obaman mukaan bin Ladenin kuolemassa oikeus tapahtui."

Jos oikeus kerran tapahtui, niin kenen oikeus se oli, ja miksi amerikkalaiset nyt sitten pelkäävät kostoiskua? Bin Ladenin teoista huolimatta, minä en näe mitenkään sankarillisena vanhan miehen ja hänen perheenjäsentensä tappamista ilman rehellistä oikeudenkäyntiä.

Osama oli käsittääkseni vain keulakuva, ja eleli talossaan ilman yhteyttä ulkomaailmaan. Ei ihan kuulosta siltä, että juuri hän olisi ollut avainasemassa, mitä uusien terrori-iskujen mahdollisuuteen tulee. Sitäpaitsi uutisissa kerrottiin, että Osama oli aseeton, mutta että hänet tapettiin siksi, että hän olisi tehnyt "uhkaavia eleitä". Varmaan minäkin olisin tehnyt vastaavassa tilanteessa "uhkaavia eleitä", jos minun kotiini olisi yllättäen hyökätty. Oletan, että iskujoukko oli turvannut selustansa, ja että asuntoon tunkeutujia oli tarpeeksi monta vangitsemaan asunnossa olijat, siltä osin kun olisi ollut tarpeellista.

Tavallaan ymmärrän myös sen, että Osama haudattiin paikkaan, josta ei voisi tulla hänen kannattajiensa pyhiinvaelluskohdetta, mutta kuitenkin toteutus hipoo mielestäni hautarauhan rikkomista, olkoonkin, että siellä oli uutisten mukaan paikalla joku lausumassa muslimien rukoukset.

Kuinka moni haluaisi omaistaan kohdeltavan noin?

Viittasin otsikossa tuohon silloin tällöin USA:n presidenttien suusta kuultuun lauseeseen. Hyvä. Meillä on jokaisella "puolellamme" joku jumala. Miksei yksijumalaisissa uskonnoissa voida toteuttaa suvaitsevaisuutta ja sopia, että jumala on jumala, mutta jokainen meistä palvelee sitä jumalaa omalla tavallaan? Ei kirkossa tarvitse juosta joka päivä todistaakseen, että on hyvä kristitty. Riittää kun toteuttaa arkielämässään eettisiä periaatteita ja kunnioittaa toisia ja osoittaa siten uskonsa teoillaan ja käytöksellään elämää arvostaen.

Gordon Ramsayn ravintoloista ja "keittiöpainajaisista"

Katsoin toisella silmällä Gordon Ramsayn Kitchen Nightmares -ohjelmaa, ja ihmettelin, mitä todellakin voi jostain ravintoloista kulissien takaa löytyä. Toisaalta sen kyllä tiesinkin, oltuani teininä hetken aikaa töissä hotellissa ja sen ravintolassa.

Gordon ei ihan toimi niinkuin opettaa. Lontoossa tiedetään yleisesti, että hänellä on keskuskeittiö, josta lähtee puolivalmisteita hänen ravintoloihinsa. Lisäksi täytyy sanoa, että hänen ravintoloissaan ei välttämättä ruoka ole tasalaatuista. Esim. Claridge's ja York & Albany ovat pettymyksiä. Pétrus oli hyvä aikoinaan, mutta nythän se siirtyikin Marcus Wareingille, ja ihan ansiosta. Ramsaylle jäi aulan puoli. Wareing piti entisen tyylinsä, ja listakaan ei juuri muuttunut. Siis suosittelen Wareingin ravintolaa Berkeley-hotellissa (tube: Knightsbridge).

Angela Hartnettin johtamalle Muranolle kävi samoin. Hartnett hankki sen itselleen saatuaan Michelin-tähden. Ilmeisestikin pesäero Ramsaysta sujui tässä suhteessa sivistyneemmin kuin osin Wareingin ja Ramsayn välisistä kiistoista johtuva teitten erkaneminen Berkeley-hotellissa. Osasyy lienee myös siinä, että Berkeley teki mieluummin sopimuksen Wareingin kanssa. Pieni vinkki: Hartnettin ravintolasta kannattaa tilata pöytä perältä keittiön vierestä. Kulmauksessa on pyöreä pöytä, jonka vieressä on ikkuna keittiöön. Hartnett maistaa henkilökohtaisesti jokaista tarjolle vietävää ruokalajia, varmistaakseen sen maun.

Jokatapauksessa näissä kahdessa ravintolassa ja ainakin vielä toistaiseksi Jason Athertonin luotsaamassa Maze'ssä tietää, mitä saa. Viimeksimainitussa tosin täytyy varautua minimalistisiin annoksiin. Ehkä siinä on syy, miksi Prahassa avattu Maze ei koskaan menestynyt, ja oli milktei tyhjä, kun siellä sen aukioloaikana kävimme.

Sinänsä täytyy ihailla Ramsayn menestystä: Jalkansa teloneesta jalkapalloilijasta harvoin kai voi olettaa tulevan huippukokki. Tosin meillä on näitä esimerkkejä kaksikin, koska Wareing muistaakseni on myös entinen jalkapalloilija.

Euroalueen kriisistä ja vaalien jälkipuintia

Uusi eduskunta sitten taas "totuttuun tapaan" aikoo nostaa omia palkkojaan ensitöikseen. Indeksikorotukset varman ovatkin paikallaan, mutta kuinka moni tavallinen työntekijä ne saa, kysyn vaan. Todellisia kansan edustajia... Luulenpa, että edut ovat heillä sen mukaiset, että ne kompensoivat palkkaa aika reilusti.

Eikä tämä ole kateutta. Muutenkin inhoan sitä, että puhutaan "suomalaisille tyypillisestä" kateudesta. Etelä-Pohjanmaallapäin sitä pidetään enemmänkin tsemppauksena. Jos joku on kyllin hyvää naapurille ja hän on sen saavuttanut, on se kyllin hyvää minullekin ja saavutettavissa. Pientä positiivista ajattelua kehiin!

Haluaisin myös kansanedustajien muistavan sen, että he edustavat kansaa, joka heidät on valinnut. He tekevät töitä kansalle, joka maksaa heidän palkkansa. Ei ole sellaista työpaikkaa, josta sallitaan poissaolot, laiskottelu tai viran sivutoimet  - ainakaan ilman, että niistä tehdään asianmukainen selvitys ja syyn on oltava todella kelvollinen.  Piste.

Nyt sitten Persut ilmoittivat vastustavansa Portugalin tukemista. Vihreät ilmeisestikin peesaavat. Asioilla on tietty puolensa ja puolensa. Ymmärtävätkö ihmiset sen sillä tavalla, että täältä oltaisiin lähettämässä rahaa suoraan sinne? Eihän se niin ole, vaan Portugal hakee pönkitystä velkaantumiseensa.

Sinänsä minusta OK, mutta todellakin, kuten Kreikan kanssa, molemmissa maissa saadaan kyllä todellakin kiristää vyötä ja saneerata taloudenpitoa. Uskon kuitenkin yhteisen euroalueen etuihin, ja kyllähän se on nähtykin vakaampina lainakorkoina ym. Ovatko ihmiset unohtaneet, miten katossa esimerkiksi asuntolainojen korot olivat joskus menneisyydessä? Pitkästi toistakymmentä prosenttia, mitä ei olla nähty aikoihin, ja se on hyvä asia.

Haloo!

Pitää nähdä kokonaisuuksia. Ihan samalla tavalla jotkut suhtautuvat Suomen antamaan kehitysapuun. Ihmetellään, miten Suomella on varaa syytää rahaa ulkomaille, mutta unohdetaan se tosiasia, että tällä voi olla työllistävä vaikutus. Esimerkiksi suomalaiset rauhanturvajoukot ovat osa suomalaista kehitysapua, ja siellä palvelevat suomalaiset ovat työllistyvät vaan eri maassa kuin kotimaassaan. Tämä tuo omaan maahamme myös osaamista ja taitoa, ja hyvää mainetta esimerkiksi juurikin rauhanturvaamisessa ja kriisienhallinnassa on saatukin.

Vaikka vaalien tuloksen perusteella muutos onkin väistämätön, toivoisin todellakin uudelta hallitukselta malttia ja harkintaa päätöksissään. Asioita pitää tarkastella pitkällä aikajänteellä.

Matkoja ja maailmanmenoa

Olen tässä puljannut pari päivää matkavarausten kanssa, tällä hetkellä tärkein on matka, jonka aion tehdä kuukauden päästä kun täytän "pyöreitä vuosia". Olin jo vähällä varata matkan Seychelleille, mutta sitten luinkin netistä, että se on varsin kaunis paikka, mutta ettei siellä juurikaan sukeltelun ja luonnossa patikoimisen lisäksi ole muuta tekemistä.

No, nyt on varattuna viikko Balilla ja muutama päivä sen jälkeen Hongkongissa. Myös Macaossa aion käydä.

Sitä ennen on vielä kolme verkostoitumismatkaa  - käytän tätä sanaa, koska muuten ne olisivat työmatkoja, ellen tämän käsiongelmani takia olisi nyt sairauslomalla. Yksi ensi viikolla Baseliin ja kaksi Saksaan, München ja Berliini perättäisillä viikoilla. Menen puhumaan noihin jälkimmäisiin.

Saas nähdä, aiheuttaako se, että amerikkalaiset tappoivat Osama Bin Ladenin, mitään kostoiskuja terroristeilta. Ainakin Interpol on antanut varoituksen, ja USA, Saksa ja Britannia lienevät luupin alla.

Osama antoi kasvot terrorismille, mutta järjellä arvellen siellä on muitakin tekijöitä kuin yksi vanhus. Luulen, että amerikkalaiset ovat alkaneet olla Afganistanin operaatioon aika kyllästyneitä, tai monet jopa USAn toimia vastaan, joten triumfi piti hankkia jostain, sillä Osaman listimisellä jos millään on oma mainosarvonsa. Jos hän nyt sitten on kuollut... Lehdissä uutisoitiin, että DNA-testeillä olisi vahvistettu Osaman henkilöllisyys, mutta ei kerrottu, kuka on antanut verrokkinäytteen. Haiskahtaa hiukan epäilyttävältä siinä mielessä, sillä tuskin kukaan hänen lähiomaisistaan on tehnyt sitä vapaaehtoisesti kuitenkaan.

Koko homma oli mielestäni enemmänkin riikinkukon höyhenten pörhistelyä ja teatteria. Väkivallalla ei saada aikaan mitään muuta kuin lisää väkivaltaa ja nokittelua. Ja viattomat saavat kärsiä, kuten nyt sekä Osaman, attä Muammad Gaddafin perheenjäsenet.

Kaikeksi huipuksi asetelma on Jumala vs. Allah. Molemmissa uskonnoissa palvotaan vain yhtä jumalaa, joten sikäli ne ovat samassa linjassa. Kutsuttakoon sitten palvonnan kohdetta nimellä millä hyvänsä.

Kotikosmetiikkaa

Koska ruokavaliotakin on rukattu lisäaineettomampaan suuntaan, olen tekemässä saman käyttämälleni kosmetiikalle. Meikit olen jo pääpiirteissään vaihtanut mineraalimeikkeihin, joista eniten pidän Lily Lolon ja Jane Iredalen tuotteista.

Olen myös suunnitellut tekeväni itse voiteita, ja sitä varten olen hankkinut tarvikkeita tuoksukauppa.net'istä ja iHerb.com'ista. Ajattelin jonkinlaista coctailia hienoimmista öljyistä, eteerisestä öljystä, kauraproteiinista, mangovoista, E-vitamiiniöljystä, dexpantenolista ja hyaluronihaposta. Minulla on myös glyseriiniä iso pullo. Hmm. Ohje vain puuttuu, mutta ehkä se tässä kehkeytyy.

Eteeristen öljyjen käytöstä kasvovoiteissa ei löytynyt paljoa tietoa netistä, mutta tässä jotain:

Kuiva iho: ruusu, santeli, ylang-ylang, kamomilla, laventeli
Normaali iho: kamomilla, laventeli, pelargonia, neroli, ruusu
Rasvainen iho: pelargonia, sitruuna, patsuli, rosmariini, teepuu, bergamotti
Sekaiho: pelargonia, neroli, laventeli, ruusu
Kypsä iho ja rypyille: porkkanansiemen, kurkkuyrtti, frankinsensi, ruusu
Ahavoitunut iho: benzoe

Tässä löytämäni voiteen perusohje:

Vesifaasi:
n. 240 ml ruusuvettä tai appelsiininkukkavettä (tai 3/4 kupillista aloe vera -geeliä)
1 rkl E-vitamiiniöljyä
n. 10-40 tippaa eteeristä öljyä

Öljyfaasi:
n. 180 ml rypäleensiemen- tai aprikoosinsiemenöljyä
n. 75 ml kookosöljyn ja kaakaovoin sekoitusta (2/3 kookosöljyä ja 1/3 tai vähemmän kaakaovoita)
n. 15 ml raastettua mehiläisvahaa (jos haluat voidemaisempaa, lisää määrä miltei tuplaksi)

Sulata öljyt pienessä emalikattilassa. Anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi. Sekoita vesifaasin aineet huoneenlämpöisinä.

Vatkaa molemmat faasit sauvasekoittimella yhteen.

Säilytä jääkaapissa.

Kuivan ihon kirkastava voide

1/4 kuppia seesamiöljyä
1/4 kuppia auringonkukkaöljyä
1 tl nestemäistä lesitiiniä
1 tl sitruunamehua
1/2 kuppia kookosöljyä
hiukan E-vitamiiniöljyä

Sekoita sauvasekoittimella. Säilytä jääkaapissa (säilyvyys n. 2 kk). Käytä yövoiteena.

Ehkäpä noiden pohjalta saan kehitettyä jotain.

Miksi vhh-ruokavalio? Juttua lisäaineista...

Karppaus.info - foorumilla joku tutkija kyseli vhh-laisten taustatietoja kuluttajan näkökantista, ja se kirvoitti minutkin miettimään, miksi ylipäätään olen vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Alkujaan oli tarkoitus pudottaa hiukan painoa, mutta vuosien varrella on asia saanut uusiakin merkityksiä. Lähinnä tietystikin terveyden kannalta.

Polveudun suvuista, joiden rasitteena on syöpiä ja diabetesta. Omalla isälläni oli kakkostyypin diabetes, ja jossain välissä selvisi, että hän oli myös eläessään sairastanut yhden sydäninfarktin. Ilmeisimmin se oli ollut lievä, koska se ei vienyt häntä sairaalaan, mutta jätti kuitenkin jälkensä.

Rintasyöpää on ollut juurikin myös isän suvussa, ja minultakin se leikattiin kun olin 37-vuotias. Koska se oli vahvasti progesteronireseptoripositiivinen, en voi olla ajattelematta, etteikö sitä olisi edesauttaneet ne monet keltarauhashormonikuurit, joita söin kun e-pillerit olivat sekoittaneet kuukautiskierron. Sen kokoinen kasvain oli kuulemma kasvanut noin 10 vuotta, eli sikälikin sopisi hyvin kuvioihin.

Tässä sivuhuomautuksena se, että kun puhutaan vaihdevuosien hormonikorvaushoidoista rintasyöpäriskin lisääjänä, epäilen, että menneisyydessä liki jokaisen naisen syömät e-pillerit ovat se todellisempi riskin lisääjä. Kasvaimet yleensä huomataan vasta kun ne ovat jo kasvaneet sen vähintään 10 vuotta.

En voi myöskään olla ajattelematta, etteikö isän infarktiin olisi ollut osasyynä hänen kayttämänsä margariini, jota silloin(kin) suositeltiin "terveellisenä" vaihtoehtona, ja joka takuulla sisälsi noina aikoina transrasvoja. Ja kun hänen sisareensa, minun kummitätini oli vielä naimisissa margariinikuninkaan kanssa, sitähän meillä riitti.

Kuulun siis tietyllä tavalla riskiryhmään, joka pisti ajattelemaan.

Mitä enemmän luin vhh-ruokavaliosta, sen vakuuttuneemmaksi tulin, että se on juuri oikea ratkaisu minulle. Lisäksi olen aina tiennyt, että minulla on ns. stressivatsa, jonka kasvispitoinen ruokavalio pitää paremmassa kunnossa. Syön lisäksi ruoansulatusentsyymejä ja maitohappobakteereita purkista. Muksuna minulla oli todellausein angiina ennenkuin 17-vuotiaana nielurisat poistettiin, joten olen siis kasvanut antibioottien voimalla, ja uskon senkin tehneen hallaa suoliston hyville bakteerikannoille.

Suoliston terveys näkyy parhaiten siinä, ettei enää turvottele, eikä niinkään ole ilmavaivoja. Iho on huomattavasti parempi, jos suolistoa "nuohoaa" raakaraasteilla. Uskomatonta, mutta totta!

Makeanhimon häviäminen on yksi merkillisimmistä ruokavalion mukanaan tuomista asioista. En uskonut, että näin voisi käydä. Käytän nykyään steviaa makeutuksena silloin kun makeaa haluan, se kuulemma myös auttaa tasapainottamaan verensokeria. Jälkiruoaksi saatan ottaa nykyään paksun viipaleen juustoa paremminkin kuin jotain makeaa. Tätäkään en olisi uskonut muutama vuosi sitten, jos minulle joku olisi tämän kertonut. Minä, ikuinen sokerihiiri.

Kaikenkaikkiaan olo tuntuu tasaisemmalta.

Miten tämä sitten on vaikuttanut kulutustottumuksiini? Siten, että luen tuoteselosteet aika tarkkaan. Ostan luomua, jos mahdollista, ja teen ruokani pääsääntöisesti alusta alkaen itse. Käytän luontaistuotteita lisäravinteina, vaikka toisaalta niitä en ehkä tarvitsisi. Haluan pitää huolta itsestäni. Tosin mikään ihan roskaruoan syöjä en ikinä ole ollutkaan.

Luin jostain, että Ruotsissa jo noin joka neljäs rajoittaa hiilihydraatteja syömisissään. Tämän luulisi jo herättävän vastakaikua ruokateollisuudessa, mutta ainakin täällä Suomessa, taikka Englannista, se ei vielä ole kovin näkyvää. Englannissa tosin ihmiset tekevät ostoksiaan enemmän pikkuputiikeissa, siis erikoisliikkeissä, kuten butcher's shopeissa, josta saa tuoretta ja lisäaineetonta tavaraa. Suomessa on jo vaikeampaa löytää pakastamatonta ja marinoimatonta lihaa. Samaten tuotteessa kuin tuotteessa on natriumglutamaattia, jonka alan ymmärtää olleen lisäsyy ikuiseen näläntunteeseen käyttämäni aspartaamin lisäksi.

Mielestäni lisäaineiden käyttö on hiukan riistäytynyt käsistä länsimaissa. Tuotteiden shelf life maksimoidaan säilöntäaineilla, ja luin jostain, että ihminenkin alkaa olla jo niin kyllästetty niillä, etteivät ruumiit maadu haudoissakaan normaaliajassa. Eipä mikään ihme.

Toinen asia ovat ksenoestrogeenit. Olen alkanut kammoksua muovisia säilytysastioita ja kelmuja, joista liukenee varsinkin rasvaiseen ruokaan ftalaatteja. Eikö enää riitä, että maailma on "naisistumassa" koska vesiin tulee jäteveden mukana e-pillereitä syövien naisten virtsan mukana estrogeenejä, joita puhdistusprosessissa ei saada pois, ja näiden lisäksi vielä käyttämistämme muovituotteista ksenoestrogeenejä? Naaraiden dominanssi on jo kauan sitten todettu asia kalakannoissa, eikä ole epäilystäkään, etteikö tämä ongelma yltäisi ihmiseen saakka.

Kalakeittoa ja kefiiriä

Vappuaaton tarmonpuuska jatkuu eilisestä baarireissusta aiheutuneen katkon jälkeen. Kolme lasia punaviiniä eilen, eli pikapiipahdus, sitten äkkiä kotiin. Sen jälkeen olikin nenä tukossa koko illan ja yön, punaviinissä on jotain, joka sen aiheuttaa.

Tänään tein lohikeittoa lounaaksi. Olipas hyvää pitkästä aikaa! Tässä ohje:

Dzinnin parempi kalakeitto

Paketti kylmäsavustettuja lohiviipaleita
Pala juuriselleriä
Pala lanttua
Porkkana
Sipulia (älä haaskaa mahdollisia sipulinvarsia, vaan käytä ne myös!)
Voita
Smetanaa ja/tai kermaa
Tilliä
Valkopippuria
(loraus kuivaa valkoviiniä)

Kuullota silputtu sipuli voissa kattilan pohjalla. Lisää vettä ja kuutioidut juurekset. Keitä pehmeiksi ja lisää kala (joka hajoaa kyllä kuumaan nesteeseen). Lisää kerma viimeisenä, ja kuumenna, älä enää kiehuta. Mausta tillisilpulla ja valkopippurilla (ja viinillä) ja tarjoa.

iHerb myy kefiirinsiementä:

http://www.iherb.com/Yogourmet-Freeze-Dried-Kefir-Starter-1-oz/12071?at=0

Tilamaidosta tehtynä se on mukavaa herkkua ja helppo tehdä. Paketista tulee 6 litraa ja ainoa asia, mikä on ohjeessa unohdettu on se, että seos on hapannuttuaan hiukan kokkareista, eli se kannattaa sekoittaa tasaiseksi vaikkapa sauvasekoittimella.

Mukavaa marjojen kanssa vaikkapa aamiaiseksi!